Tiira: Leicesterin menestys perustuu yksinkertaiseen reseptiin – osta halvalla, myy kalliilla

Leicester City pelaa jälleen vahvaa kautta. Se on kerännyt 28 ottelusta 53 pistettä ja majailee Valioliigan sarjataulukossa kolmantena. Ketut on siis matkalla Mestarien liigaan.

The Foxes on löytänyt pari vuotta hukassa olleen suunnan, kevään 2016 sensaatiomaisen liigamestaruuden jälkeen. King Powerilla pelaa hyvin valmennettu joukkue. Ennen kaikkea Leicester on hyvin johdettu seura.

Suunnan löytyminen näkyy etenkin siirtomarkkinoilla. Puntapinojen siirtelyssä Leicester on onnistunut parin viimeisen vuoden aikana todella hyvin.

Räiskinnästä huippuhakuihin

Leicester voitti mestaruuden naurettavan halvalla porukalla. Claudio Ranierin 4–4–2-muotoon ryhmittämä avauskokoonpano maksoi siirtokorvauksilla mitattuna noin 30 miljoonaa euroa. Ryhmän kallein pelaaja oli Mainzista 11 miljoonalla tullut Shinji Okazaki.

Vertailun vuoksi: Man City maksoi samana kesänä Kevin De Bruynesta 76 miljoonaa euroa, Raheem Sterlingistä 68 ja Nicolas Otamendista 45. Man United pulitti Anthony Martialista Monacolle 60 miljoonaa euroa.

Leicester kohtasi mestaruuden jälkeen haasteen. Kaikki tiesivät, ettei se pystyisi uusimaan temppua, jolla vedonvälittäjät maksoivat Kettujen mestaruutta lyöneiden rahat takaisin 5000-kertaisina.

Rahavirta kasvoi europelien myötä. Suunta oli kuitenkin hukassa seuraavat pari vuotta. Ranierin ja hänet korvanneen Craig Shakespearen alaisuudessa Leicester hassasi isoja rahasummia Islam Slimanin (31M€), Ahmed Musan (20M€), Vicente Iborran (15M€) ja Adrien Silvan (25M€) kaltaisiin floppeihin.

Toki seura teki noina vuosina muutamia erinomaisiakin hakuja. Nykyinen runkomies Wilfred Ndidi tuli Belgiasta vajaalla 18 miljoonalla eurolla tammikuussa 2017. Puolta vuotta myöhemmin Harry Maguire löytyi sarjasta pudonneesta Hullista 13,5 miljoonalla.

Ajatus nurmella oli kuitenkin jossain määrin hukassa. Ranieri ja Shakespeare olivat pragmaatikkoja, jotka repivät – ennen homman käsiin leviämistä – maksimit irti käytössä olleesta porukasta. Kumpikaan ei ollut prosessin rakentaja, mikä heijastui myös hankintoihin. Hyvää työtä tehneen, mutta auttamattoman tylsän Claude Puelin alaisuudessa meininki koheni. Ex-Southampton-manageri liittyi Kettujen peräsimeen kesken kauden 2017-18.

Puelin ainoaksi jäänyt kesä Leicester-managerina oli mainio. Se joutui luopumaan Riyad Mahrezista, joka myytiin 68 miljoonalla Cityyn. Tilalle löytyi kuitenkin James Maddison, Ricardo Pereira ja Maguiren myöhemmin korvannut turkkilaistoppari Caglar Soyuncu. Kolmikkoon upposi lähes tismalleen sama summa, mitä Leicester sai Mahrezin myynnistä. Myös kokenut Jonny Evans löysi tiensä King Powerille neljällä miljoonalla.

Operointi siirtomarkkinoilla on jatkunut vakuuttavana sittemmin. Ryhmä on vahvistunut muun muassa Youri Tielemansilla sekä tällä kaudella läpi lyöneillä James Justinilla, Timothy Castagnella ja Wesley Fofanalla.

Mestaruuden jälkeen Leicester on käyttänyt siirtomarkkinoilla uusiin pelaajiin reilut 460 miljoonaa euroa. Se on myynyt pelaajia jättikaupoissa ja netonnut kotiinpäin samassa ajassa 355 miljoonaa.

Viimeisen viiden vuoden nettokulutus on vain reilut sata miljoonaa miinuksella. Kokonaisuutena joukkue on jopa huomattavasti laadukkaampi kuin mestaruuteen yltänyt ryhmä. Nettokulutussumma kuvastaa sitä, että Leicester on käyttänyt resurssinsa tehokkaasti, vaikka toki hutejakin on tullut. Mutta niitä tulee kaikille.

Edustusjoukkueen rekrytointia johtaa kaksikko Callum Smithson & Jose Fontes. Matematiikkaa ja urheilutiedettä opiskellut Smithson on ollut mukana seurassa kesästä 2015 saakka. Aiemmin investointipankkiirina työskennellyt portugalilainen Fontes tuli Keski-Englantiin vuotta myöhemmin.

Leicesterin rekrytointiosasto käyttää tietynlaista hybridimallia oikeita palasia löytääkseen. Lähtökohta on laajamittainen datan hyödyntäminen, mutta skoutit tekevät objektiivisen datan rinnalle myös subjektiivisiin näkemyksiin perustuvia raportteja. Keskiössä on siis yliopistotason osaaminen, jossa yhdistellään datan hyödyntämistä ja pelin taktista ymmärrystä.

Nykyinen menestys on voimannäyttö koko seuralta siksikin, että Leicester kävi syksyllä 2018 läpi järkyttävän tragedian. Seuran pidetty thaimaalaisomistaja Vichai Srivaddhanaprabha menehtyi traagisesti helikopteriturmassa King Power Stadiumin liepeillä.

Vain 60-vuotiaana menehtynyt miljardööri oli erittäin pidetty koko kaupungissa. Hän lahjoitti miljoonia kaupungin terveydenhuoltoon, muun muassa kaksi miljoonaa puntaa paikalliselle lasten sairaalalle. 60-vuotiasjuhliaan Vichai juhlisti tarjoamalla koko stadionille ilmaiset oluet keväällä 2018.

Omistajaperheen hyväntekeväisyys kuvastaa myös osaltaan, miksi keväällä 2014 Valioliigaan noussut Leicester City on niin elinvoimainen seura. Tie kannattajien sydämeen ei käy pelkästään pumppaamalla miljoonia futisjoukkueeseen, vaan huomioimalla koko Kettuja ympäröivä seurayhteisö.

Ajatus ohjaa

Kun tarkastelee, mistä Leicester on pelaajansa hankkinut, ei osoitteista löydy yhteisiä tekijöitä. Ndidi löytyi Belgiasta, Maddison Championshipista, Soyuncu Saksasta, Castagne Italiasta, Tielemans ja Fofana Ranskasta. Leicester on siis skoutannut laajasti.

Yhdistävä tekijä monissa hankinnoissa on kuitenkin se, että pelaajat ovat nuoria. Ei välttämättä ihan keltanokkia, mutta selvästi uransa huippua kohti eteneviä pelaajia. Pääosin 20-25-vuotiaita pelaajia. Leicester on nyt niin hyvä, koska se on onnistunut kehittämään pelaajiaan.

Ennen kaikkea Leicester on onnistunut löytämään kokonaisuuteensa sopivia pelaajia. Maddison, Pereira ja Tielemans ottivat paikkansa heti. Justinia ja Soyuncua piti kypsytellä tovi.

Leicesteristä huomaa, että ajatus ohjaa toimintaa. Ajatus siitä, minkälaista jalkapalloa se haluaa pelata. Ketut muuttuivat jo Puelin alaisuudessa reaktiivisesti vastaiskuporukasta aloitteellisemmaksi lyhytsyöttöjoukkueeksi. Ranskalaisen korvanneen Brendan Rodgersin alaisuudessa peli on jalostunut pidemmälle.

Leicester kuvastaakin osuvasti sitä, kuinka keskeinen nurmella loistava identiteetti on koko seurajohtamiselle. Konsepti auttaa määrittämään tarpeita. Oli konsepti, mikä tahansa. Esimerkiksi sarjan pienimpiin seuroihin kuuluva Burnley on onnistunut vuosi toisensa perään hankkimaan Sean Dychen ”kalinapalloon” sopivia palasia ja säilynyt kirkkaasti.

Kettujen onnistumisen arvoa nostaa myös se, että se on ostanut laadun lisäksi potentiaalia. Valmis laatu on aina turvallisempaa. Potentiaaliin liittyy riskinsä, mutta palkinnot ovat suuremmat, kuten Leicester on osoittanut.

Leicester on onnistunut karistamaan mestaruuden haamun. Utopistisen unelman toteutuminen loi tietynlaisen tyhjiön, koska paremmaksi on mahdoton laittaa. Seura on kuitenkin monella tapaa paremmassa jamassa kuin viisi vuotta sitten. Tuolloin kannattajat tiesivät, että tapahtumassa olisi jotain ainutkertaista, ja siitä piti ottaa ilo irti. Nyt Leicester on tehnyt hyvää tulosta pian pari vuotta ja tehnyt sen pelaamalla laadukasta jalkapalloa.

Suurseuraksi on vielä matkaa

Leicester säväytti jo viime kaudella, mutta hyytyi karmivalla tavalla loppua kohden ja jäi lopulta ulos kärkinelikosta. Selityskin on looginen. Kapea ryhmä pysyi hyvin kasassa syksyllä, mutta ei kestänyt kevään loukkaantumisia.

Tällä kaudella tarina on ollut toinen. Ketut ovat tehneet tulosta vaikka sen riveistä on puuttunut lukuisia avainpelaajia kauden mittaan. Ndidi, Castagne ja Soyuncy ovat missanneet yli 10 peliä. Maddisonin ohella myös Jamie Vardy on viettänyt aikaa sairastuvalla. Ricardo Pereira kuntoutui polvivammasta hiljattain.

Kettujen vakuuttavat otteet ovat herättäneet pohtimaan, onko Leicester kiilaamassa niin sanotun kuuden suuren joukkoon tai venyttämässä suurseurojen lukumäärää seitsemään.

Vaikka Leicester on ollut tämän ja viime kauden aikana pelillisesti parempi kuin muun muassa Arsenal ja Tottenham, on sillä vielä runsaasti matkaa suurseuraksi.

Big Six ei ole Big Six pelkästään nurmella, vaan ennen kaikkea kentän ulkopuolella, taloudellisesti. Manchesterin jätteihin, Liverpooliin, Chelseaan ja pohjoislontoolaisiin verrattuna Leicester on lilliputti.

Urheilumaailman finanssipuolta tutkivan Spotracin mukaan Manchester Unitedin palkkabudjetti on Valioliigan suurin. Punaiset paholaiset pulittaa miehistölleen noin 210 miljoonaa euroa vuodessa. Tottenhamin palkkapussi on ison kuusikon pienin, vajaat 150 miljoonaa. Leicester tulee kaukana perässä reilun 85 miljoonan euron palkkakuluillaan. Futisekonomit ovat osoittaneet, että yleensä juuri palkkabudjetin pitäisi korreloida urheilullista menestystä.

Deloitten vuosittain julkaisemassa Football Money League -raportissa listataan edellisen kauden 20 liikevaihdoltaan suurinta seuraa maailmassa. Englantilaisten kärjessä on Man United 580 miljoonan euron tulovirrallaan. 388 miljoonaa kerännyt Arsenal on Big Sixin ainoa kärkikymmenikön ulkopuolelle valahtanut englantilaisjätti. Leicester ei mahdu 20 suurimman joukkoon. Listan seitsemäs englantilainen on Everton 212 miljoonan euron liikevaihdollaan.

Leicester ei ole vielä julkaissut viime kauden liikevaihtoaan, mutta kaudella 2018-19 se oli 206 miljoonaa euroa. Ero isompiin syntyy mainos- ja pelipäivän tuloissa.

The Guardianin vuosittain julkaisema Premier League Club by Club Finances -raportti kaudelta 2017-18 paljastaa, että Leicesterin tuloista yli 75 prosenttia oli TV-rahaa. Tottenhamin vastaava luku oli 39 prosenttia, yli 300 miljoonaa euroa mainostuloja kellottaneella Man Unitedilla vain 19 prosenttia.

Jalkapalloseurojen arvoja laskeva talouslehti Forbes arvioi keväällä 2019 Leicesterin olevan noin 420 miljoonan euron arvoinen. Valioliigan suurseuroista Tottenhamin arvo nähtiin pienimmäksi. Sekin oli reippaasti päälle miljardin.

Suurseura-statusta voi hahmottaa myös sosiaalisen median seuraajamäärien kautta. Some-seuranta indikoi kannattajapohjan kokoa. Somessa United on ylivoimainen niin Instagramissa (39,4m), Twitterissä (24,7m) kuin Facebookissakin (73,4m). Kärkikuusikosta Spurs on selvästi pienin. Liljanvalkoisilla on 9,9 miljoonaa Instagram-seuraajaa, 5,7 miljoonaa Twitter-seuraajaa ja 21,1 miljoonaa tykkääjää Facebookissa. Muut mahtuvat Unitedin ja Spursin väliin.

Leicester tulee kaukana perässä myös sosiaalisessa mediassa. Sitä seuraa 4,9 miljoonaa ihmistä Instagramissa, 1,8 miljoonaa Twitterissä ja 6,7 miljoonaa Facebookissa.

Talouslukuihin voi ottaa kaksi näkökulmalla. Yhtäältä ne kuvastavat, kuinka mestarillisesti Leicester on onnistunut hyödyntämään resurssinsa ja löytänyt kilpailuetua nurmella. Toisaalta se on taloudellisesti valtavalla takamatkalla suurseuroihin nähden.

Sen pitää siis onnistua urheilupuolella kärkikuusikon peräpäätä huomattavasti paremmin myös tulevaisuudessa. Arsenalin ja Tottenhamin viime vuosina asettama rima ei ole ollut järin korkealla, mutta jossain kohtaa erot resursseissa tulevat väistämättä näkymään. Tai ainakin niiden pitäisi näkyä.

Jos Leicester onnistuu tulevaisuudessa sijoittumaan kärkikuusikkoon kausi toisensa perään, on sen pitänyt onnistua mestarillisesti niin nurmella kuin kulisseissakin – ja taas isompien seurojen kyykätä.

Lähteet: Transfermarkt, Forbes, Spotrac, The Guardian, Deloitte