Valioliigan legendat: Matt Le Tissier – Uniikkia seurauskollisuutta, virtuoosimaista maalikimaraa ja rangaistuspotkujen kuningas

Yhden seuran pelaajat ovat olleet modernissa jalkapallossa katoava luonnonvara. Lojaalisuuden sijaan yhä useampi huippujalkapalloilija Valioliigassa siirtyy suuremman rahan ja pokaalien perässä maan suurimpiin miljoonaseuroihin.

Matt Le Tissierin tarina hakee vertaistaan. Keskikenttäpelaaja vietti koko 16-vuotisen ja 540 ottelun mittaisen ammattilaisuransa Etelä-Englannissa Southamptonissa, joka ei taistellut missään vaiheessa Englannissa pokaaleista.

Ainutlaatuisesta rangaistuspotkutilastostaan historiaan jäänyt Le Tissier tuli myös tunnetuksi näyttävien maalien show-miehenä, jonka maalit komeilivat viikoittain highlight-koosteissa. Hän oli ensimmäinen Valioliigassa 100 maalin rajapyykin rikkonut keskikenttäpelaaja.

https://twitter.com/Futball_Experts/status/1434168846592708614?s=20

Seurauskollinen virtuoosi

Le Tissier debytoi Southamptonissa jo lokakuussa 1986 Valioliigaa edeltäneessä Ykkösdivisoonassa ollessaan vasta 18-vuotias. Lahjakas nuorukainen oli vain vuotta aiemmin siirtynyt seuran akatemiaan kotiseuduiltaan Guernseyn saarelta Vale Recreationin ryhmästä. Uran ensimmäiset kaksi maalia kilpailutasolla syntyivät kuukautta myöhemmin Liigacupissa Manchester Unitedin verkkoon.

Kaudella 1989-90 Le Tissier johdatti Southamptonin seitsemänneksi, joka oli seuran paras sijoitus viiteen vuoteen. Mies oli samalla kaudella 20 osumallaan seuran paras maalintekijä ja hänet palkittiin PFA:n vuoden nuori -pelaaja palkinnolla.

Uran tehokkain kausi osui valioliiga-aikakaudella 1993-94, kun Le Tissier takoi peräti 25 liigaosumaa. Siirto pois Southamptonista oli vain yhden kerran lähellä, kun keskikenttäpelaaja melkein siirtyi Tottenhamiin. Sen aikaisessa elämäntilanteessa ajankohta ei kuitenkaan ollut oikea, mutta siitä myöhemmin lisää.

Koska siirto ei toteutunut, Le Tissierin jäähyväisiä Southamptonille vietettiin vasta vuonna 2002. Uran viimeinen liike oli myös sieltä jalkapalloromanttisimmista päästä, kun suuri seuraikoni vietti viimeiset kautensa non-league-tasolla.

Maajoukkuetasolla ura ei ollut yhtä hohdokas. Le Tissier sai luvan edustaa Englantia, koska Guernseylla ei ollut itsehallintostatuksestaan huolimatta omaa maajoukkuetta. Kolmeen vuoteen kertyi vain kahdeksan ottelua, eikä yhtäkään arvoturnausta.

Le Tissier oli ehkä aikakautensa suurin pallovirtuoosi. Teknisesti äärimmäisen lahjakas keskikenttäpelaaja pystyi harhauttamaan jopa neljä tai viisi pelaajaa kerralla pitäen itsensä pallon kanssa tasapainossa. Hän yltyi toisinaan pallon kanssa mitä akrobaattisimpiin taikatemppuihin, jotka olivat kuin jalkapalloilevan jonglöörin pelikirjasta.

Barcelonan 2000-luvun keskikentän maestro Xavi Hernándezkin on kertonut myöhemmin seuranneensa nuorempana tarkkaavaisesti Le Tissierin otteita.

Le Tissieriä voidaan pitää yhden seuran pelaajista Valioliigahistorian ikonisimpana. Mies vietti koko ammattilaisuransa alemman keskikastin seurassa, jolla ei ollut toivoakaan tavoitella suurempaa menestystä. 90-2000 luvun muista yhden seuran ikoneista esimerkiksi Ryan Giggs ja Paul Scholes viettivät uransa Sir Alex Fergusonin kulta-aikojen Manchester Unitedissa.

Näistä Matt Le Tissier muistetaan:

1. Hulppea rangaistuspotkutilasto

Le Tissier sai ampua urallaan 48 rangaistuspotkua. Niistä keskikenttäpelaaja laukoi peräti 47 sisään. Valioliigassa Southampton-ikoni teki 25 yrityksestään maalin 24 kertaa.

Onnistumisprosentti 96,2 on koko sarjan historian toiseksi korkein pelaajilla, jotka ovat ampuneet urallaan vähintään 10 rangaistuspotkua. Edellä on vain Manchester Cityä Valioliigassa edustanut Yaya Touré, joka osui 11 yrityksestään jokaisessa.

Le Tissierin uran ainoa epäonnistuminen pilkusta tuli vuonna 1993 Nottingham Forestia vastaan. Forestin maalivahti Mark Crossley on kuvaillut torjuntaa uransa parhaaksi.

”Minulla oli tunne, että minun oli liikuttava oikealle. Viivytin heittäytymistäni niin pitkään kuin mahdollista. Kun hän ampui, pystyin tekemään hyvän torjunnan. Voitimme sillä ottelun 2-1-lukemin”, Crossley kuvaili torjuntaa The Guardianille.

https://twitter.com/FootballCliches/status/977491832920772609?s=20

2. Yhden seuran mies

Le Tissier edusti koko 16-vuotisen ammattilaisuransa kasvattajaseurassaan Southamptonissa. Etelä-Englannissa ei pokaaleihin kurkoteltu, mutta keskikenttäpelaaja valittiin kolmesti urallaan Pyhimysten vuoden pelaajaksi.

Le Tissier viimeisteli 540 pelaamaansa otteluun 209 maalia. Englantilainen oli ensimmäinen Valioliigassa 100 maalin rajapyykin rikkonut keskikenttäpelaaja.

Southamptonin lisäksi Le Tissier edusti uransa lopussa vain kahta non-league seuraa Eastleigh’tä ja Guernsey FC:tä. Vahvasta baski-identiteetistään tunnettu La Liga -seura Athletic Bilbao palkitsi hänet vuonna 2015 vuosittain jakamallaan One Club -palkinnolla.

Le Tissieriä voisi verrata nykypäivänä Jack Grealishiin, joka pysyi kasvattajaseuransa Aston Villan riveissä yhdeksän vuotta ennen ennätyssiirtoaan Manchester Cityyn. Modernin jalkapallon suurin esimerkki seurauskollisuudesta on kuitenkin 17 kautta West Hamia edustanut keskikenttäpelaaja Mark Noble.

Le Tissier on myöhemmin maininnut olleensa 21-vuotiaana lähellä siirtoa Tottenhamiin voitettuaan PFA:n vuoden nuori pelaaja -palkinnon.

”Olin lähellä siirtyä Tottenhamiin. Olin kuitenkin menossa naimisiin kauden päätyttyä, eikä morsiameni ollut siihen aikaan kiinnostunut asumaan Lontoossa. Muutin siitä syystä mieleni. Se ei ollut oikea aika siirtyä. Tottenham oli ainoa seura, jonka kanssa kävin edes neuvotteluja”, Le Tissier kommentoi vuonna 2010 FourFourTwo:lle.

3. Highlight-tason maalikokoelma

Le Tissierin tuli tunnetuksi todellisena show-pelaajana. Southamptonissa ”Le Godiksi” ristitty mies iski urallaan toinen toistaan komeampia osumia.

Chippi rangaistusalueen rajalta Manchester United -vahti Peter Schmeichelin yli ja viimeistely Middlesbrough’ta vastaan suoraan kulmapotkusta ovat mainioita esimerkkejä.

Le Tissierin uran kenties hienoin maali syntyi vuonna 1993 Newcastlen verkkoon. Harhasyötöstä seurannut osuma oli improvisaatiota parhaimmillaan.

Ensin siirto takajalalta eteen antaen Barry Venisonille uskoa, että syötönkatko voisi onnistua. Venison yritti tulla väliin ja Le Tissier siirsi pallon vaivattomasti Newcastle-puolustajan ohi. Seuraavaksi Kevin Scott koitti paikata joukkuetoverinsa virhearvion, mutta tuloksetta. Le Tissierin kolmas hallittu kosketus nosti pallon ilmassa Scottin pään yli jättäen hänelle tilaa murtautua boksiin. Viimeisenä lukkona edessä oli vain vastaan tullut maalivahti Mike Hooper, jonka Southampton taikuri ohitti rauhallisella sijoituksella.

Ihmeellisintä oli, että pallo koski koko maalitilanteen aikana vain kerran maahan.

”Kataloniassa oli aina joka maanantai ohjelma, jossa näytettiin Valioliigan hienoimpia maaleja. Matt Le Tissier oli aina niissä. Puhun aivan uskomattomista ja sairaista maaleista. Koko meidän talomme oli ihastunut häneen”, Barcelona-legenda Xavi hehkutti vuonna 2016 Independentille.

https://twitter.com/MundialMag/status/1262662486672760832?s=20

4. Jäähyväiset The Dellille ja 100 maalia rikki

Oli toukokuu 2001 ja Southampton kohtasi kotikentällään sarjan toisena olevan Arsenalin. Ottelussa ei ollut keskikastin sijoituksen varmistaneelle seuralle suurempaa panosta, mutta kyseessä oli viimeinen ottelu The Dellillä ennen siirtymistä uudelle St Mary’s Stadiumille.

Ikääntyvä Le Tissier oli ollut ennen kauden päätösottelua lähinnä rivimiehen roolissa pelattuaan vain kahdeksassa ottelussa vain kahdesti avauksessa ilman maaleja. Ottelun ollessa 2-2-tasatilanteessa toisella jaksolla, seuraikoni kuitenkin otti ohjat käsiinsä.

17 minuuttia ennen täyttä aikaa Paul Jones pelasi pitkän pallon boksin sisään. Le Tissier otti pallon yhdellä kosketuksella haltuunsa ja sinkosi voittomaalin puolivolleylla verkkoihin. Viimeinen The Dellillä nähty maali oli samalla hänen uransa sadas Valioliigassa ensimmäisenä keskikenttäpelaajana sarjan historiassa.

Le Tissier vietti vielä puolet seuraavasta kaudesta Etelä-Englannissa ennen lopullisia jäähyväisiään Pyhimyksille.

Lähteet: TalkSport, Guardian, Valioliigan verkkosivut, Sporting Life, The Analyst