fbpx
ArtikkelitValioliiga

Tiira: Newcastlen saudi-kauppa kertoo surullista kieltä Valioliigan arvoista – ja sarjan otollisuudesta urheilupesulle

Omistajuuden sääntelyn kepeys kumpuaa jo "Rautarouva" Margaret Thatcherin aikakaudelta, kirjoittaa Jaakko Tiira.

Newcastle-kannattajien 14 vuotta kestänyt painajainen Mike Ashleyn alaisuudessa tuli päätökseensä viime torstaina. Keväällä 2020 kiville mennyt kauppa saudiarabialaisten johtaman sijoittajaryhmän kanssa näki lopulta päivänvalon.

Newcastlen osakkeista 80 prosenttia siirtyi Saudi-Arabian valtion sijoitusyhtiön (Public Investment Fund, PIF) haltuun. Kiinteistöbisneksellä rikastuneet Reubenin veljekset ostivat 10 prosenttia RB Sports & Media yhtiönsä nimiin. Samat sai 10 prosenttia kaupan järjestelleen Amanda Staveleyn PCP Capital Partners.

Puolitoista vuotta sitten kauppa kaatui piratismiin. Saudi-Arabiasta toiminut piraattisivusto beoutQ striimasi laittomasti lähi-idän oikeuksia hallinnoineen beIN Sportsin lähetyksiä. Piraattisivustoa pidettiin Saudi-Arabian kuningaskunnan tukemana.

Seurakauppa sai nyt vihreätä valoa, kun Saudi-Arabia lupasi poistaa pelejä laittomasti striimaavat sivustot maastaan, näyttää beIN Sportsin lähetyksiä neljän vuoden tauon jälkeen ja maksaa korvauksia piratismista kärsineelle qatarilaiselle mediayhtiölle.

Aiemmin Valioliigaa hiersi myös PIF:n rooli. Se nähtiin olennaisena osana Saudi-Arabian hallintoa. Nyt PIF:stä vakuutettiin, ettei kuningashuone osallistu seuran pyörittämiseen. Selvitys kelpasi Valioliigalle. Valioliigan mukaan PIF on valtiosta erillinen yhtiö. Siitäkin huolimatta, että PIF:n puheenjohtajana toimii Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad Bin Salman, tuttavallisemmin MBS.

Saudien Newcastle-kauppa on sakea soppa, jota on syytä tarkastella eri näkökulmista. Viime kädessä siinä ei kuitenkaan ole kyse jalkapallosta. Kauppa myös kertoo surullisella tavalla Valioliigan arvomaailmasta ja siitä, kuinka otollinen urheilupesuareena Valioliigasta on tullut.
 

Mittavia uudistuksia ajanut hirmuhallinto

Newcastlesta tuli kertaheitolla maailman rikkain jalkapalloseura – ainakin jos varantoja mitataan omistajien varallisuudella. PIF:n varallisuus on arviolta 350 miljardia puntaa. Se on yli kolme kertaa enemmän kuin 19 muun omistajajoukon varallisuus yhteensä.

Välittömästi seurakaupan asetuttua takaisin raiteilleen, ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi kannanoton, jossa se toivoi Valioliigan estävän kaupan läpimenon.

– Kauppa on saudihallinnon selkeä yritys kiillottaa kauhistuttavaa ihmisoikeustilannettaan huippujalkapallon glamourilla, Amnestyn Iso-Britannian johtaja Sacha Deshmukh sanoi torstaina.

Deshmukh on oikeassa. Newcastle United itsessään ei kiinnosta saudeja. Saudit halusivat seuran maailman seuratuimmasta sarjasta ja Newcastle sattui olemaan myytävänä. Ymmärtääkseen saudien intressejä Newcastle-kaupan takana, on keskeistä ymmärtää, minkälainen valtio Saudi-Arabia on.

Saudi-Arabia on autoritäärinen kuningaskunta. Se on maailman kolmanneksi suurin öljyntuottaja, jota on pyritty viime vuosina uudistamaan. Uudistusten takana on maan de facto hallitsija kruununprinssi Muhammad Bin Salman.

MBS:n reformien taustalla on pyrkimys vähentää maan riippuvuutta öljynviennistä. Öljyn kysyntä laskee, kun ilmastomuutoksenvastaisessa taistelussa siirrytään yhä enemmän fossiilisista energianlähteistä uusiutuvaan energiaan.

MBS on panostanut etenkin teknologiaan. Saudien Visio 2030 -hankkeen tarkoituksena on kehittää maasta globaalisti merkittävä toimija ICT-alalla. Yhtenä hankkeen vetureista on Punaisenmeren rannalle rakentuva Neomin kaupunki. Vuonna 2025 valmistuvaan kaupunkiin on suunniteltu muun muassa lentäviä takseja, keinotekoisia pilviä sekä tekokuuta. Myös robotiikka on laajalti käytössä, automatisoitujen kotiapulaisten myötä. Utopistinen hanke on kuitenkin ollut vastatuulessa, sillä kansainvälisten sijoittajien kiinnostus on ollut rajallista.

Talousreformien ohella MBS on tehnyt sosiaalisia uudistuksia, joista näkyvin on ollut naisten ajo-oikeus.

Saudi-regiimi ei kuitenkaan siedä toisinajattelijoita. Lukuisia kansalaisaktivisteja, naisaktivisteja ja hallintoa kritisoineita on vangittu. Osa on kadonnut. Saudi-Arabia teloittaa vuosittain satoja ihmisiä, mukaan lukien hallintoa kritisoineita toisinajattelijoita väitetyillä kytköksillä terroristisiin ääriryhmiin.

Eniten huomiota herättänyt tapaus oli maanpaossa eläneen sauditoimittaja Jamal Khashoggin murha Istanbulissa vuonna 2018. Yhdysvaltalaiset tiedustelulähteet ovat osoittaneet, että MBS valtuutti Khashoggin murhan. Tunnetun toisinajattelijan murhauttaminen ulkomailla selvensi maailmalle, kuinka pitkälle julma saudihallinto on valmis menemään.

MBS on myös vastuussa tuhansien jemeniläissiviilien kuolemista. Kruununprinssi on johtanut saudien operaatiota Jemenin Huthi-kapinallisia vastaan. Saudit ovat pommittaneet muun muassa sairaaloita ja kouluja, joka on osaltaan johtanut siihen, että Jemenin konfliktista on tullut 2000-luvun pahin humanitaarinen katastrofi. Yli puolet jemeniläisistä kärsii nälänhädästä ja noin 80 prosenttia maan 23 miljoonan asukkaan väestöstä on humanitaarisen avun tarpeessa.

Yhdysvaltain läheisenä liittolaisena tunnettu äärivanhoillinen Saudi-Arabia sai vuosikymmeniä toimia suuremman kansainvälisen huomion ulottumattomissa. Kunnianhimoisen kruununprinssin aggressiivinen politiikka on nostanut hirmuhallinnon julmuudet ja surkean ihmisoikeustilanteen kansainväliseen valokeilaan.

Juuri tämän takia Newcastle on saudeille kätevä työkalu. Globaalisti tunnetun valioliigaseuran avulla saudihallinto pyrkii luomaan positiivista mielikuvaa maasta. Seuran avulla hallinto pystyy myös promotoimaan yrityksiään. Esimerkiksi abudhabilaiset ovat tehneet lentoyhtiönsä Etihad Airwaysin tunnetuksi juuri Manchester Cityn avulla. Saudi-Arabia on kuitenkin geopoliittisesti ja kansainvälisesti aivan eri tason peluri kuin Abu Dhabin emiirikunta, jolle turismi on öljyn ohella merkittävä tulonlähde.

Valioliiga ei ole erillinen saareke

Newcastlen päätyminen saudien käsiin kertoo rumaa kieltä Valioliigan arvomaailmasta. Saudi-Arabian surkea ihmisoikeustilanne ei ollut ongelma nyt, eikä keväällä 2020. Piratismi sen sijaan oli.

Piratismissakin oli lopulta kyse politiikasta. BeIN Sports on Qatarin omistama mediayhtiö. Qatar taas on lähi-idän toisen suuren valtapelurin, Saudi-Arabian pahimman vihollisen Iranin läheinen liittolainen. BeoutQ viittaa jo etymologiankin tasolla Qatarin vastaisuuteen.

Superrikkaiden ja humanitaarisessa mielessä kyseenalaisten omistajien rantautuminen Valioliigaan ei ole sattumaa. Se ei johdu pelkästään siitä, että Valioliiga on maailman seuratuin futissarja. Se johtuu myös siitä, että seurojen omistajuutta ei juuri valvota.

Valioliiga käyttää soveltuvuustestiä, niin sanottua Fit-and-proper-person testiä arvioidessaan seuroja ostavien tai niiden johtokuntiin tyrkyllä olevien henkilöiden tai tahojen soveltuvuutta.

Amnesty huomautti, ettei Valioliigan soveltuvuustestissä edes mainita ihmisoikeuksia. Hylkäyksen voi käytännössä saada vain kahdesta syystä. Jos henkilöllä tai taholla on intressejä toisessa englantilaisseurassa tai mikäli rahoituksen on ongelmia. Toisin sanoen, Valioliigaa kiinnostaa lähinnä se, että pinkka on kunnossa, eikä eturistiriitoja synny.

Omistajakysymys ei kuitenkaan ole pelkästään jalkapalloon liittyvä ongelma, vaan laajemminkin brittiläistä yhteiskuntaa koskeva. ”Rautarouva” Margaret Thatcherin pääministerikaudella (1979-1990) sääntelyä purettiin ja omistajuuteen liittyviä esteitä poistettiin. Konservatiivipääministerin tavoitteena oli ennen kaikkea edistää kansalaisten kykyä ostaa asuntoja.

Thatcher teki mittavia reformeja myös finanssipuolella. Pääministeri dereguloi osakemarkkinoiden sääntelyä, mikä avasi ovet ulkomaisille investoinneille.

Valioliigan vastuuta omistajuuden sääntelyssä ei sovi vähätellä, mutta Valioliigaa ei myöskään voi pitää muusta yhteiskunnasta erillisenä entiteettinä. Sarja on mukaillut brittiläistä talouselämää siinä määrin, ettei omistajuutta ole juuri reguloitu, vaan markkinoiden on niin sanotusti annettu hoitaa hommansa.

Samalla Valioliiga on avannut ovensa oligarkeille, yhdysvaltalaisille pääomasijoittajille ja viimeisimpänä lähi-itäläiselle hirmuhallinnolle.

Valioliigaseurojen omistajat voikin jakaa karkeasti neljään ryhmään. Osa omistaa seuran edelleen rakkaudesta lajiin. Jotkut tekevät seuralla suoraan bisnestä. Osalle seurat ovat kanavia edistää muita bisneksiä. Muutamille ne ovat pr-kilven kiillottajia, joilla ei tavoitella taloudellista voittoa edes välillisesti. Ensin mainitulla ryhmällä on yleensä vähiten varallisuutta, viimeisellä tolkuttomasti.

Otollinen urheilupesuareena

Valioliigasta on tullut otollinen urheilupesun kohde kahdesta syystä. Seurojen omistamisen esteet ovat matalat ja sarja kiinnostaa. Isompi kysymys on, miksi juuri urheilusta on tullut diktaattoreille niin merkittävä pehmeän vallan väline.

Kysymykseen löytyy vastaus videoilta, joita kuvattiin torstaina Newcastlen keskustasta. Newcastle United toki on ääriesimerkki, mutta juuri siksi liki täydellinen urheilupesukone.

Newcastle on monella tapaa valmis pöytä saudeille. Joukkue toki kaipaa täysremontin, mikäli se mielii sarjan huipulle, mutta jalkapallohullun kaupungin perinteikkään seuran brändi on laajasti tunnettu. Myös kaupungin keskustassa sijaitseva 52 000-paikkainen St. James’ Park on jo nykyisellään loistava areena.

Seuran kannattajayhdistyksen tekemän kyselyn mukaan 93 prosenttia faneista piti kauppaa hyvänä ja toivottavana. Seuraa yli vuosikymmenen kurjistanut Mike Ashley oli niin epäsuosittu, että luultavasti kuka tahansa olisi käynyt Magpies-faneille. Nyt seuran taustalle tuli taho, jolla on moninkertaisesti enemmän rahaa kuin muilla omistajalla yhteensä. Jos sivuuttaa kaikki Saudi-Arabiaan ja sen hallintoon liittyvät eettiset ongelmat, kauppa on kannattajille lottovoitto.

Eettisiä ongelmia ei pitäisi sivuuttaa, mutta niin jalkapallofaneilla on usein tapana tehdä. Newcastle United ei ollut yhtä kuin Mike Ashley, eikä Newcastle United ole yhtä kuin Saudi-Arabian hallinto. Newcastle on yli satavuotias seura, joka on ollut aina iso osa paikallisten arkea ja sukupolvien välistä jatkumoa.

Juuri tämä on houkutteleva argumentti, jolla voi sivuuttaa jalkapallon ulkopuoliset ongelmat. Jalkapalloseura ei ole tavallinen liikeyritys, vaan instituutio, joka rakentaa yhteisöjä ja luo merkityksiä. Siksi jalkapalloseuroihin liittyy niin paljon sokeaa tunnetta ja heimolaisuutta, jonka nojalla jopa tosiasioita ollaan valmiita sivuuttamaan. Onhan kyseessä kuitenkin oma rakas seura ja jalkapallo on jalkapalloa.

Vahvan tunteen ja siitä kumpuavan itsepetollisen heimolaisuuden ansiosta urheilu on niin tehokas pehmeän vallan väline. Etenkin jos osaa vedellä oikeista naruista, kuten saudit ovat puheidensa mukaan tekemässä panostamalla seuran infraan ja koko kaupunkiin. Kun ensin ostaa paikallisten hyväksynnän, saa tuotteesta kiiltävän ja mielikuvan sitä rahoittavasta maasta paremmaksi.

”Eiväthän nämä niin pahoja ihmisiä voi olla, jos ovat luoneet noin hyvän seuran.”

Paradoksaalisinta Newcastle-kaupassa on se, että juuri teollisuudesta pitkään elänyt Pohjois-Englanti kurjistui Thatcherin 11-vuotisella valtakaudella. Nyt pohjoisessa majailee maan rikkain seura osin juuri Thatcherin aloittaman politiikan seurauksena.

Jaakko Tiira

Vapaa toimittaja. Aina äänessä brittifutiksesta, välillä myös salibandysta. Oululainen Helsingissä, joka on viettänyt myös vuoden Salfordissa ja lukuisia reissuja Pohjois-Lontoossa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button