Manchester City: Hurjalle voittoputkelle luotiin pohjat joulukuussa – nämä asiat Pep Guardiola viilasi kuntoon
Severi Vielma avaa perusteellisesti Taivaansinisten pelaamisen.
Palataan hetkeksi joulukuuhun.
Manchesterissa on alkamassa monilta osin poikkeuksellinen tapaninpäivä. Globaali pandemia on sulkenut stadionit katsojilta, ja ihmiset pysyttelevätkin pääosin kotonaan nauttien jalkapallolle pyhitetystä vapaapäivästä lähipiirinsä kanssa.
Valioliigan alkukausi on ollut tasainen. Sarjataulukon kärkipäässä on tiivis nippu joukkueita ja edellisen kauden mestari Liverpool pitää toistaiseksi hallussaan kärkisijaa. Eroa muihin mestarisuosikkeihin on viiden pisteen ja yhden ylimääräisen ottelun verran.
Huolimatta kahdeksannesta sijasta sarjataulukossa, Manchester City on yksi suurimmista suosikeista voittamaan Valioliiga-mestaruus.
Pep Guardiola on tyytymätön.
Perfektionistinakin tunnetun katalonialaisen tyytymättömyys johtuu osittain tuloksista. Ennen kaikkea tämän turhautumisen taustalla on kuitenkin tyytymättömyys joukkueensa peliesityksiin ja tapaan pelata jalkapalloa.
Guardiola valmennustiimeineen hyödyntää lähes viikon mittaisen ottelutauon joukkueen pelaamisen kehittämiseen. Pienien, mutta olennaisten, pelillisten muovauksien jälkeen tapaninpäivänä kentälle astelee Manchester City, joka voittaa seuraavat neljätoista otteluaan.
Urheiluanalytiikkaan erikoistuneen Statsperformin mukaan, kirjoitushetkellä helmikuun puolessavälissä, Manchester City on 97,3 %:n todennäköisyydellä tuleva Valioliiga-mestari.
Tässä artikkelissa pyritään avaamaan jouluaikana Cityn pelaamisessa tapahtuneita muutoksia sekä yleisesti ottaen niitä pelillisiä asioita, jotka tulevat tekemään joukkueesta kauden 2020–2021 Valioliiga-mestarin.
Muutos tilastojen valossa
Ymmärtääksemme muutosta tarkastellaan ensin hieman joukkueen otteita tilastojen valossa.
Manchester Cityn alkukausi ei ollut odottamien valossa huono. Joukkue loi pisteodottamaa ensimmäisessä kolmessatoista pelissään keskimäärin 1,98 pisteen verran per ottelu. Tapaninpäivästä lähtien joukkue on kyennyt luomaan pisteodottamaa keskimäärin 2,8 pistettä per ottelu.
Alla olevaan grafiikkaan on tilastoitu joukkueen luotujen ja päästettyjen maalien odottamaa kirjoitushetkellä, kauden kaikissa toistaiseksi pelatuista Valioliiga-otteluista. Sävyero taustassa erottelee tapaninpäivää edeltäneet pelit sinä päivänä pelatuista ja sen jälkeisistä.
Luotu ja päästetty xG (kierrokset 1-22)
Tilastoista voidaan havaita, että joukkue loi ennen joulua pelatuissa otteluissa maaliodottamaa keskimäärin 1,76 maalia. Joulun jälkeen kyseinen luku on noussut 2,56 maaliin per ottelu.
Näytekoon pienuuden takia tilastoja ei tule tulkita sokeasti ilman kontekstia, sillä Manchester City on kevään aikana kohdannut useita häntäpään joukkueita. Huomattavaa, että joukkue on kyennyt etenkin näitä joukkueita vastaan luomaan keskimäärin enemmän maaliodottamaa kuin aiemmin.
Lisäksi isomaaliset voitot Chelsea, Liverpoolia ja Tottenhamia vastaan ovat näyttäneet, että joukkue kykenee hyökkäämään yhtä tehokkaasti Valioliigan isoimpiakin joukkueita vastaan.
Muutokset kentän täytössä
Voimme siis tehdä tilastoiden perusteella tulkinnan, että joukkueen pelaaminen ja etenkin hyökkääminen on ottanut kehitysaskeleen talven aikana. Mitä pelaamisessa on sitten muuttunut?
Joukkueen pelaamisen selkein muutos liittyy tapaan, jolla Guardiolan joukkue täyttää kentän pallollisessa vaiheessaan.
Guardiolan tavassa ajatella jalkapalloa kentän eri sivuttaiskaistojen täyttö on tärkeässä asemassa. Katalonialainen on vaativa ja tarkka siitä, mitä kentän kaistoja joukkueen pelaajien halutaan täyttävän missäkin pelin vaiheessa.
Guardiolan joukkueissa leveyspelaajien rooli on tärkeä. Leveyteen sijoittuvilla pelaajilla on tehtävänä säilyttää joukkueen hyökkäämisen leveys muodostaen samalla tilaa keskelle kenttää.
Täyttötavan perusluontaisena ajatuksena on tuottaa kentän keskustaan numeraalisia ylivoimatilanteita sekä eristää joukkueen parhaita ohittajia 1v1-tilanteisiin laidoille.
Manchester Cityn leveyttä ylläpitävien pelaajien sijoittumisen korkeus on kuitenkin vaihdellut jonkin verran läpi managerin City-uran.
Alkukaudesta 2020–2021 Manchester Cityn leveyttä ylläpitävien pelaajien korkeudessa oli selvästi enemmän vaihtelua kuin alkuvuoden aikana. Useimmissa peleissä joukkueen hyökkäämisen leveydestä vastasivat pääasiallisesti joukkueen laitapuolustajat.
Tapaninpäivän jälkeinen muutos on kuitenkin muovannut Manchester Cityn laitakaistan pelaajien roolituksia merkittävästi. Cityn laitahyökkääjät pyrkivät joukkueen nykyisellä kentän täytön tavalla säilyttämään hyökkäämisen leveyden sijoittuen täyteen korkeuteen.
Muutokset Manchester Cityn laitureiden roolituksessa ovat selvästi havaittavissa tarkastellessa joukkueen syöttöverkostoja menneeltä keväältä.
Syöttöverkosto vs Liverpool (7.2.)
Cityn pelaajien keskimääräisiä sijoittumisia tarkastellessa alkuvuoden otteluissa on huomattavaa, että joukkueen laitahyökkääjät ovat järjestelmällisesti joukkueen korkeimmalla pelaavat pelaajat.
Laitapelaajien sijoittuminen johtaa tilanteeseen, jossa vastustajan laitapuolustaja on sidottu kontrolloimaan Cityn laitahyökkääjää eteenpäin puolustamisen sijaan.
Puolustajan sitominen tähän tapaan johtaa tilan syntymiseen vastustajan dynaamisen muodon ulkopuolelle, laitapuolustajan eteen. City pyrkii hyödyntämään nämä tilat joko täyttämällä ne sijoittumalla tilaan valmiiksi tai vaihtoehtoisesti liikkumalla niihin kierrätyksen aikana.
Manchester Cityn keskikenttäpelaajien toistuva liike näihin vapaisiin tiloihin laidoilla pakottaa vastustajan tekemään omalta kannaltaan epäedullisen valinnan.
Leveyspelaajan sitoma laitapuolustaja ei useimmiten uskalla irrota linjasta eteenpäin, jolloin puolustavan joukkueen mahdollisuuksiksi jää pumpata keskikentältä vahvasti sivuttaissuunnassa kohti palloa tai vaihtoehtoisesti päästää Cityn pelaaja kääntymään ja haastamaan seuraava linja kuljettamalla.
Mikäli vastustaja päättää pumpata vahvasti pallon puolelle, jää painottomalle puolelle tila, jonne Manchester City pyrkii etenemään nopean kierrätyksen kautta.
Näiden laitakaistoille jäävien tilojen muodostaminen sekä niiden täydellinen hallitseminen ovat olleet alkuvuoden otteluissa olennainen osa Manchester Cityn pallollista pelaamista.
Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa kuulee ajoittain puhetta siitä, miten joukkueiden tulisi uskaltaa pelata ”rohkeammin” vastustajan muodon sisään. Manchester Cityn tapa hyödyntää näitä laitaan jääviä tiloja mahdollistaa koko muodon sisäpuolelle pelaamisen konseptin tarkastelun hieman eri kantilta.
Vastustajan muodon sisäpuolelle hyökkäämisen tärkein osa ei ole pelaajien henkinen kapasiteetti uskaltaa hyökätä näihin tiloihin. Olennaista on mitä tapahtuu ennen muodon sisäpuolelle iskemistä ja miten vastustajan puolustusmuoto saadaan manipuloitua edullisemmaksi hyökättäväksi.
Manchester Cityn tapa manipuloida vastustajan muotoa on tällä hetkellä hyödyntää korkealla pelaavaa leveyspelaajaansa synnyttäen kentän laitakaistoille erittäin vaikeasti puolustettavia tiloja.
Leveyspelaajan sitoessa vastustajan laitapuolustajaa, Cityn keskikenttäpelaajien järjestelmälliset liikkeet muodon ulkopuolelle pakottavat vastustajan reaktiivisuuteen ja monesti jalkapallo-otteluissa reagoinnin aikaan on jo liian myöhäistä.
Pelinavaaminen omalla neljänneksellä
Manchester City mukauttaa alakertansa koostumusta sulavasti otteluiden sisällä. Joukkue avaa peliä pääosin kolmen puolustajan linjalla, mutta muovaa itsensä pallottomassa vaiheessa takaisin neljän pelaajan puolustuslinjaan.
Joukkueen pelinavaaminen tapahtuu ensimmäisen neljänneksen jälkeen kolmen pelaajan linjalla. Avaamisen ensimmäisen linjan muodostavat yleisimmin joukkueen kaksi keskuspuolustajaa sekä toinen laitapuolustajista.
Oman neljänneksen avaamisessa City kuitenkin muovaa muotoaan. Toinen toppareista siirtyy pelaamaan toispuoleisesti leveyteen, maalivahti Ederson täyttäessä tyhjäksi jäänyttä tilaa.
Ederson asettaa itsensä asemaan, jossa perinteisesti peliä avaa pallollisten joukkueiden keskuspuolustaja.
Nostamalla maalivahdin tähän keskuspuolustajien tyypillisesti miehittämälle alueelle, City kykenee nostamaan yhden ylimääräisen pelaajan luomaan uhkaa ylempiin linjoihin.
Onnistuneista avaustilanteista luotu etu on seurauksena suurempi, sillä City kykenee hyökkäämään yhden ylimääräisen pelaajan voimin vastustajan linjoja vastaan.
Ederson on lisäksi maailman huipputasollekin poikkeuksellinen maalivahti potkutekniikaltaan. Brasilialainen kykenee pelaamaan äärimmäisen laadukkaita pitkiä syöttöjä lyhyinkin vauhdein ja vapauttamaan näin Cityn hyökkääjiä juoksuun, mikäli vastustajan linjan takana on tilaa.
Manchester Cityn keskikenttäpelaajien tukiliikkeet maalivahdille tulevat koordinoidusti ja joukkue on tehokas löytämään vapaan pelaajan avaamisvaiheessaan.
Näiden syiden takia menneillä kausilla on ollut havaittavissa trendi, jossa entistä useampi joukkue ei jatka prässiään enää Cityn maalivahtiin asti.
Osittain varmasti tästä syystä, brasilialainen on haluttu saada rooliin, jossa maalivahdin ominaisuuksista saadaan pelinavaamisessa enemmän irti.
Hyvin pieni mukautus Edersonin sijoittumiseen luo ketjumaisen efektin, jonka avulla City kykenee luomaan enemmän uhkaa ylemmäs kenttää.
Mukautuva 3-1-3-3
Manchester Cityn muoto elää otteluiden aikana paljon. Joukkueen pelinavaamisen perusta, kolmen pelaajan alin linja, pysyy kuitenkin useimmiten suhteellisen muuttumattomana joukkueen edettyä ylemmäs kenttää.
Kolmikon laitimmaiset pelaajat venyttävät itsensä leveälle, keskimmäisen keskuspuolustajan porrastaen samalla hieman alaspäin, jotta kolmikko kykenee kattamaan kierrätyksellä koko kentän leveyden.
Keskikentän pohjapelaajana useimmiten pelaava Rodri havainnoi avaamisen tilanteita ja tiputtaa ajoittain hetkellisesti puolustuslinjaan, mikäli eteneminen tai pallonhallinnan säilyttäminen sitä edellyttää.
City täyttää matalassa blokissa pelaavia joukkueita vastaan kenttänsä usein lähtökohtaisesti muotoon 3-1-3-3, jossa joukkueen keskikenttä on hahmoteltavissa timanttiin.
Syöttöverkosto vs Burnley (3.2.)
Aktiivisemmin prässääviä joukkueita vastaan ongelmaksi muodostuu säilyttää syöttölinja pelintekoalueen keskelle nopean kierrätyksen jälkeen. Yksinäisen pohjapelaajan haasteeksi näissä tilanteissa muodostuu keretä kierrätyksen aikana tarjoamaan tuki painottoman puolen keskuspuolustajalle.
City ratkoo ongelman tuomalla aktiivisemmin prässääviä joukkueita vastaan João Cancelon valmiiksi pelintekoalueelle selkeästi Rodrin viereen. Kahdestaan Rodri ja Cancelo kykenevät kattamaan leveyssuunnassa riittävän alueen tarjoten jatkuvan tuen mahdollisuuden Cityn alemmille pelaajille.
Kyseinen kentän täyttö on tehokas avaamaan esimerkiksi Liverpoolin valtavirtaan nostamaa 4-3-3 prässiä, jossa puolustavan joukkueen keskushyökkääjän rooli on peittää syöttöjä pallollisen joukkueen pohjapelaajalle.
Tuomalla pelintekoalueelle kapea tuki keskushyökkääjän molemmin puolin, prässäävän joukkueen keskushyökkääjä sekä keskikenttäpelaajat pakotetaan vaikeisiin puolustusvalintoihin.
Cancelo ja modernin pelaajan mystiikka
João Cancelo on saanut otteistaan paljon ansaittua ylistystä talven aikana. Kehut on helppo allekirjoittaa, sillä portugalilaisen rooli joukkueen pelaamisessa on elintärkeä.
Cancelo sijoittuu lähtökohtaisesti avaamis- ja rakenteluvaiheessa pelintekoalueen keski- tai välikaistalle. Joukkueen menettäessä pallon, portugalilainen puolustaa tilanteenvaihtoa seuraavat hetket keskikentän keskustasta ja sopivan hetken tullen siirtyy sulavasti takaisin puolustuslinjaan. ´
João Cancelon aktiivisin pelialue vs Burnley (3.2.)
Lisäksi murtautumisvaiheessa Cancelo luo uhkaa syvältä lähtevillä pystyjuoksuilla niissä tilanteissa, kun Manchester City vaihtaa hyökkäämisen painopistettä nopeasti.
Portugalilainen on hieno ilmentymä siitä, minkälainen 2020-luvun huippupelaajan prototyyppi on.
Cancelo on erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin sulavasti sopeutuva jalkapalloilija, joka pystyy hallitsemaan kentällä usean eri alueen perusvaatimuksia.
Cancelo ei omaa mystisiä ”erityisominaisuuksia”, joita ajoittain peräänkuulutetaan. Sen sijaan portugalilaisen kaikki perusominaisuudet ovat vaaditulla tasolla, jotta pelaaja kykenee toteuttamaan Guardiolan vaatimia pelitekoja useammassa eri roolissa.
Portugalilainen laitapuolustaja on hieno ilmentymä nykyjalkapallon vaatimuksista, mutta liika ilmiön identifioiminen yksittäisen pelaajan ympärille saattaa äärimmilleen vietynä muuttua ongelmalliseksi.
Osaamisen monipuolisuus ei rajoitu Manchester Cityssä pelkästään Canceloon. Joukkueen jokainen kenttäpelaaja kykenee toimimaan tehokkaasti 2–3 lähimmällä alueella ja Manchester Cityssä ei toimi tällä hetkellä yhtäkään ainoastaan yhden alueen tai roolin spesialistia.
Esimerkkejä voi etsiä ja löytää ympäri joukkuetta. Laitahyökkääjä Raheem Sterling pelaa tämän hetken Cityssä eniten leveydessä, mutta taitaa laadukkaasti myös taskussa pelaamisen periaatteet. Sterling on nähty useissa otteluissa myös valeysin roolissa tippumassa vastaanottamaan palloa alempana kentän keskimmäisellä kaistalla.
Toisesta päästä esiin voidaan nostaa esimerkiksi John Stones. Englantilainen on kenties eniten kotonaan pelatessaan keskuspuolustajana neljän linjassa. Englantilainen kykenee näin roolitettuna taitavasti toteuttamaan erilaisia peliä edistäviä ratkaisuja keski- sekä välikaistoilta.
Stones avaa kuitenkin peliä tämän hetken Manchester Cityssä monesti alhaalla kenttää lähes täydestä leveydestä.
John Stonesin aktiivisin pelialue vs Liverpool (7.2.)
Englantilainen keskuspuolustaja on aiemmilla kausilla nähty ajoittain avaamisvaiheessa myös keskikentällä Rodrin vieressä.
Samaa listaa voisi jatkaa pitkään. Guardiola pyrkii valmennusmetodinsa avulla saamaan joka pelaajaansa kaiken potentiaalin ulosmitattua joukkueen eduksi. Monipuoliset ja mukautumiskykyiset pelaajat ovat tärkeä tekijä, joka mahdollistaa katalonialaiselle joukkueen pelaamisen muovaamisen.
Keskikenttäpelaajien leikkikenttä
Manchester Cityn keskikentän ylempi kolmikko luo sijoittumisellaan yhdessä Cityn keskushyökkääjän kanssa jatkuvasti ongelmia vastustajan puolustamiselle.
Cityn keskikenttä hakeutuu avoimiin syöttölinjoihin kymppialueelle ja liikkuu sieltä usein muodon ulkopuolelle täyttämään vapaita tiloja.
Jatkuva syöttölinjojen avaaminen, yhdistettynä linjan taakse luotuun uhkaan, vaikeuttaa vastustajan puolustamista merkittävästi.
Guardiola on saanut roolitettua joukkueensa pelaamisen niin, että Cityn ylemmistä keskikenttäpelaajista saadaan tällä hetkellä ulosmitattua täysi pelillinen potentiaali.
Hyvänä esimerkkinä tästä on Valioliigan tammikuun kuukauden pelaajaksi valittu Ilkay Gündogan, joka on uuden roolituksen myötä noussut yhdeksi Manchester Cityn hyökkäämisen kapellimestareista.
Gündogan täyttää leveyskaistojen tiloja avaamisvaiheessa, mutta tarjoaa usein painottomalla puolella pelatessaan syvyysuhan. Saksalaisen jatkuvat repivät liikkeet painottoman keskuspuolustajan taakse muodostavat tilojen syntymisen muille Cityn keskikenttäpelaajille.
Cityn keskikentän ylempi kolmikko täyttää kentän alueita aina tilanteen vaativalla tavalla ja pelaajien tarkka sijainti vaihteleekin kentällä usein tämän seurauksena. Dynaamisen täyttötavan seurauksena pelaajat ajautuvat omalta lähtökohtaiselta alueeltaan usein pelaamaan muille kentän alueille.
Bernardo Silvan Heatmap vs Burnley (3.2.)
Keskushyökkääjän rooli Manchester Cityn pelaamisessa on monimuotoinen. Guardiola on vaihdellut keskushyökkääjän roolissa esiintyvää pelaajaa runsaasti alkuvuoden aikana ja keskushyökkääjän tapa osallistua joukkueen rakenteluvaiheeseen muuttuukin ottelukohtaisesti.
Esimerkiksi helmikuun alun Burnley-ottelussa Gabriel Jesus hakeutui järjestelmällisesti joukkueen rakenteluvaiheessa vastustajan painottoman puolen keskuspuolustajan ja laitapuolustajan väliin.
Jesus hakeutui painottoman keskuspuolustajan pimeään kulmaan, josta brasilialainen pyrki hyökkäämään linjan takana oleviin tiloihin oikea-aikaisilla liikkeillä.
Gabriel Jesusin syöttölokaatiot vs Burnley (3.2.)
Guardiolan usein suosima lähestymistapa on myös peluuttaa joukkueen keskushyökkääjää valeysin roolissa. Cityn valeysi tippuu vastustajan keskikenttälinjan alapuolelle hakemaan palloa ja muodostamaan ylivoimia keskelle kenttää.
Joukkue säilyttää samanaikaisesti syvyysuhan joko leveys- tai taskupelaajiensa kautta. Phil Fodenin tai Bernardo Silvan kaltaisten pelaajien peluuttaminen valeysinä luo Citylle mahdollisuuden hyödyntää numeraalisia ylivoimia edetäkseen eteenpäin murtautumisvaiheeseen.
Bernardo Silvan syöttölokaatiot valeysinä vs Aston Villa (20.1.)
Yhdistävä tekijä Cityn keskushyökkääjän roolitukselle on, että hyökkääjä ei joukkueen useimmissa otteluissa vastaanota ja syötä palloa perinteisellä ysipaikalla juuri ollenkaan. Kyseessä on pelitavallinen valinta, joka mahdollistaa ylivoimien luomisen muille kentän osa-alueille.
Mielenkiintoista tulee olemaan seurata sitä, minkälaiseen roolin pitkään poissaollut Sergio Agüero asettuu nykyisessä Manchester Cityssä. Hyökkääjän palattua nähtäväksi jääkin, miten Guardiola muovaa hyökkäävien pelaajiensa roolituksia, jos Agüero pääsee kentälle.
Mikäli alkuvuoden ennusmerkit pitävät paikkansa, ei olisi valtavasti yllätys, jos argentiinalaista nähtäisiin loppukauden otteluissa liikkumassa painottoman puolen keskuspuolustajan ja laitapuolustajan välisessä tilassa.
Kehitys puolustussuuntaan
Merkittävä muutos käynnissä olevan kauden Manchester Cityssä on ollut myös joukkueen puolustuspelaamisen parantuminen viime kaudesta.
Joukkueen avoimissa pelitilanteissa päästämä maaliodottama on puoliutunut viime kaudesta. Edellisellä kaudella joukkue päästi keskimäärin Valioliiga-otteluissaan avoimista pelitilanteista 0,81 maalia, kun taas käynnissä olevalla kaudella kyseinen keskiarvo on tippunut aina 0,41 asti.
Yhtenä syynä tähän puolustamisen parantumiseen on Rúben Diasin hankinta. Nuori portugalilainen on monipuolisuudellaan häikäissyt menneen kauden Valioliigassa.
Dias taitaa linjassa toimimisen periaatteet huipputasolla ja edesauttaa puolustustoiminnoillaan merkittävästi Cityn puolustamista.
https://twitter.com/rodrigoccc97/status/1347264192135323651?s=20
Topparin kyky säilyttää liikkumisessaan jatkuva valmius puolustaa on parhaimmillaan äärimmäisen kaunista katsottavaa. Portugalilainen lisäksi suhteellisen vähäisestä kokemuksestaan huolimatta johtaa eleillään ja puheellaan Cityn puolustuslinjaa.
Joukkueen kollektiivinen puolustaminen on kuitenkin myös kehittynyt viime kaudesta. Etenkin joukkueen puolustuslinja tunnistaa menneitä kausia paremmin ne hetket, jolloin pumpata linjaa pystysuunnassa.
Lisäksi keskuspuolustajien toiminta puolustusvaiheessa on aiempia kausia täsmällisemmin valmennettua ja Guardiola onkin valmennustiimeineen onnistunut kehittämään Cityn puolustamisen yhteistoimintaa.
https://twitter.com/addisworku431/status/1358716394381189120?s=20
On lisäksi huomioitavaa, että jalkapallossa hyökkääminen ja puolustaminen elävät jatkuvassa keskinäisessä symbioosissa. Manchester Cityn hyökkäyspelaamisen muutos on vienyt myös joukkueen puolustamista eteenpäin.
City jättää hyökkäämisen rakenteella itselleen turvaverkon pallonmenetystilanteita sekä vastahyökkäysten uhkaa varten. Joukkue kykenee hyvin organisoidun rakentelu- ja murtautumisvaiheensa aikana säilyttämään myös lisäksi tasapainon ja optimaalisemman valmiuden tilanteenvaihtoihin.
Tilanteenvaihtovalmius on osoittautunut Guardiolan joukkueiden Akilleen kantapääksi aiemmin valmentajan City-uralla. Katalonialainen on valmennusryhmineen kuitenkin saanut luotua alkuvuoden pallolliseen vaiheeseen kenttätasapainon, joka mahdollistaa laadukkaan puolustamisen näissäkin tilanteissa.
Lisäksi globaalin pandemian aiheuttama yleinen puolustusintensiivisyyden tippuminen on satanut Manchesterin sinisien eduksi. Pelaajien väsyessä kovan ottelutahdin seurauksena, myös puolustusintensiteetti pallon paineistamisessa laskee.
Guardiolan joukkue on täysin vahvuusalueellaan murtaessaan passiivisia, keskikorkeita puolustusblokkeja.
Lopuksi
Manchester City tulee erittäin suurella todennäköisyydellä kävelemään Valioliiga-mestaruuteen. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten joukkueen pelit etenevät Euroopassa.
Seuraavana Euroopan kentillä vastaan asettuu Borussia Mönchengladbach, joka Marco Rosen johdolla saattaa esittää Citylle suuremman haasteen, kuin mitä moni ehkä osaa odottaa. Selvää on kuitenkin se, että manchesteriläiset ovat Bayern Munchenin ohella kilpailun selvin ennakkosuosikki.
Seuraavat viikot tulevat näyttämään hymyileekö elämä Manchesterin taivaansiniselle puolelle samoissa määrin vielä kevään edetessä.