Seppinen: Kaksi nousujohteista suurseuraa ja valmentajakarusellin uusin osallistuja – Poimintoja viikonlopun Valioliiga-kierrokselta

1) Chelsea

Chelsea on pelannut Graham Potterin alaisuudessa nyt viisi peliä Valioliigassa. Manchester Unitedin kohtaaminen oli ensimmäinen astetta kovempi mittari.

Toki Chelsea on Potterin aikana pelannut Mestarien liigassa kahdesti AC Milania vastaan ja voittanut kummankin ottelun selvästi (2–0 ja 3–0).

Chelsea oli avausjaksolla pulassa Manchester Unitedin prässin alla. Potter lähti peliin Brightonistakin itselleen tutulla 3-4-2-1-ryhmityksellä, mutta vierasjoukkue otti ylivoiman keskiakselilla. Se pakotti Potterin muutoksiin jo avausjakson loppupuolella.

Potter vaihtoi Marc Cucurellan pois ja otti Mateo Kovacicin sisään. Samalla hän vaihtoi neljän alakertaan ja muodostelmaksi 4-3-1-2. Chelsea sai pelistä uudestaan otetta toisella puoliajalla ja oli lähellä voittoa.

Potter on saanut nopeasti tulosta Chelseassa, mikä on tärkeää on hänen prosessinsa tueksi. Kuten United-ottelun reagointi osoitti, hänellä on taktista silmää ja joustavuutta. Brightonissakaan hän ei ollut lukittautunut tiettyyn muotoon, vaan vaihteli niitä useasti. Pelaajatyyppien joustavuus eri pelipaikoille ja erilaisiin rooleihin korostui.

Chelseassa tuore päävalmentaja on antanut käytännössä kaikille ringissä oleville pelaajille reilun mahdollisuuden todistaa kykynsä ja vallata paikan avauksesta. Unitedia vastaan Raheem Sterling ja Pierre-Emerick Aubameyang pelasivat kärkiparina.

He ovat joukkueen nimekkäimmät pelaajat, mutta Potter ei ole pelännyt tarpeen tullen lepuuttaa heitä koko ottelua vaihtopenkillä.

Potter on saanut lyhyessä ajassa varsin kattavan kuvan siitä, ketkä pelaajat ovat hänen Chelseansa tulevaisuutta ja ketkä välttämättä eivät. Esimerkiksi hyvin peliä jalalla avaava Kepa Arrizabalaga elää uutta kevättä tolppien välissä ja on syrjäyttänyt Edouard Mendyn ykkösvahdin tontilta.

Kepa sopii nimenomaan pelinavaustaitojensa takia erinomaisesti Potterin pelitapaan ja on venynyt viime kierroksilla erinomaisiin torjuntoihinkin. Myös Unitedia vastaan hän otti muutaman maukkaan pelastuksen.

Omista kasvateista Conor Callagher ei päässyt Unitedia vastaan kentälle, mutta hänen pallollisille kyvyilleen keskikentällä lienee vielä kosolti käyttöä. Myös Aston Villasta kesällä hankittu 19-vuotias Carney Chukwuemeka on mielenkiintoinen seurattava. Hän on saanut vaihtopenkiltä mahdollisuuksia viime kierroksilla.

Mason Mount on syttynyt täysin uuteen liekkiin Potterin alaisuudessa. Mount vaikuttaisi olevan Kepan lisäksi uuden päävalmentajan kulmakivipelaajia, jonka nimi on ensimmäisten joukossa avauskokoonpanokoostumuksessa.

2) Manchester United

Jos Chelseassa uusi prosessi etenee, sitä tapahtuu myös Manchesterin punaisella puolella. Erik ten Hagin ryhmä pelaa kierros kierroksilta sujuvammin yhteen.

Chelseaa vastaan etenkin avausjakso onnistui erinomaisesti. Uuden managerin ajatukset näkyvät konkreettisesti koko ajan täsmällisemmin toimivassa prässäämisessä sekä harmonisesti etenevissä syöttöketjuissa. Alkukaudella faneille turhautumista aiheuttaneet oudot syöttöharhat vähenevät hiljalleen, kun pelitapa hioutuu selkäytimiin.

Esimerkiksi Fred on nostanut tasoaan keskikentällä, kun hän on saanut pelata Brasilian maajoukkueestakin itselleen tutun Casemiron kanssa. Managerilla on jopa positiivinen ongelma, sillä myös Christian Eriksen on pelannut hienon alkukauden.

Chelseaa vastaan Fred aloittikin vaihtopenkillä, kun Eriksen palasi loukkaantumisensa jälkeen takaisin avaukseen.

On mielenkiintoista seurata, miten nousujohteisesti ten Hagin prosessi etenee kauden aikana. Kuoppia on ollut jo matkassa, ja kompromisseja on Unitedin kontekstissa odotetustikin jouduttu jo tekemään.

Esimerkiksi Casemiro ei ollut optimaalinen pelaajatyyppi ten Hagin sapluunaan, mutta hän oli saatavilla. Alkukierrosten sukellusten jälkeen ten Hagin oli pakko saada muutama positiivinen tulos, ja pelaaminen muuttui hetkeksi jopa raadollisen suoraviivaiseksi.

Se on toisaalta viisautta, koska United on yhteisö, joka vaatii manageriltakin kenties erilaista joustavuutta ja sopeutumiskykyä kuin jokin terveemmällä pohjalla operoiva seura.

Tärkeää olisi ratkaista ongelma nimeltä Cristiano Ronaldo. Nyt Unitedin hyvä esitys Chelseaa vastaan ja lupaavasti etenevä pelillinen prosessi uhkaa hautautua yhden omaa show’taan pitävän ikääntyvän supertähden lapsellisuuksien taakse. Lupaavaa on se, että ten Hag on ottanut jämäkän otteen Ronaldon tapauksesta, eikä ole brändi mielessä lähtenyt nuoleskelemaan supertähtipelaajaa tai hänen globaalia fanikuntaansa.

Joukkueen kannalta ainoa terve ratkaisu on Ronaldon heivaaminen ulos niin nopeasti kuin mahdollista tammikuun siirtoikkunassa.

3) Aston Villa

Aston Villa yltyi maalijuhliin, kun se murjoi kotikentällään Brentfordin peräti lukemin 4–0.

Pelaamisesta huokui vapautuneisuus sen jälkeen, kun seurajohto erotti Steven Gerrardin. Kyse ei ollut siitä, että pelaajat olisivat kääntyneet päävalmentajaansa vastaan. Pelaaminen oli vain ajautunut Gerrardin alaisuudessa sellaiseen umpisolmuun, ettei hänestä ollut enää sen avaajaksi.

Gerrard tuli puikkoihin marraskuussa 2021 ja kesti pestissään vajaan vuoden. Hän kaatui lopulta siihen, ettei osannut kehittää pallonhallintavaihetta riittävästi. Villa puolusti ihan kelvollisesti, mutta hyökkäyspäässä pelaaminen puuroutui, jos se ei päässyt pallonriiston jälkeen nopeasti vastaiskuihin.

Villan ongelmat olivat jo viime kauden lopulla Gerrardin alaisuudessa niissä peleissä, kun sillä oli pallonhallinta. Murtautumismallit olivat heikkoja ja liikaa pelaajien improvisoinnin varassa.

Ei ole ihme, että Philippe Coutinhon ja Emiliano Buendian kaltaiset murtovaiheen taiturit sukelsivat Gerrardin alaisuudessa. Sen sijaan aggressiivisesti prässäävät ja suoraviivaisesti hyökkäysten tueksi nousevat John McGinnin sekä Jacob Ramseyn kaltaiset pelaajat pärjäsivät.

Seurajohdolla on edessä iso kysymys. Kuka on seuraava päävalmentaja? Villa Parkilla on epätoivoinen hinku nousta askel ylöspäin eurokentille ja suurten haastajiksi. Pelaajamateriaali on hyvä, ja siihen on investoitu. Puuttuva palanen on päävalmentaja, joka repisi siitä tehot irti.

Gerrardia on turha syyttää määräänsä enempää. Hän on nuori ja kunnianhimoinen valmentaja, joka huokuu ammattimaisuutta. Hänellä on tulevaisuus edessään, kunhan tekee analyysinsä päättyneestä pestistä ja osaa aikanaan valita seuraavat askeleensa oikein.

Villa Parkille parasta lääkettä juuri nyt voisi olla kokenut valmentaja, joka tuo mukanaan selvän sapluunan.