Vuosi Thomas Tuchelin alaisuudessa: Chelsealta vaaditaan radikaalia kulttuurin muutosta palatakseen Valioliigan mestaruuskantaan

ENGLANTI. Tasan vuosi sitten Thomas Tuchel vastasi Chelsean kutsuun, kun Frank Lampard potkittiin rakkaasta seurastaan pihalle.

Hieman ennen potkujaan Lampard oli tokaissut tylysti, että Chelsean joukkue “ei ole kykeneväinen taistelemaan mestaruudesta”.

Chelsea voitti tulevana keväänä Mestarien liigan. Vaikka Tuchel pystyikin saamaan samaisesta ryhmästä heti Lampardia enemmän irti, puhui englantilaisluotsi täyttä asiaa.

Paljon eivät Stamford Bridgellä ole asiat nimittäin muuttuneet.

Cup-joukkueen maineesta ja venähtäneestä välivaiheesta irtaantuakseen Chelsealta vaaditaan astetta suurempaa, kulttuurista muutosta.

Oikea valmentajavalinta vasta ensiaskel

Ennen työpaikan avautumista, oli Tuchel juuri saanut PSG:ltä joululahjaksi kengänjäljen takamukseensa. Chelseassa potkut oli sen sijaan saanut epäonnekkaanakin pidetty seuralegenda Lampard.

Nämä asiat herättivät isoja epäilyksiä niin yleisön kuin Tuchelinkin mielessä, kun Chelsea lähestyi.

Mitä jos Chelseassa odottaisi samat hierarkkiset ongelmat kuin Pariisissa? Mitä jos suurten tähtien ja egojen kanssa työskentely loitontaisi Tuchelin lopullisesti huippujalkapallon parista? Onko kärsimättömyydestään tunnettua Roman Abramovichia edes mahdollista tyydyttää?

Vaikka Tuchel itsekin kyseenalaisti Chelsean päätöksen erottaa Lampard, kantoivat keskustelut raudanlujan seurajohtajan Marina Granovskaian sekä teknisen avustajan Petr Cechin nopeasti hedelmää.

Työ oli Tuchelin, ja niin olivat myös suuret suorituspaineet. Chelsea makasi Tuchelin saapuessa sarjataulukon yhdeksännellä sijalla. Pukukopissa ei riemuittu. Katsomossa sitäkin vähemmän.

Ensitöikseen Tuchel keskittyi eheyttämään joukkueen yhteishenkeä. Vaativammat taktiset peliliikkeet ottivat vallan ja tulosta syntyi.

Vaikka Chelsea pinnisti lopulta vain juuri ja juuri neljänneksi Valioliigassa ja hävisi FA Cupin loppuottelun Leicesterille, loppui kausi parhaalla mahdollisella tavalla Mestarien liigan voittoon.

Tuchel päihitti Pep Guardiolan Manchester Cityn, luoden hänen ensimmäiselle kokonaiselle kaudelleen Chelseassa lähes suurimmat mahdolliset odotukset.

Mestarien liigan voitto aktivoi myös sopimusklausuulin, jolla Tuchelin alkuperäinen 18-kuukautinen diili piteni vuoteen 2024.

Porton illassa räpsityt yhteiskuvat Tuchelista ja Abramovichista kuvastivat sitä, miten vahvan perustan Tuchelin ensimmäiset neljä kuukautta Chelseassa olivat luoneet.

Neljä vuotta edellisen Valioliigan voiton jälkeen, pidettiin uuden huippuluotsin värvännyttä ja kalliin joukkueen rakentanutta Chelseaa viimein valmiina haastamaan Englannin kenttiä dominoiva Manchester City tämän kauden mestaruustaistossa.

Hypätessämme ajassa tähän hetkeen, osoittautuivat nämä odotukset kuitenkin liian suuriksi.

Chelsea ei ole vieläkään kykeneväinen taistelemaan mestaruudesta.

Kuka on syypää?

Ennen Tottenhamin kaatamista Chelsea oli voittanut edellisestä 13 sarjapelistään vain neljä.

Yhden ottelun enemmän pelanneena sillä on nyt 10 pisteen ero sarjakärkeen.

Lampardin potkujen aikaan ero kärkeen oli 11 pistettä, joten miksei Tuchelin pää ole pölkyllä?

Tuchel on tehnyt useita virheitä, jotka ovat ajaneet Chelsean ahtaalle.

Rotaatiota olisi voinut harjoittaa enemmän. Lähestymistapa kumpaankin Manchester City -kamppailuun oli liian passiivinen, eikä tulosta tullut.

Maanmiehistään Timo Werneristä ja Kai Havertzista, sekä viime kesän ennätyshankinta Romelu Lukakusta saksalainen ei puolestaan ole vieläkään saanut parasta irti. Mikä edes on Chelsean paras hyökkäyskolmikko?

Tämän lisäksi Antonio Rüdigerin, Andreas Christensenin ja César Azpilicuetan sopimukset ovat kaikki katkolla, eikä jatkoneuvottelut näytä tuottavan tulosta.

Miksei Tuchelin pää ole siis vieläkään pölkyllä?

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olisi varsin lyhytnäköistä väittää, että aikainen putoaminen mestaruustaistosta olisi puhtaasti Tuchelin syytä.

Merkittävä määrä koronatartuntoja, raastava otteluohjelma sekä isot loukkaantumiset ovat aitoja syitä viimeisten kuukausien vaikeuksille. N’Golo Kanté on enää harvoin pelikunnossa, eikä Chelsea ole lainkaan sama joukkue ilman Ben Chilwelliä ja Reece Jamesia.

Chelseasta on vuosien saatossa muodostunut pitkäaikaiseen mestaruustaistoon kykenemätön Cup-joukkue, eikä tästä voi syyttää kuin seuran johtokunnan muodostamaa “hire and fire” -rutiinia.

Kyse ei rahasta, vaan kulttuurista

Rahaa on palanut, siirtokieltoja kärsitty, managerit vaihtuneet, eikä joukkue varsinaisesti omaa minkäänlaista peli-identiteettiä.

Juuri nämä asiat erottavat Chelsean Guardiolan Citystä ja Jürgen Kloppin Liverpoolista.

Chelsean johtoportaan on ymmärrettävä, ettei kyky käyttää miljoonia nopeasti vaihtuviin pelaajiin ja valmentajiin enää kannata. Se trendi on vanhentunut käsiin.

Esimerkiksi Manchester Cityn toiminta on ollut seuran omistajavaihdoksen jälkeen alusta saakka maltillisempaa ja peliliikkeet harkitumpia.

Kun Guardiola saapui, annettiin hänen muodostaa joukkue täysin oman pelityylinsä ympärille. Vaikka debyyttikausi päättyi pokaaleitta, tuntuu jokainen seurassa nyt tietävän, miten mestaruuksia voitetaan.

Klopp, joka on kulkenut hyvin samankaltaisen urapolun kuin Tuchel, sai myös kaiken tarvitsemansa Liverpoolilta nostaakseen sen taas Valioliigan huipulle.

Antaisiko Chelsea sen sijaan Tuchelille – tai kenellekään muulle huippuvalmentajalle viittä vuotta aikaa mestaruuden voittamiseen, jos se tarkoittaisi pitkässä juoksussa sementoitutua paikkaa Valioliigan kärkikahinoissa manageriruletin aiheuttaman kuormituksen ja sotkun sijaan?

Chelsea on keskittynyt niin huolellisesti siihen, että se pysyy sitä taulukossa alapuolella olevien yläpuolella, ettei se ole huomannut yläpuolellaan olevien karkaavan kausi toisensa jälkeen kauemmas.

Nyt seura on kuitenkin saanut käsiinsä oman Guardiolansa, oman Kloppinsa. Maailmanluokan managerin, jonka avulla kulttuurin muuttaminen on sekä kannattavaa että mahdollista.

https://twitter.com/ESPNUK/status/1485331338400272384?s=20

Menneet on menneitä

Tuchelilla on toki taustaa vaikeuksista johtaa ylöspäin.

Välit seurajohtoon niin Dortmundissa kuin PSG:ssäkin tulehtuivat tunnetusti pahemman kerran.

Chelseassa Tuchelin on kuitenkin annettu keskittyä valmentamiseen, mikä on ilahduttanut saksalaista.

– Tunnen itseni hyvin onnelliseksi. Me (minä ja seura) tiedämme molemmat, mitä tarvitsemme – tuloksia. Minä olen vastuussa sellaisen ilmapiirin luomisesta, joka tuo meille tuloksia, sanoi Tuchel lehdistölle viime viikolla.

– Yritän pysyä täällä niin kauan kuin sopimuksessa sanotaan. Vaikka historia kertoo, ettei se ole niin helppoa, luotan kykeneväni siihen, enkä halua olla missään muualla.

Tuchelin rehellisyys ja sanavalmius brittimedian edessä onkin ollut kaikin puolin ihailtavaa.

Rüdigerin ja Kepa Arrizabalagan välinen kahakka harjoituksissa ennen viime kauden 2–5-shokkitappiota West Bromille olisi esimerkiksi voinut paisua isoksikin ongelmaksi.

Tuchel piti kuitenkin huolen siitä, ettei se aiheuttanut ylimääräisiä ongelmia lehdistön tai joukkuehengen osalta.

Callum Hudson-Odoin päätös hylätä maajoukkekutsu Englannin alle 21-vuotiailta herätti marraskuussa hämmennystä, mutta Tuchelin avoin keskustelu median kanssa sammutti palohälyttimet silloinkin.

Tuoreimpana muistissa on kuitenkin Lukakun kohuhaastattelu Sky Italialle, mikä pakotti hänen kritisoiman Tuchelin jälleen toimenpiteisiin.

Saksalainen pudotti Lukakun kokoonpanosta Liverpoolia vastaan, oli varovainen puhuessaan aiheesta medialle, jonka jälkeen aselepo sovittiin ennen tilanteen eskaloitumista.

Tuchelin tapa selvittää kyseinen tapaus ei ollut ainoastaan fiksu. Se oli myös osoitus, tai ainakin toivottu enne siitä, ettei pelaajilla olisi enää manageria suurempi valta Chelseassa.

https://twitter.com/FabrizioRomano/status/1483075451899854852?s=20

Kriittinen kesä lähestyy

Mestarien liigan voiton ja uuden sopimuksen myötä Tuchelille luvattiin uusi kärkimies, jonka hän sai.

Sen lisäksi Tuchel halusi ranskalaispuolustaja Jules Koundén topparilinjan oikealle kaistalle. Chelsea ja Sevilla eivät kuitenkaan päässeet pelaajan hinnasta sopuun.

Tuchelin on tästä johtuen pitänyt peluuttaa kapteeni Azpilicuetaa kyseisellä tontilla, josta 32-vuotias on nyt siirretty wing-backin tontille tuuratakseen loukkaantunutta Jamesia.

Toisella puolella kenttää viilettää puolestaan 31-vuotias Marcos Alonso – toinen espanjalainen, jonka parhaat päivät ovat vähintäänkin jo takana päin.

On muistettava, että Chelsean nykyistä rosteria on ollut kokoamassa kuusi eri vakituista manageria: Roberto Di Matteo, José Mourinho, Antonio Conte, Maurizio Sarri, Lampard ja Tuchel.

Seuran kirjoilta löytyy lukuisten lainakierteeseen joutuneiden jämäpelaajien lisäksi Ross Barkleyn kaltaisia hahmoja, joiden kohdalla on kysyttävä, mitä he vielä tekevät Chelsean ykkösjoukkueessa?

Onko Saúl Niguezille, joka on kokenut elämänsä Chelseassa vähintäänkin vaikeaksi saavuttuaan Atetico Madridista lainalle, sen sijaan enemmän käyttöä kuin esimerkiksi Conor Gallagherille tai Billy Gilmourille?

Tammikuussa Chelsealta ei odoteta enää suuria peliliikkeitä. Viime viikkoisessa haastattelussaan Tuchel totesi, että uusi vasen wing-back olisi Chelsean ykköstoive. Muuten ainoiksi terveiksi vaihtoehdoiksi tontille jäävät Alonso sekä brassiseura Flamengosta palannut Kenedy, jonka edellinen esiintyminen Chelsea-paidassa nähtiin vuonna 2018.

Kesällä tilanne on kuitenkin taas täysin uusi. Kesän siirtoikkunan onkin määrä näyttää, onko Chelsea todella valmis tukemaan Tuchelia.

Kuten todettu, ovat Christensenin, Rüdigerin ja Azpilicuetan sopimustilanteet yhä setvimättä. Armando Broja, Gilmour ja Gallagher palaavat kesällä myös lainalta isäntäseuraansa.

Sen lisäksi Kantén ja Jorginhon sopimukset päättyvät näiltä näkymin kesällä 2023. Se, miten Chelsea toimii keskikenttäkaksikon kanssa, määrittänee hyvin paljolti Tuchelin aikakauden suuntamerkit.

Radikaalin muutoksen aika

Chelsea on voittanut kuluneen kauden aikana UEFA Super Cupin, minkä lisäksi sillä on sauma seurajoukkueiden MM-kisojen ja Carabao Cupin voittoon.

Plymouth Argylen kaataminen lauantaina veisi seuran puolestaan FA Cupin viidennelle kierrokselle.

Vaikka kauden jokainen jäljellä oleva Cup-pokaali löytäisi tiensä lontoolaisseuran palkintokaappiin, ei se muuttaisi juuri mitään. Ei se enää riittäisi.

Palatakseen Valioliigan mestaruuskantaan, vaaditaan Stamford Bridgellä merkittävä kulttuurin muutos.

Tuchel on osoittanut luotettavuutensa managerina, joten nyt on Chelsean vuoro luottaa Tucheliin. Antaa Tuchelille rahaa ja aikaa rakentaa seuralle toivomansa peli-identiteetti ja joukkue. Paremmasta managerista Chelsea voinee totta puhuen vain haaveilla.