Seppinen: Valioliiga jäi MM-kisatauolle – Ketkä olivat syksyn onnistujia ja epäonnistujia?
Lari Seppinen valitsee Valioliigan syyskauden parhaat ja pettymykset: Iloa Pohjois-Lontoossa ja Koillis-Englannissa, murheita Itä-Lontoossa ja Länsi-Midlandsissa.
Syksyn joukkue: Arsenal
Valioliigan syyskauden parhaasta joukkueesta ei ole spekuloitavaa. Arsenal siirtyy MM-kisatauolle sarjakärjessä vakuuttavasti viiden pisteen erolla hallitsevaan mestariin Manchester Cityyn. Joukkue on hävinnyt vain yhden pelin (vieraissa Manchester Unitedille) ja pelannut vain kerran tasan (vieraissa Southamptonia vastaan).
Arsenal on ollut nimenomaan tiivis joukkue, joka ei ole ollut liikaa jonkun yksittäisen pelaajan varassa. Esimerkiksi ykköskärki Gabriel Jesus ei ole kovin kliininen maalintekijä, mutta tehot jakautuvat tasaisesti joukkueen sisällä.
Toki materiaali ei ole tasollisesti kovin laaja, joten menestystä on avittanut erinomainen terveystilanne. Manageri Mikel Arteta on voinut käyttää kierroksesta toiseen liki identtistä avauskokoonpanoa. Senkään merkitystä yhteispelin hioutumiselle ei voi vähätellä.
Arteta valmentaa kolmatta kokonaista kauttaan Arsenalissa. Hän on saanut mahdollisuuden rakentaa joukkueesta haluamansa näköisen ja kehittää laadukkaan valmennustiiminsä kanssa pelin eri osa-alueita eteenpäin.
Kärsivällisyys tuottaa tulosta. Arsenal on nyt Manchester Cityn ainoa haastaja mestaruustaistelussa.
Syksyn pelaaja: Erling Haaland, Manchester City
Voiko tähän parhaalla tahdollakaan nimetä ketään muuta pelaajaa? Erling Haaland on tehnyt 18 ja syöttänyt 3 maalia 13 ottelussa. Nykyisellä tahdillaan norjalaishyökkääjä murskaa kaikki mahdolliset maaliennätykset heti ensimmäisellä kaudellaan Valioliigassa.
Jos Manchester City on ollut liki täydellinen joukkue viime vuosina ilman varsinaista hyökkääjää, Haaland tekee siitä entistä paremman. Haalandin ominaisuudet ovat kaikkien tiedossa, mutta kentällä elastisuudellaan ja notkeudellaan erottuvaa maalipaikkojen oikea-aikaista haistajaa on mahdoton pysäyttää.
Ennen kauden alkua julkinen narratiivi kuului, miten Haaland sopeutuu Pep Guardiolan sapluunaan ja miten Guardiolan sapluuna sopeutuu Haalandin ominaisuuksiin. Kysymysmerkit vaihtuivat avauskierroksesta alkaen huutomerkeiksi.
Kun älykäs maailmanluokan valmentaja ja älykäs maailmanluokan pelaaja kohtaavat jalkapallon merkeissä, he eivät sopeudu yksin itseään tai toisiaan auttaen, vaan yhdessä joukkueen eteen.
https://twitter.com/AshtonUnitedFC/status/1592182415304568832?s=20&t=-7BrZ2y5IhNAZpVHJ11PGQ
Syksyn valmentaja: Eddie Howe, Newcastle United
Arsenalin Mikel Arteta olisi eittämättä aivan yhtä oikea valinta, mutta Eddie Howen tekemä työ ansaitsee hatunnostonsa.
Newcastlen nostaminen sarjakolmoseksi MM-kisatauolle mentäessä on hurjan kova suoritus. Vaikka Newcastle on maailman rikkain jalkapalloseura, se on pelaajamateriaaliltaan lähtökohtaisesti vielä keskikastia.
Howe on osoittanut, että osaa kehittää hyökkäyspeliä eteenpäin. Viime kaudella pelaaminen oli vielä vastaiskupainotteista, mutta kuluvalla sesongilla oma pallollinen pelaaminen on ollut aiempaa monipuolisempaa.
Ennen kaikkea Howe on osoittanut, että pelaajat kehittyvät, kun joukkueen kollektiivinen pelaaminen kehittyy. Howe on kumonnut löysän puheen siitä, että Newcastlen pelaajien taito ei riitä tietynlaiseen pelaamiseen. Se oli usein argumenttina, kun Steve Brucen agitaattorit perustelivat puolustusvoittoista ja äärimmäisen inhorealistista pelitapaa.
Howen alaisuudessa samat pelaajat – esimerkiksi Fabian Schär, Sean Longstaff, Joelinton ja Miguel Almiron – pelaavat elämänsä jalkapalloa ja syöttävät ihan laadukkaasti pelivälinettä nurmella maata pitkin eteenpäin.
Syksyn yllättäjä (joukkue): Fulham
Sarjanousija on hurmannut hyökkäävällä pelityylillään ja maalirikkailla peleillään. Päävalmentaja Marco Silva on luonut Craven Cottagelle pelillisen pohjan, jolla viime vuosien hissiseura voi vihdoin vakiinnuttaa paikkansa yläkerroksessa.
Yllättäjäjoukkueen sisältä löytyy yllättäviä pelaajaonnistujia. Andreas Pereira oli tuomittu flopiksi, kun hän epäonnistui Manchester Unitedissa. Nyt hän nauttii pelaamisesta kymppipaikalla Aleksandar Mitrovicin alapuolella 4-2-3-1-ryhmityksessä.
Myös Arsenal-floppi Willian on löytämässä uuden kevään Fulhamissa.
Tim Ream ja Harrison Reed olivat tuomittuja jo ikuisiksi Championship-jyriksi, mutta kumpikin on varttuneella iällä vihdoin pelaamassa erinomaista kautta Valioliigassa.
Fulham oli ennen kauden alkua putoajasuosikkeja. Tulostahti todennäköisesti jonkin verran hyytyy loppukauden aikana, mutta romahdusta tuskin tapahtuu. Jos Silva onnistuu paikoin pahasti vuotaneen puolustuspelaamisen kehittämisessä, säilyminen on mahdollista.
Takana on monta pelillisesti paljon hatarampaa joukkuetta.
Syksyn pettymys (joukkue): Aston Villa
Steven Gerrard sai valmennettavakseen laadukkaan pelaajamateriaalin, jolla piti olla täysin mahdollista taistella eurosijoista. Gerrard ei onnistunut hyökkäyspelin kehittämisessä. Joukkueen pallollinen pelaaminen polki samaa mielikuvituksetonta rataa kuin jo viime kauden lopulla.
Seurajohto hankki Gerrardille erinomaisia pelaajia, kuten Philippe Coutinhon ja Emiliano Buendian, jotka lopulta floppasivat pahasti hänen alaisuudessaan. Gerrardin prässäävä ja suoraviivainen pelitapa suosi Jacob Ramseyn ja John McGinnin kaltaisia pelaajatyyppejä.
Lopulta hieman kohtalon ironiana alkukauden johtohahmoksi nousi kritisoitu toppari Tyrone Mings, jolta Gerrard riisti kesällä kapteenin nauhan.
Aston Villalla olisi teoriassa mahdollisuus taistella samoista sijoista kuin Leicester ja West Ham viime vuosina, mutta seurajohdon epäjohdonmukaisuus on pudottanut sen kelkasta.
Nyt puikoissa on Aston Villan mittakaavassa iso nimi Unai Emery. Antaako seurajohto hänelle sauman johtaa urheilullista prosessia? Emeryn näkemyksellä on todistetusti luotu menestystä, joten sauma kannattaisi käyttää.
Syksyn yllättäjä (pelaaja): Miguel Almiron, Newcastle United
Kun Jack Grealish juhli viime keväänä Manchester Cityn mestaruutta, hän vitsaili yhden joukkuekavereistaan pelanneen kauden päättäneessä ottelussa Aston Villaa vastaan ”kuin Miguel Almiron” – eikä viittaus ollut lainkaan mairittelevassa mielessä.
Almiron oli muutenkin yleisesti tuomittu jo floppihankinnaksi. Kun pienikokoinen ja taitava hyökkäävä keskikenttäpelaaja saapui tammikuussa 2019 Newcastleen, hän oli 24 miljoonan euron siirtosummalla seuran tuolloinen ennätyshankinta. Odotukset olivat taivaissa.
Almiron hukkui kuitenkin täysin pelaajana Steve Brucen inhorealistisessa pelitavassa. Näppärästi liikkuva tikkaaja ja taitava syöttelijä ei päässyt pelin ytimeen. Almiron teki kolmen ja puolen viime kauden aikana 110 sarjapelissä vain 9 ja syötti vain 3 maalia. Tällä kaudella Almiron on tehnyt 8 maalia 15 ottelussa.
Almiron on hyvä esimerkki siitä, että tietyt pelaajat loistavat oikeanlaisessa ympäristössä. Almiron huokuu itseluottamusta Eddie Howen sapluunassa. Almiron on pelannut oikeana laitahyökkääjänä 4-3-3-ryhmityksessä sekä oppinut oikein ajoitettuja ja suoraviivaisia liikkeitä vastustajan linjan taakse. Taitava pelaaja osaa myös harhautella, kaventaa keskelle ja hakea hyvää laukaustaan.
Almironin potentiaali oli tiedossa, mutta on iso yllätys, että vaikeiden vuosien jälkeen hän lopulta nosti vielä itsensä kukoistukseen juuri Newcastlessa.
Almiron olisi voinut kuitata Grealishille takaisin, että on tehnyt kuluvalla kaudella kahdeksan kertaa enemmän maaleja kuin hän – mutta kohteliaana ja sivistyneenä ihmisenä lopulta vain kehui englantilaiskollegaansa.
https://twitter.com/NUFC/status/1591025472951169025?s=20&t=-7BrZ2y5IhNAZpVHJ11PGQ
Syksyn pettymys (pelaaja): Jarrod Bowen, West Ham United
Jarrod Bowen loisti viime kaudella West Hamin tehopelaajana (12 maalia ja 10 maalisyöttöä). Tällä kaudella Bowen on osunut vain kahdesti 15 ottelussa.
Bowen on vajonnut muun West Hamin tavoin. Joukkue on ollut maaliodottamien perusteella sarjan tehottomin joukkue, ja paljon kietoutuu Boweniin, joka on ollut David Moyesin aikakaudella eräänlainen pelitavan peilikuvapelaaja.
Vastustajat ovat oppineet Bowenin fyysiset ja suoraviivaiset juoksut sekä erinomaiset keskitykset. Maalipaikoissa on näkynyt itseluottamuksen puute ja hieman epäonnikin.
Pudotus on tapahtunut huonoon aikaan. Bowen ehti saada viime kaudella kutsun jo maajoukkueeseenkin, mutta MM-kisapaikasta Englannin nutussa ei alkukauden otteiden perusteella ole tarvinnut enää pitkään aikaan spekuloida.
Syksyn ilmiö: Valmentajakaruselli
Aston Villa (Steven Gerrard -> Unai Emery), Bournemouth (Scott Parker -> ?), Chelsea (Thomas Tuchel -> Graham Potter), Southampton (Ralph Hasenhüttl -> Nathan Jones) ja Wolverhampton (Bruno Lage -> Julen Lopetegui) ovat jo erottaneet päävalmentajansa tai managerinsa.
Brighton joutui vaihtoon pakon edessä, kun Potter siirtyi Chelsean päävalmentajaksi. Tilalle tuli Roberto De Zerbi.
Valmentajaa on siis vaihtanut jo kuusi seuraa, eikä se todennäköisesti jää tähän. Monessa seurassa tiettävästi pohditaan, kannattaisiko vaihdos tehdä MM-kisatauon aikana, kun uudelle valmentajalle jäisi aikaa ajaa omia ajatuksia sisään. Ainakin Evertonissa, Leedsissä ja West Hamissa valmentajat ovat heikkojen tulosten takia kovan paineen alla.
Valmentajien vaihtoviikoista on tullut omanlaistaan julkista viihdettä Valioliigan seuraajille. Samaan aikaan tarjolla olisi esimerkkejä toisenlaisestakin tavasta toimia. Leicesterissä ja Nottinghamissa spekuloitiin valmentajien asemalla, kun joukkueet olivat sarjan pohjilla.
Kun potkuhuhut velloivat Nottingham Forestin ympärillä, seurajohto antoi Steve Cooperille pitkän jatkosopimuksen. Leicesterissäkään ei jumbosijalla panikoitu, vaan Brendan Rodgers sai jatkaa.
Nyt Leicester on yksi sarjan kuumimpia joukkueita. Alkukaudella puolustaminen oli katastrofaalista. Viimeisessä kuudessa pelissä Leicester on päästänyt vain yhden maalin. Forestin otteet ja tulokset ovat myös hiljalleen kehittyneet ja parantuneet.
Sama logiikka toimii viime vuosien esimerkkiseuroissa Brentfordissa ja Brightonissa. Kun Brighton joutui pakon edessä vaihtamaan valmentajaansa, seurajohto ei valinnut isoa nimeä tai tunnettua brittijäärää, vaan Potterin luomaa pelillistä pohjaa jalostavan Roberto De Zerbin.
Valioliiga on omanlaisensa globaali sirkus, jossa seurajohto asettuu testiin vaikeina hetkinä. Heikkoon prosessiin ei toki kannata luottaa, esimerkiksi Aston Villassa ja Wolverhamptonissa potkut olivat perusteltuja. Näissäkin tapauksissa katse kääntyy silti seurajohtoon – millä perusteilla valinta oli ylipäätään alun perin tehty semminkin, kun tilalle palkataan täysin erilainen valmentaja?
Pitkällä jänteellä kärsivällisyys ja johdonmukaisuus tuottavat tulosta. Leicester City ja Nottingham Forest ovat vain pieniä esimerkkejä. Valioliigan kärjessä ovat menestyneet Liverpoolin, Manchester Cityn ja Arsenalin kaltaiset seurat, joissa valmennus on saanut tuen vaikeinakin aikoina ja hänen näkemykseensä on luotettu.
Manchester Unitedin tai Tottenhamin kaltaiset poukkoilevasti johdetut seurat saattavat saada hetkellisiä menestyspiikkejä, mutta kovin vakaalla pohjalla menestys ei ole.
