Valioliigan legendat: Frank Lampard – toisen polven lahjakkuus, keskikentän tehokuningas ja Ballon d’Or kakkonen

177 maalia ja 102 neljä maalisyöttöä keskikenttäpelaajan roolissa. Kolme valioliigamestaruutta ja Mestarien liigan voittaja. 13 pokaalia.

Frank Lampard oli 2000-luvun Chelsean ikonisimpia hahmoja. Työteliäs keskikenttäpelaaja laukoi huimia maaleja pitkiltä etäisyyksiltä ja oli pelintekijänä älykäs visionääri.

Hän on myös ainoa Valioliigassa keskikenttäpelaajan paikalta 150 maalia tai enemmän tehnyt pelaaja. Lisäksi Lampard komeilee sarjan historian maalisyöttötilaston neljännellä sijalla.

https://twitter.com/btsportfootball/status/1406523646630367232?s=20

Hurja maratonputki ja niukka Ballon d’Or -tappio

Lampardin Chelsea-ura käynnistyi vuonna 2001, kun keskikenttäpelaaja ostettiin West Hamista Stamford Bridgelle 11 miljoonan punnan kaupassa. 17-vuotiaana Hammersin edustuksessa ensiesiintymisensä tehnyt lahjakas englantilainen debytoi uudessa seurassaan elokuun avauskierroksen 1-1-tasapelissä Newcastlea vastaan.

Lampard esiintyi kolmella ensimmäisellä kaudellaan kaikissa Chelsean 38 valioliigaottelussa. Kaudella 2004-05 hän oli 16 maalisyötöllään Valioliigan tilastoykkönen. José Mourinhon komentama Blues juhli samana keväänä ensimmäistä pääsarjamestaruuttaan 50 vuoteen ja Lampard palkittiin vuoden 2005 Valioliigan parhaana pelaajana.

Chelsea uusi mestaruutensa seuraavalla kaudella. Lampard ylsi samalla uransa parhaaseen maalisaldoon tehtyään 16 liigaosumaa. Hän päätyii myös Ballon d’Or -äänestyksessä toiseksi häviten niukasti Barcelona-taituri Ronaldinholle.

Lampardin ennätyksellinen 164 valioliigaottelun putki päättyi joulukuun lopussa, kun hän joutui sivuun ottelusta Manchester Cityä vastaan sairastumisen vuoksi.

Elokuussa 2008 Lampard ja Chelsea solmivat 39.2 miljoonan punnan arvoisen viisivuotisen jatkosopimuksen, joka teki hänestä Valioliigan historian parhaiten palkatun pelaajan. Englannin maajoukkuemies viimeisteli samana vuonna uransa 150. maalinsa Manchester Cityn verkkoon.

Marraskuussa Lampard saavutti 100 maalin rajapyykin myös valioliigaotteluissa. 20 maalin ja 19 maalisyötön kausi toi hänelle Chelsean vuoden pelaaja -palkinnon kolmatta kertaa urallaan.

Lampard ratkaisi vasemman jalan kaukolaukauksellaan Chelsealle FA Cupin voiton Evertonia vastaan.

Mestarien liigan voitto ja maaliennätys

2010-luvun alku toi mukanaan vielä Lampardin Chelsean uran viimeisille vuosille uusia merkkipaaluja. Niihin lukeutuivat kevään 2012 Mestarien liigan voitto ja vuotta myöhemmin Chelsean maaliennätyksen rikkominen.

Lampard jätti Chelsealle jäähyväiset 13 vuoden jälkeen kesällä 2014 siirryttyään uransa viimeisiksi vuosiksi MLS-seura New York Cityyn. Vuoden mittainen paluu Valioliigaan tapahtui vielä seuraavalla kaudella lainasopimuksella New York Cityn sisarseura Man Cityyn.

Lampard valmensi Chelseaa peliuransa jälkeen 1,5 vuoden ajan, kunnes Thomas Tuchel korvasi hänet tammikuussa 2021.

Lampard pelasi maajoukkuetasolla 106 ottelua Englannin paidassa tehden 29 maalia. Keskikenttäpelaajasta tuli edustusjoukkueen runkomies vuonna 2004 Paul Scholesin vetäydyttyä Three Lionsin paidasta.

Chelsea-ikoni koki maajoukkueurallaan kaksi EM-turnausta ja kolmet MM-kisat.

Maajoukkueuran kiperin hetki sattui vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnauksessa neljännesvälierässä Saksaa vastaan.

Videotuomari VAR ei ollut tuolloin vielä käytössä, joten erotuomarit joutuivat luottamaan omaan harkintakykyynsä. Lampardin yläriman kautta kimmonnut laukaus näytti televisiokuvissa ylittäneen maaliviivan, mutta osumaa ei hyväksytty.

Lampardin veto olisi voinut tasoittaa ottelun 2-2:een. Sen sijaan Englanti karsiutui turnauksesta 4-1-tappiolla.

https://twitter.com/Football__Tweet/status/1276803203753885696?s=20

Lampard tuli tunnetuksi yhtenä sukupolvensa taitavimmista keskikenttäpelaajista. Monipuolinen profiili mahdollisti peluutuksen keskikentän keskellä, hyökkäävässä kymppipaikan roolissa tai kutospaikalla pohjaroolissa.

Lampard oli kovakuntoinen työmyyrä, jolla oli poikkeukselliset kyvyt lukea peliä. Virtuoosimaisen keskikenttäpelaajan taidot luoda hyökkäyksiä ja löytää tyhjiä tiloja taskuissa yhdistettynä voimakkaaseen laukaukseen pitkiltä etäisyyksiltä tekivät hänestä kokonaisvaltaisen paketin.

Lampard kasvoi toisen polven jalkapalloilijana. Isä Frank Lampard senior pelasi urallaan yli 700 ottelua West Hamissa.

Lampardin perheessä jalkapallouran lisäksi painotettiin koulutuksen tärkeyttä. Nuorempi Frank passitettiin yksityiskouluun Essexiin, josta hän poistui vuonna 1994 11 GCSE:ää (Britannian ylioppilasarvosanat) suoritettuna.

Lampardin sai myös Chelseassa pelatessaan älykkyystestistä 150 pistettä, joka oli 50 pistettä kansallista keskiarvoa korkeampi.

– Frank pärjäsi akateemisesti hyvin ja hän oli myös hyvä kriketin pelaaja. Hän kuitenkin rakasti jalkapalloa, Frank Senior kommentoi Sunille poikansa lahjakkuutta.

Näistä Frank Lampard muistetaan

1. Fat Frank ja nepotismisyytökset

Lampard joutui uransa alussa perhetaustansa vuoksi todistelemaan olevansa pelipaikkansa arvoinen.

Kaikki alkoi vuonna 1994, kun lahjakas keskikenttäpelaaja liittyi vuonna 1994 West Hamin akatemiaan. Hänen Hammersissa seuralegendan asemassa oleva isänsä Frank Lampard senior oli tuolloin edustusjoukkueen apuvalmentaja ja setä Harry Redknapp manageri.

Murtauduttuaan 17-vuotiaana edustusmiehistöön tukevahko poika sai West Hamin kannattajilta vihaisia katseita. Fanit uskoivat ”Fat Frankin” päässeen mukaan joukkueeseen nepotismin avulla perhetaustansa eikä pelitaitojensa ansiosta.

Lampard teki West Hamissa 187 otteluun nuorena pelaajana 38 maalia luoden kohtuullisen uran Upton Parkilla. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut seurassa ansaitsemaansa arvostusta.

Lampardin mukaan osa West Ham -kannattajista jopa hurrasi, kun hänet kannettiin vuonna 1997 jalka murtuneena pois kentältä.

Lampard jätti West Hamin vuonna 2001 siirryttyään Chelseaan. Samalla oven avauksella seurasta lähtivät isä Frank seniori ja manageri Redknapp, jotka ajautuivat välirikkoon puheenjohtaja Terry Brownin kanssa.

– Frank Lampardin poikana mukana tuli eri säännöt. Osa kannattajista uskoi, etten olisi tarpeeksi hyvä avaukseen, joten minut laitettiin penkille jonkinlaisena palveluksena heille, Lampard kertoi elämäkerrassaan.

2. Tribuutti äidin muistolle ja finaalipaikan ratkaisu

Lampard kohtasi kevään 2008 Mestarien liigan välierien Liverpool-parin toisen osaottelun alla musertavan suru-uutisen. Keskikenttäpelaajan pelaajan äiti Patricia oli kuollut 58-vuotiaana keuhkokuumeeseen.

Lampard oli ollut sivussa kahdesta viimeisestä valioliigaottelussa viettääkseen aikaa äitinsä vierellä sairaalassa.

Lampard päätti surusta huolimatta pelata toisessa osaottelussa vain kuusi päivää tragedian jälkeen. Hänen jatkoaikamaalinsa rangaistuspotkusta ratkaisi lopulta Chelsealle 4-3-yhteismaalein finaalipaikan.

Lampard suuteli maalinsa jälkeen mustaa surunauhaansa ja osoitti isäänsä Frank Lampard senioria kunnianosoituksena äitinsä muistolle.

– Se oli hänen päätöksensä pelata ja hän pelasi todella hyvin. Juttelimme eilen asiasta ja päätimme, että hän voi pelata, Chelsean silloinen manageri Avram Grant kommentoi BBC:lle.

3. Mestarien liigan voitto

Lampardin Chelsea-uran yksi suurimmista merkkipaaluista tuli keväällä 2012. Keskikenttäpelaaja pääsi tuolloin nostamaan pitkään havittelemaansa Mestarien liigan voittopokaalia.

Kyseessä oli Chelsean ensimmäinen mestaruus Euroopan korkeimmasta seuraturnauksesta. Matkalla finaaliin oli suuria käänteitä.

Neljännesvälierissä joukkue kiri 3-1-vierastappion jälkeen toisessa osaottelussa jatkoon Napolia vastaan, vaikka manageri André Villas-Boas oli potkittu ennen peliä ulos.

3-1-voitto vei ottelun jatkoajalle, jossa Branislav Ivanovicin voittomaali sinetöi Chelsealle puolivälieräpaikan.

Toinen ihmetemppu tapahtui välierävaiheessa Barcelonaa vastaan. Avausosan 1-0-voittanut Blues menetti alkuminuuteilla kapteeninsa ulosajetun kapteeninsa John Terryn ja topparipari Gary Cahill loukkaantui.

Barcelona otti tuolloin nopean 2-0-johdon, mutta Chelsea onnistui silti kääntämään ottelun takaisin haltuunsa Ramiresin ja Fernando Torresin maaleilla.

Loppuottelussa vielä Bayern München kaatui kotiyleisönsä Allianz Arenalla rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Lampard onnistui omassa yrityksessään ja myös varsinaisella peliajalla osunut Didier Drogba vastasi ratkaisevasta rangaistuspotkusta.

Lampard ja Chelsea kävivät lähellä jo kevään 2008 turnauksessa, mutta tuolloin Manchester United vei finaalin rangaistuspotkuissa, kun John Terry liukastui epäonnisesti ratkaisevassa yrityksessä.

4. Bobby Tamblingin maaliennätyksen rikkominen

Toukokuussa 2013 Lampard viimeisteli kaksi maalia Aston Villan verkkoon, jotka kirjoittivat hänen nimensä Chelsean seurahistoriaan. Blues-ikoni murskasi osumilla Bobby Tamblingin 40 vuotta vanhan maaliennätyksen.

202 maalia urallaan mättäneen Tamblingin ennätystä oli pidetty ohittamattomana. Chelseaa vuosina 1983-1992 edustanut Kerry Dixon oli jäänyt aiemmin yhdeksän osumaa vajaaksi.

Lampard ehti vielä historian uusiksi kirjoittamisen jälkeen kasvattaa maalisaldoaan Chelseassa kahdeksalla lisämaalilla 211:aan. Ennätys on tänäkin päivänä hänen hallussaan.

https://twitter.com/OptaJoe/status/1146692033089867776?s=20

5. Viimeinen maali Englannin kentillä

Jätettyään Chelsean kesällä 2014 Lampard siirtyi Yhdysvaltojen MLS-sarjaan Manchester Cityn sisarseura New York Cityn riveihin.

Samalla keskikenttäpelaaja lainattiin takaisin Valioliigaan Citizens-paitaan pitämään pelikuntoa yllä ennen maaliskuussa alkavaa MLS-kautta.

Lampard vietti lopulta kokonaisen vuoden Cityssä seuran käytettyä optionsa lainan pidentämiseen. Uran viimeinen valioliigamaali syntyi päätöskierroksella Southamptonia vastaan.

Se oli tarkka yhden kosketuksen sijoitus maalin edustalta ylänurkkaan keskelle maalia James Milnerin esityöstä.

Maali oli Lampardin uran 177. Valioliigassa. Hän nousi sillä kaikkien aikojen tilastoissa neljänneksi Alan Shearerin, Wayne Rooneyn ja Andrew Colen taakse.

Lähteet: BBC, Reuters, Valioliigan verkkosivut, Chelsean verkkosivut, Bleacher Report, TalkSport