Seppinen: Pohjois-Lontoon ilo, Leicesterin ja Villa Parkin suru sekä maanantain huipennus – Mitä jäi käteen Valioliigan kolmannelta kierrokselta?

1) Raikas tuulahdus Pohjois-Lontoosta

Pohjois-Lontoosta viuhuu elokuun loppupuolella poikkeuksellinen puhuri. Arsenal ja Tottenham ovat kimpoilleet lähihistoriassaan moneen suuntaan, mutta nyt kummallakin on pidempiä puita uunissa.

Kumpikin joukkue on ennen kaikkea aloittanut tuloksellisesti erinomaisesti. Arsenal on voittanut kolme ensimmäistä otteluaan Crystal Palacea, Leicester Cityä ja Bournemouthia vastaan. Tottenham on voittanut kotonaan Southamptonin ja Wolverhampton Wanderersin sekä hakenut vieraspinnan Chelsealta.

Eroja on silti isoja. Arsenal on hurmannut, Tottenham suorittanut. Arsenalin lyhytsyötöillä etenevä murtopelaaminen on hioutunut hienolle tasolle. Gabriel Jesus on ollut ykköskärkenä kaivattu puuttuva palanen systeemiin. Jesus ei vain tee maaleja, vaan operoi laajalla säteellä kenttää ja laskeutuu Mikel Artetan pelitavan mukaisesti monipuolisesti pelinrakentelun tueksi.

Myös Oleksandr Zinchenko on nostanut tasoja vasempana pakkina. Vaikka Kieran Tierney on erinomainen pelaaja, Zinchenko on tuonut vielä napsun lisää laatua pallolliseen pelaamiseen häneenkin verrattuna.

Tottenham ei ole hurmannut. Se on voittanut. Viimeksi 1–0-kotivoitto Wolverhamptonia vastaan ei tarjonnut kummia. Tottenham puolusti tiiviisti ja prässäsi etenkin johtoasemassa hyvinkin passiivisesti. Wing-backit vetäytyivät syvälle, ja muoto oli 5-3-2.

Ainoa maali tuli kulmapotkusta. Tottenham pelaa paikoin hyvinkin paljon vastoin seuran ”hyökkäävää perinnettä”, josta paikalliset kannattajat usein ylpeästi puhuvat. Intohimoinen Antonio Conte saanee silti varauksetonta rakkautta Tottenham Hotspur Stadiumilla niin kauan, kun joukkue taistelee uskottavasti jostain pokaaleista.

https://twitter.com/Arsenal/status/1561283466146287616?s=20&t=LzMJl101Sm7BioP1OKZBlg

2) Leicesterin sekasorto

Alkukauden ensimmäinen orastava kriisipesäke kytee King Power Stadiumilla. Leicester City on napannut kolmesta ensimmäisestä pelistä vain yhden pisteen ja päästänyt niissä peräti kahdeksan maalia.

Leicesterissä yksi asia on se, mitä tapahtuu nurmella. Toinen asia on, mitä tapahtuu nurmen ulkopuolella. Pitkäaikainen kapteeni ja ykkösvahti Kasper Schmeichel lähti kauden alla yllättäen Niceen. Samaan aikaan käytännössä kaikki tärkeimmät pelaajat pyörivät enemmän tai vähemmän siirtohuhuissa – Wesley Fofana, Youri Tielemans, James Maddison. Jamie Vardy solmi sentään kahden vuoden jatkosopimuksen.

Fofanan ja Tielemansin lähtöjä on pidetty liki varmoina, mutta mitään ei ole tapahtunut. Samaan aikaan kesän ainoa hankinta on ollut 32-vuotias englantilaismaalivahti Alex Smithies, Huddersfield Townin kasvatti, joka on edustanut urallaan kasvattajaseuransa lisäksi Queens Park Rangersia ja viimeiset neljä kautta Cardiff Cityä. Yhtään ottelua Valioliigassa hän ei ole urallaan pelannut.

Nykytilanteessa, jossa tärkeimmät pelaajat ovat lähtökuopissa, on hankala luoda yhteistä tarinaa kuluvalle kaudelle joukkueena.

Leicesterissä puolustaminen on jatkunut yhtä sekavana kuin viime kauden lopulla, mikä menee manageri Brendan Rodgersin piikkiin. Kentän ulkopuolinen hälinä ei varsinaisesti kuitenkaan hänenkään työtään.

https://twitter.com/LCFC/status/1560920826500767744?s=20&t=LzMJl101Sm7BioP1OKZBlg

3) Surkea Aston Villa

Valioliigan toinen kriisipesäke kytee Villa Parkilla. Steven Gerrardin ryhmä pelaa todella huonoa alkukautta. Heikot otteet jatkuivat, kun Villa hävisi kolmannella kierroksella vieraissa lukemin 1–3 Crystal Palacelle.

Gerrardin kannalta huolestuttavaa on se, että pelilliset ongelmakohdat ovat pysyneet samana läpi hänen aikakautensa. Kun vastustaja prässää maltilla ja Villan pitäisi murtautua, rakenteet pelaamisessa ovat ohuet.

Tällä kaudella pitäisi tulla tulosta, sillä seurajohto on investoinut pelaajiin ja Gerrard on saanut haluamansa palaset peliin. Hommaa ei helpota, että Diego Carlos on loukkaantumisen takia pitkään sairastuvalla. Tyrone Mings, joka ei nauti valmennuksen luottamusta, pelaa yhtäkkiä taas isossa roolissa avauksessa.

Kolmessa seuraavassa pelissä vastassa ovat West Ham kotona, Arsenal vieraissa ja Manchester City kotona, joten katastrofaalisen alkukauden merkit ovat ilmassa.

4) Hurmioitunut St James’ Park

Newcastlessa elää pitkästä aikaa huuma. Kun vihatut Mike Ashley ja Steve Bruce ovat poissa, St James’ Park kiehuu. Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne ei paina fanien vaakakupissa, kun polte menestyä on kova.

Newcastle United ja Manchester City vastasivat kenties kierroksen vauhdikkaimmasta ottelusta. Newcastle oli jo yllätyksessä kiinni, mutta hallitseva mestari osoitti rutiiniaan ja nousi parilla pikamaalilla 3–3-tasapeliin.

St James’ Parkista voi muodostua linnake Newcastlelle. Vieraskentällä Brightonia vastaan esitys oli heikko, mutta kotipelit Nottingham Forestia ja Manchester Cityä vastaan hurmioituneen kotiyleisön edessä ovat sopineet vauhdikkaasti hyökkäävälle harakkaparvelle.

Hyökkäyspäässä on taitoa jatkaa maalijuhlia – jos vain Callum Wilson pysyy kerrankin koko kauden terveenä. Wilson on erinomainen viimeistelijä, jollaista moni seura Valioliigassa kuolaisi riveihinsä. Vasen laitahyökkääjä Allan Saint-Maximin on Valioliigan viihdepaketti, sarjan aktiivisin harhauttelija, jonka peliteot hyödyntävät kausi kaudelta enemmän omaa joukkuetta.

Vaikka Newcastlessa sijaitsee nykyään maailman rikkain jalkapalloseura, kuluvan kauden katto lienee vielä alemmissa eurosijoituksissa. Jos Newcastle on kauden päätteeksi kuudes tai seitsemäs, voi puhua isosta onnistumisesta.

5) Maanantain iso peli

Valioliigan kolmas kierros itse asiassa päättyy vasta maanantaina – ja päättyykin todelliseen herkkupalaan, Manchester Unitedin ja Liverpoolin väliseen Luoteis-Englannin derbyyn.

Tulinen vastakkainasettelu elää yhä kaupungeissa vahvana. Paikalliskoitos on kummallekin myös mahdollisuus kohentaa enemmän tai vähemmän takellellen alkanutta kautta.

Manchester Unitedin kohdalla kyse on enemmän takellellen alkaneesta kaudesta. Nolot tappiot Brightonille ja Brentfordille löivät heti laineita sekavan organisaation ympärille. Erik ten Hag on saanut uutena managerina tuloksellisesti karmeimman mahdollisen alun prosessilleen – jos sellaisesta voi vielä puhua. On epäselvää, tietääkö Manchester Unitedin johtoportaassa kukaan, mitä tarkoittaa sana ”prosessi”.

Seurajohdon sekavat otteet siirtomarkkinoilla johtivat lopulta Casemiron hankintaan. Hän on toki laatupelaaja ja tasonnostaja keskikentän pohjalle, mutta kuvaa myös sekavaa toimintaa. Ajaxilaista koulukuntaa edustava ten Hag joutuu heti kompromisseihin, kun keskikentälle hankittiin rytmittäjän sijasta pallorosvo.

Jos United onnistuisi voittamaan Liverpoolin, ja nousemaan verivihollisensa ohi sarjataulukossa, se olisi parasta lääkettä karmealle alulle. Hyvin epätodennäköistä se on.

Myös Liverpoolin kausi on käynnistynyt yskähdellen. Tasapelit Fulhamia ja Crystal Palacea vastaan ovat tuloksia, jotka voivat antaa jo elokuussa Manchester Citylle ratkaisevan karkumatkan mestaruustaistelussa.

Liverpoolissa peliprosessi on ollut vuosia kunnossa, mutta alkukaudesta mustia pilviä nousee loukkaantumisten mukana. Toissa kaudella Liverpool romahti täysin, kun joukkue räjähti hurjaan loukkaantumissumaan. Nyt sivussa ovat muiden muassa tärkeät topparit Ibrahima Konate ja Joel Matip, keskikentän Thiago Alcantara sekä hyökkäyksestä Diogo Jota ja kenties vielä Roberto Firmino. Kaiken lisäksi Darwin Nunez kärsii kolmen ottelun pelikieltoa.

Etenkin Konaten ja Matipin vammat ovat iso kolaus. Vaikka Virgil van Dijk on puolustuslinjan johtaja, jo Crystal Palacea vastaan näkyi ero, jos hänen rinnallaan pelaa Nathaniel Phillips versus Konate tai Matip.

Phillips on huipputoppari Championshipissä, mutta hänen nopeusominaisuutensa ja peliälynsä eivät yksinkertaisesti riitä Liverpoolin kokoluokan seurassa.

https://twitter.com/ManUtd/status/1560904217174282240?s=20&t=LzMJl101Sm7BioP1OKZBlg