Seppinen: Thames-joen rannalla seisoo historiallinen stadion – Fulhamin seurajohto tarvitsisi samaa tyyneyttä kuin sympaattinen Craven Cottage

Kun kävelee kauniina päivänä Fulhamin kotiotteluun maineikkaalle Craven Cottagelle, reissuun kannattaa varata sen verran aikaa, että matkalla stadionille voi hidastaa askelia.

Kannattaa varata aikaa, jotta ehtii silmäillä ympärilleen sekä kenties hetkeksi sulkea silmänsä ja vetää keuhkoihinsa peribrittiläistä maisemaa.

Tällaisia ajatuksia pyöri mielessäni elokuun 11. päivä 2018, kun kävin kirjeenvaihtajana ensi kertaa paikan päällä jalkapallo-ottelussa. Craven Cottage oli aloittelevalle toimittajalle hyvä lähtölaukaus, sillä noin 19300 katsojaa kattava stadion todella oli sysäys peribrittiläiseen maisemaan.

Fulham pelasi Crystal Palacea vastaan ja hävisi 0-2, mutta tunnelma tiiviillä stadionilla oli katossa. Fulham oli edeltävänä keväänä noussut karsinnoista tapansa mukaan Valioliigaan, ja ihmisten puheissa väreili jännittyneen odottava tunnelma.

Olin laittanut päiväkirjaani tapani mukaan hieman mahtipontisen merkinnän, joka kuvaa lämpimän emotionaalista sidettä, mikä jäi reissuillani Craven Cottagelle – yhdelle asuinpaikkani lähistadioneista Länsi-Lontoossa.

”Kun peli oli pyörähtämässä käyntiin, kylmät väreet hiipivät selkääni pitkin ja herkistyin. Tästä olin aina unelmoinut. Haluan muistaa kyseisen hetken ikuisesti ja palata siihen, jos kaikki menee elämässäni joskus perseelleen. Viimeisen 12 vuoden käytännössä kaikki unelmani kietoutuivat tuossa hetkessä kauniisti. Olin toimittajana, ulkomaan kirjeenvaihtajana, katsomassa jalkapalloa. Pääsin, minne halusin.”

No, elämässäni kaikki ei onneksi ole mennyt perseelleen – vaikka maailmassa moni asia sittemmin onkin. Näin joka tapauksessa kolmen vuoden aikana paikan päällä kuusi ”mökkiläisten” kotipeliä, mikä avasi paikallista mielenmaisemaa elämässä ja jalkapallossa.

Epätoivoisesti ylös

Kontrasti on huomattava. Kun kävelee Craven Cottagelle ohittaen Fulhamin hautausmaan, laajan Bishops Parkin tai peribrittiläistä hyväosaista asuinaluetta, ilmassa huokuu ennen kaikkea rauha.

Tulee olo, että ei ole mitään hätää. Tässä on hyvä olla ja tunnelmoida tulevaa jalkapallo-ottelua. Pariskunnat touhuavat lastensa kanssa puistossa Bishops Parkilla, ja brittiperheiden pienokaiset kurkkivat kotiporteiltaan edessä häämöttävää Craven Cottagea. Tyyneys tarttuu mieleen.

Stadionin sisällä rauhasta ja tyyneydestä ei sinänsä ole tietoa, sillä meteliä riittää. Tiivis stadion, jossa katsomonosat ovat sopivasti lähellä kenttää, tekee kokemuksesta intensiivisen.

Kannattajat ovat silti kärsivällisestä ja maltillisesta päästä. Vaikka lehtereillä omat saavat tukensa ja vastustajat huutia, emootiot jäävät useimmiten ”mökin” sisälle. Hävitty peli harmittaa, mutta ei välttämättä latista ilmapiiriä tai muuta sitä korostetun aggressiiviseksi.

Mielenmaisemasta on ennen kaikkea huomattava kontrasti seuran johtoportaaseen, jossa kaikki muu kuin rauha ja tyyneys ovat ohjanneet päätöksiä. Fulhamin on omistanut heinäkuusta 2013 asti liikemies Shahid Khan. Pakistanilaisamerikkalaista miljardööriä ei voi syyttää intohimon puutteesta. Khan on urheilumiehiä, joka omistaa myös jenkkifutisseuran Jacksonville Jaguarsin.

Hänen aikakaudellaan Fulham on käyttänyt siirtomarkkinoilla rahaa pelaajahankintoihin Transfermarkt-verkkosivustolta poimittujen summien mukaan noin 314 miljoonaa euroa.

Tavoitteena on ollut epätoivoisesti vakiinnuttaa paikka Valioliigassa, mutta Fulham on ajautunut Norwich Cityn kaltaiseksi hissijoukkueeksi, joka pomppii kaudesta toiseen kahden ylimmän tason välillä.

Siirtomarkkinoilla hullu vuosi oli ensimmäinen kirjeenvaihtajakauteni 2018-19, jolloin Fulham käytti pelaajahankintoihin peräti 116,5 miljoonaa euroa.

Kun Fulham nousi kaudeksi 2020-21, rahaa paloi siirtoikkunoissa enää vain reilu 37 miljoonaa euroa. Maltillisempikin strategia toi saman lopputuloksen – lähtö tuli alas.

Poukkoilu ja äkkiväärät ratkaisut ovat näkyneet myös penkin päässä. Khanin kahdeksan ja puolen vuoden aikakaudella Fulhamilla on ollut väliaikaiset mukaan luettuna 10 eri päävalmentajaa tai manageria.

Martin Jol, Rene Meulensteen, Felix Magath, Kit Symons, Peter Grant, Stuart Gray, Slavisa Jokanovic, Claudio Ranieri, Scott Parker ja Marco Silva eivät varsinaisesti muodosta minkäänlaista jatkumoa tai pelillistä punaista lankaa. Johtoporras on hyppinyt kulloinkin saatavilla olleen vapaan nimen perässä prosessista toiseen.

Khan, joka toisinaan on jopa twiittaillut fanien suuntaan ja syönyt asemassaan päävalmentajan urheilullista auktoriteettia, toimii jalkapallojohtajaksi liikaa impulsseilla.

Albert Einstein on määritellyt hulluuden siten, että toistaa samoja asioita yhä uudelleen ja odottaa eri tulosta. Fulhamissa samoja asioita ei ole toistettu, mutta omanlaistaan hulluutta lienee myös jatkuvassa impulsiivisessa poukkoilussa.

Ei enää aatelismiehen mökki

Tuulisuus ei ole kuitenkaan tarttunut Craven Cottagen lehtereille kuin korkeintaan satunnaisina sääilmiöinä. Areenalta huokuu pelipäivinä iloinen ja lämmin tunnelma.

Craven Cottage on yleisesti tunnettu hyvin sympaattisena brittistadionina. Mielikuvat pitävät paikkansa. Brittikenttien klassikkoareenalla on muutenkin syvät juuret jo vuosisatojen takaa.

Areenan nimi juontaa siitä, että englantilainen aatelismies William Craven rakensi alkuperäisen mökin jo vuonna 1780 paikalle, jossa nykyään sijaitsee katsomonosa Johnny Haynes Stand. Katsomonosa kantaa vuosina 1952-1970 seuraa 594 ottelussa edustaneen ja 146 maalia tehneen Johnny Haynesin nimeä.

Alun perin vuonna 1905 rakennettu Johnny Haynes Stand on vanhin jäljellä oleva katsomonosa Englannin jalkapalloliigassa ja ammattilaisjalkapallossa. Sen nimi oli ensin Stevenage Road Stand kadun mukaan, jolla Craven Cottage sijaitsee.

Jalkapallostadionina Craven Cottage avautui vuonna 1896. Ensimmäinen jalkapallo-ottelu, josta on todisteita olemassa, pelattiin samana vuonna 10. lokakuuta, kun Fulham kohtasi Minerva-nimisen joukkueen Middlesex Senior Cupissa.

Areenan ennätysyleisö 49335 katsojaa on niinkin kaukaa kuin 8. lokakuuta 1938, kun Fulham ja Millwall pelasivat vastakkain. Se myös pysynee ennätyksenä pitkään, sillä juuri nyt areenalle ei otettaisi kuin aivan maksimissaan 25700 ihmistä.

Craven Cottage sisältää kaikessa punatiilisyydessään paljon brittihenkeä. Maan lajikulttuurille ominaisesti juureva historia esiintyy joka nurkan takana, kun kiertää stadionia ympäri tai menee sinne sisään.

Etenkin legendaarinen hyökkääjä Haynes, joka sai 71-vuotissyntymäpäivänään 17. lokakuuta 2005 aivoverenvuodon ajaessaan autoa ja kuoli seuraavana päivänä 30 tuntia myöhemmin, näkyy Craven Cottagella. On patsasta stadionin edessä ja kuvakollaasia areenan seinällä.

Ehostusta ja muutostakin on vanhalla stadionilla viime vuosina tehty. Craven Cottage sijaitsee Thames-joen rannalla, ja katsomonosista The Riverside Stand sijaitsee nimensä mukaisesti selkäpuoli jokea kohti.

Kaudella 2019-2020 alkoi The Riverside Standin purkaminen ja uudelleenrakennus, joka kasvattaa Craven Cottagen yleisökapasiteettia 29600 henkilöön.

Rakennusprojektin pitäisi olla valmiina tämän kauden loppuun mennessä.

Mitä seuraavaksi?

Fulhamin kannattajilla on keväällä syytä riemuun. The Riverside Stand on noussut entistä ehompana Thames-joen rannalle, ja Fulham on nousemassa jälleen kerran takaisin Valioliigaan.

Ennen kaikkea otteet kentällä ovat antaneet aihetta juhlaan katsomossa ja koronaviruspandemian aiheuttamien täyssulkujen jälkeen avautuneissa lähipubeissa.

Hissijoukkueesta puhuminen on enemmän kuin perusteltua. Kyseessä olisi jo kolmas nousu viiden vuoden sisään. Myös noususta puhuminen lienee jo turvallista, vaikka Fulhamilla on kautta vielä 13 ottelua jäljellä – niin ylivoimainen se on ollut Championshipissa.

Fulham on kerännyt 33 ottelussa 70 pistettä. Sarjakakkonen AFC Bournemouth on yhdeksän pinnan päässä. Kolmonen Huddersfield Town on kaksi ottelua enemmän pelanneena 11:n ja Blackburn Rovers pelin enemmän pelanneena 13 pisteen päässä.

Fulham hyökkää nykyisen päävalmentajansa Marco Silvan käskyttämänä. Joukkue on tehnyt 33 ottelussa hurjat 82 maalia. Aleksandar Mitrovic pelaa ilmiömäistä kautta kärjessä. Serbialaiskolossi on paukuttanut 31 pelaamassaan sarjaottelussa 34 ja syöttänyt 7 maalia.

https://twitter.com/FulhamFC/status/1497619050939105283?s=20&t=a684deyNte8U3OJn-zmZDQ

Fulham on erinomainen joukkue Championshipiin, vähän kuin Norwich City, mutta rajat ovat toistaiseksi tulleet vastaan Valioliigassa. Jos Norwichin toiminnasta on putoamistenkin hetkillä näkynyt urheilullinen ja taloudellinen visio, Fulhamissa piilee riskit äkkiväärille ratkaisuille heikkojen jaksojen keskellä.

Kaudella 2018-19 päävalmentajana aloitti Jokanovic, jonka pallonhallintapelitapaan materiaali oli kasattu isolla rahalla. Jokanovicin korvasi täysin eri pelillisen ajatusmaailman Ranieri, jonka puolustusvoittoinen pelitapa ei soveltunut pelaajatyypeille. Keväällä penkin päässä oli kokematon ex-pelaaja Parker.

Silvan johdolla olisi mahdollisuus rakentaa jotain urheilullisesti kestävää. Jos Khan päättää talven pimeinä kuukausina avata Twitterin ja sekaantua urheilupuolen asioihin, kauden 2018-19 sekametelisoppa on nopeasti taas valloillaan ja Silvan sietokyky koetuksella.

Vuonna 1879 perustetun Fulhamin paras sijoitus on 143-vuotisen historian ajalta on seitsemäs sija Valioliigassa kaudella 2008-09 Roy Hodgsonin johdolla. Craven Cottagella on maltettu odottaa ja tiedostettu seuran asema Englannin ja jopa Länsi-Lontoon sisäisessä ruokaketjussa.

Nyt myös Khanin olisi maltettava odottaa – myös tuloksellisesti vaikeina hetkinä.