Näkökulma: Huuhkajat voi yhdistää ja sekoittaa kansan – ei lähdetä kopioimaan Englantia

Nämä ovat olleet uskomattomat karsinnat tähän asti. Suomen miesten maajoukkueen pääsy EM-lopputurnaukseen saattaa olla suomalaisen jalkapallon isoin askel koskaan, sillä seuraukset ”jalkapalloyhteiskunnan” rakentumisesta eivät ole enää pelkkää höpinää.

Toinen toimituksemme jäsen, Jere Virtanen, sai todistaa ratkaisevaa Liechtenstein-ottelua paikan päällä ja lähetti taukoamatta kuvapäivityksiä Töölöstä. Itse istuin manchesterilaisessa pubissa kädet täristen. Olen tutustunut Suomen karsintojen aikana Directors Boxin baarimikkoon, joka on virittänyt ottelun päälle aina sinivalkoisten pelatessa.

Liechtenstein-ottelun loppuvihellyksen jälkeen hän kiikutti eteeni jekkupommin talon piikkiin. Suomi on tarpeeksi tuntematon ja eksoottinen jalkapallomaa, jotta britit ovat aidosti kiinnostuneita Suomen jalkapallokulttuurista ja maajoukkueen pelaajista.

Suomen maajoukkuetta on aivan erilaista kannattaa Englantiin verrattuna. Se on meidän yhteinen juttu. Ei ole seurajoukkueiden välistä kitkaa. Maajoukkue saa kaiken mahdollisen huomion, koska seurajoukkueet eivät vie sitä pois. Tämä on käänteisesti ja isossa kuvassa myös valitettava juttu, joka toivottavasti kohta muuttuu.

Suomalainen jalkapallo kaipaa nyt entistä vahvempaa seurajoukkueidentiteettiä. Seurajoukkueilla on hieno mahdollisuus ratsastaa Huuhkajien siivellä. Esimerkiksi pop up -tyylisen fanikaupan avaaminen paikallisessa kauppakeskuksessa on helppo aloituspaikka.

Jalkapalloyhteiskunnasta pakkomielle seuroille

Kannattajanäkökulmasta jalkapalloyhteiskunta-termin jatkuva tuuttaaminen on omassa kuplassani mielestäni rasittavaa. Kateellisuus jääkiekkoa kohtaan ja jalkapalloyhteiskunnan rakentaminen jääkiekkoa mollaamalla ei johda mihinkään. Toivottavasti tätä ei tarkoiteta jalkapalloyhteiskunnalla.

Sen sijaan seuroissa jalkapalloyhteiskuntaan pyrkiminen pitäisi olla lähes pakkomielle. Kerran EM-kisoihin pääseminen ei saa riittää. Kisapaikka on mahdollisuus todelliselle buustille junioriseuroissa.

Valmennukseen erikoistuneet saanevat keskustella valmennusmetodeista, mutta taloudellinen saavutus kisojen seurauksena mahdollistaa varmasti panostamisen yhä pätevimpiin valmentajiin ja parempiin olosuhteisiin.

On muistettava, että monissa seuroissa operoidaan pienillä budjeteilla ja markkinointi- tai viestintätiimit ovat sitäkin pienemmät. Nyt on paikka riskinottoon myös seuroihin sijoittaessa. Suuresta huuhkajahuomiosta pystyy ottamaan irti. Palloliittokaan ei tee sitä hyvin tällä hetkellä, saati sitten seurajoukkueet.

Ei ihmismassoja ole helppo saada ostamaan pääsylippuja tai seuran kahvimukeja. Silti on uskottava siihen, että Pukki-party voi saada pian enemmän näkyvyyttä Norwich Cityn lisäksi myös Suomen maajoukkueessa ja Kotkassa.

Jalkapalloyhteiskunta syntyy rahan ja strategisten päätösten lisäksi ennen kaikkea intohimolla. Rakkaudesta lajiin -asennetta riittää kyllä syvällisesti jalkapallon parissa olevien keskuudessa. Nyt seuraihmisten on täydellinen aika tuoda sitä esille aivan täysillä!

Jalkapallokulttuuria ei rakenneta Englannin opeilla

Päädyin katsomaan Englannin viimeisimmästä karsintaottelusta Montenegroa vastaan toisen puoliajan pienessä urheilubaarissa lähellä Manchesterin keskustaa. Peliä seurasi myös kolme muuta ihmistä. Manchester Cityn, Liverpoolin tai vaikka West Hamin pelatessa intohimoisia olisi paljon enemmän.

Suuret massat virittäytyvät katsomaan Englantia vasta, kun EM-kisat alkavat. Suomalaisena pelien seuraaminen maajoukkuetaukojen aikana on siksi huomattavasti antoisampaa, vaikka itse sanonkin. Suomen maajoukkueen seuraaminen on juttu koko vuoden ympäri.

Englanti on myös kansallisesti jakautunut maajoukkueen osalta, kuten kirjoitimme aikaisemmin. Suomeen tätä ei kaivata.

Englanti pelasi lokakuussa Rugby Unionin MM-finaalissa kävellessäni pubiin, missä peli näytettiin.

”Minä niin vihaan Toryja (konservatiiveja). Kuvittele oikeasti katsovasi rugbya”, sanoi Manchester Unitedin kannattaja mulkoillen viereiseen pöytään, jossa miesryhmä nautti lounasta pelin jälkeen.

Miesten ulkonäkö (erityisesti chino-housut) paljasti tutulleni, että he seuraavat rugbya jalkapallon sijaan. Vaatetus ja aksentti rugbyn seuraamisen lisäksi kertovat hänelle, että poliittikassa he kannattavat konservatiiveja. Hän teki havainnoista yleistävän johtopäätöksen.

Yhteiskuntaluokat ovat juurtuneet Britanniassa todella syvälle. Jalkapallokannattajat harvoin seuraavat rugbya. Itse rugbykin on jaettu unioniin ja leagueen. Säännöissä on eroja. Rugby Union on vahvasti Etelä-Englannin urheilua ja pohjoisessa pelataan Rugby Leagueta.

Yhteiskunnan jakautumisesta on puhuttu Suomessakin, mutta joukkuepallolajit ovat tehneet parhaansa sen estämisessä. Jääkiekko- ja jalkapallokannattajien välillä on tietysti aina ollut skismaa. Nyt se olisi aika lopettaa, jos jalkapallo haluaa kasvaa lajina Suomessa. Olisi suotavaa, että osa jääkiekkofaneistakin innostuisi seuraamaan jalkapalloa yleisellä tasolla.

Suomalaiset ovat urheilutietäväistä kansaa. Yleistieto urheilusta on kovalla tasolla, mikä on hieno asia. Missä muussa maassa näytetään Urheiluruudun tapaan niin laajasti erinäisiä urheilulajeja?

Eivät useat englantilaiset urheilun liiketalouden opiskelijat tiedä mitään yleisurheilusta, koripallosta, saati talviurheilusta. Eikä heidän välttämättä tarvitsekaan – jalkapallo on riittävän iso markkina Englannissa.

Panostuksen jakaminen eri urheilulajien välille on tietenkin pois jalkapallolta Suomessa. Siksi laadukas tekeminen on kaikki kaikessa. Tuskin Suomesta puhtaasti vain ja ainoastaan jalkapalloyhteiskuntaa tehdään. Silti jalkapallon parissa työskentelevät voivat nostaa rimaa, ja katsoa miten muiden lajien edustajat reagoivat.

Suomen maajoukkueen seuraamisessa Englantiin verrattuna on yksi valttikortti ylitse muiden: pienen maan kannattamisessa läheisyys pelaajiin on aidosti kosketeltavissa, kuten Liechtenstein-voiton ”pitch invasion” kirjaimellisesti osoitti. Vahvan yhteisön rakentaminen on tärkeää.

Lisäksi Suomen miesten maajoukkuepelaajat ovat hyvin lähestyttäviä persoonia. EM-kisapaikka tuo suomalaiselle jalkapallolle uskomattoman mahdollisuuden. Siitä on hyvä nauttia tekemällä kovasti hommia kirkkaan suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden kannalta.

Pauli Loukola, Manchester