Seppinen: Hymy palasi Marcus Rashfordille ja katosi Heung-min Sonilta – Mitä jäi käteen Valioliigan kuudennelta kierrokselta

1) Marcus Rashford

Kierroksen mielenkiintoisin ottelu käytiin sunnuntai-iltana, kun Manchester United voitti huippukamppailussa Arsenalin lukemin 3–1. Old Traffordin sankari oli Marcus Rashford, joka viimeisteli Unitedille kaksi maalia.

Samalla se oli kautensa ”kriisillä” aloittaneelle Manchester Unitedille jo neljäs peräkkäinen voitto, mikä nosti joukkueen viidenneksi Valioliigassa – vain kolmen pisteen päähän sarjakärki Arsenalista.

Unitedin alkukausi muistuttaa siitä, miten impulsiivista ja yksittäisiä tuloksia ylitulkitsevaa ovat erilaiset narratiivit jalkapallon huipputasolla. Kahden tappion jälkeen pohdittiin, voiko Erik ten Hag nähdä joulua Manchester Unitedin managerina. Nyt pohditaan, voiko Manchester United voittaa mestaruuden.

Manchester United ei ole niin huono kuin 0–4-tappio Brentfordille tai niin hyvä kuin voitot Arsenalista tai Liverpoolista. Seura on taas uuden valmennusprosessin alussa, ja vain kärsivällisyys voi nostaa sen tilanteeseen, jossa esimerkiksi Arsenal on juuri nyt – yhtenäisellä rungolla kamppailemassa aidosti kärkisijoista.

Manchester Unitedin peilikuvapelaaja on Rashford. Oma kasvatti on saanut parilla viime kaudella saavista kuraa niskaansa, kun itseluottamus ja tehot ovat olleet hukassa. Rashfordia on syytetty laiskaksi pelaajaksi, vaikka hän tekee kovasti töitä.

Rashford on pelaaja, joka loistaa, kun kokonaisuus ympärillä on tikissä. Näyttää siltä, että ten Hag kaivaa taas räjähtävästi vastustajan puolustuslinjan selustaan irtautuvan hyökkääjän vahvuudet esiin. Rashford on tehnyt kolme ja syöttänyt kaksi maalia kuudessa ottelussa – se on yhtä maalia vaille yhtä paljon kuin hänen koko viime kauden tehonsa.

Rashford on vasta 24-vuotias, mutta hän on pelannut kasvattajaseuransa paidassa 210 ottelua ja tehnyt niissä 62 maalia Valioliigassa. Se on huiman pelaajan huima saldo.

Kokonaiskuva myös yksittäisistä pelaajista tuppaa unohtua impulsiivisesti edellispelin tehoihin tuijottavassa brittimediassa ja kannattajien keskuudessa.

https://twitter.com/JayMotty/status/1566486240639213569?s=20&t=vFFtOrjl-1GZ5D2pENoHVA

2) Heung-min Son

Jos Rashford kohentaa vaikean viime kauden jälkeen hiljalleen itseluottamustaan, Pohjois-Lontoon suunnalla toinen tähtipelaaja tuskailee juuri nyt maalinteon kanssa.

Tehottomuus painaa Heung-min Sonin kasvoilta. Hymyilevä eteläkorealainen on hymyillyt viime aikoina harvinaisen vähän pelien aikana, kun pallot eivät ole löytäneet tietään maaliin. Son on syöttänyt kuudessa pelissä yhden maalin, mutta ei ole tehnyt yhtään.

Viikonloppuna oli jo huonoa tuuriakin, kun Son kolisutti kehikoita Tottenhamin voittaessa kotonaan Fulhamin lukemin 2–1.

Sonin maaliton jakso on jälleen asia, johon ei kannata liiallisesti reagoida. Son on edustanut Tottenhamia kaudesta 2015–16 alkaen ja tehnyt kuudella edellisellä kaudella jokaisella kaksinumeroisen määrän maaleja. Son on jo nyt Valioliigan historian tehokkain tutkapari Harry Kanen kanssa.

Viime kaudella plakkariin tuli 23 osumalla jopa sarjan jaettu maalipörssin voitto Mohamed Salahin kanssa.

Tärkeintä on, että Son tekee yhä kentällä samoja asioita kuin ennenkin. Hänellä on parin maalin verran henkilökohtaista maaliodottamaa, joten nollasaldossa on huonoa tuuriakin. Tottenhamin onneksi hyökkäyskalusto on laajuudeltaan vahvempi kuin vuosiin. Richarlison ja Dejan Kulusevski huolehtivat, että Sonin ja Kanen ei tarvitse kahdestaan kantaa Tottenhamin menestystaakkaa harteillaan.

Jos Son jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti, kenties lopettaen pienen epätoivoisen puristuksen pelaamisessaan, maaliverkko heiluu ennemmin tai myöhemmin. Nyt hän hakee toisinaan hieman liiankin itsekkäästi maaleja tilanteista, joissa olisi joukkueen edun mukaista syöttää.

Tottenham on jo nyt kärkikamppailussa. Kun hymy palaa Sonin kasvoille, vain taivas on rajana.

3) Vaisu Liverpool

Merseysiden punaisella puolella on sen sijaan aidosti syytä huoleen. Liverpool on napannut kuudesta ottelusta kaksi voittoa, peräti kolme tasapeliä ja hävinnyt vieraissa Manchester Unitedille.

Viimeksi viikonloppuna pettymysten alkukausi jatkui, kun Liverpool jäi maalittomaan tasapeliin Evertonin vieraana Merseysiden derbyssä. Huolestuttavinta oli se, että Liverpool sai olla jopa tyytyväinen pisteeseen heikkoa Evertonia vastaan.

Joukkueet loivat yhtä paljon maaliodottamaa ottelussa. Kummallakin oli omat huippupaikkansa kääntää peli eduksi.

Liverpoolin kannalta kriittistä on ollut heikohko puolustuspelaaminen. Joukkueen päästettyjen maalien odottama (xGA) on ollut kuudessa ottelussa yli seitsemän maalia eli yli maalin peliä kohti. Se ei ole mestarikandidaatin puolustuspelaamista. Hallitsevalla mestarilla Manchester Cityllä xGA on kuuden kierroksen jälkeen 3,68 maalia ja Arsenalillakin vain 5,36 maalia.

Tummia pilviä leijuu taivaalla. Sairastupa täyttyy samaan tapaan kuin katastrofaalisella toissa kaudella. Etenkin keskikenttä on huolestuttavan kapealla pohjalla, kun viimeksi Jordan Henderson ja Fabio Carvalho ovat pudonneet sairastuvalle. Liverpool hankki siirtoikkunan viime hetkillä Arthur Melon lainalle Juventuksesta, mutta siinä haiskahti pieni paniikkireagointi. Melon diilissä on optio ostaa pelaaja omaksi 37,5 miljoonan euron siirtosummalla lainasopimuksen päätyttyä.

Liverpool on herkkäviritteinen kokonaisuus, joka vaatii oikeita palasia peliin. Kun esimerkiksi keskikentän kolmion kasipaikalla tuki alaspäin ei ole huipputason Hendersonin luokkaa, oikean pakin Trent Alexander-Arnoldin vajavaisuudet puolustussuuntaan tulevat karusti esiin.

Liverpool on antamassa Manchester Citylle ratkaisevan etumatkan mestaruustaistossa jo elo-syyskuun aikana – sikäli, kun Liverpool mestaruustaistelutasolle tällä kaudella ylipäätään nousee.

https://twitter.com/LFC/status/1566425852488736768?s=20&t=vFFtOrjl-1GZ5D2pENoHVA

4) Brentford

Länsi-Lontoossa on sen sijaan juhlahumua ilmassa. Brentford murjoi Leeds Unitedin kotonaan lukemin 5–2 ja oli jo kolmannen peräkkäisen pelin ilman tappiota.

Kauden kuudessa ensimmäisessä ottelussa Brentford on hävinnyt ainoastaan vieraskentällä Fulhamille.

Brentfordilla on tutut vahvuudet. Se oli jo viime kaudella sarjan kolmanneksi tehokkain erikoistilannejoukkue kärkikaksikon Manchester Cityn ja Liverpoolin jälkeen. Tahti jatkuu. Brentford on osunut neljästi erikoistilanteista ja kerran rangaistuspotkusta. Vain viidesti erikoistilanteista osunut Liverpool on ollut niissä tehokkaampi kuin piskuinen Brentford.

Ykköskärki Ivan Toney on erinomainen pääpelaaja ja laukoo myös huimia vapaapotkuja, kuten maali Leedsiä vastaan osoitti. Toney paukutti pelissä hattutempun – rangaistuspotkusta, suorasta vapaapotkusta ja avoimesta pelistä.

Kesän siirtomarkkinoilta tuli niin ikään lisäosaamista erikoistilanteisiin. Ben Mee tuli tunnetuksi vahvana kamppailijana jo rosoisen Burnleyn kapteenina, ja hän on tuonut sitkeää periksiantamattomuutta myös Brentfordiin. Mee on puskenut jo yhden maalin kulmapotkusta.

Hyökkäyskalusto voi nousta Brentfordin kilpailueduksi muita alakastin joukkueita vastaan. Toney, Yoane Wissa ja Bryan Mbeumo muodostavat monipuolisen ja tehokkaan ylätrion. Heidän kehittymisensä nykytasolleen on myös voimannäyttö päävalmentaja Thomas Frankin pitkäjänteisen valmennusprosessin onnistumisesta.

Brentford operoi Valioliigan ylivoimaisesti pienimmällä palkkabudjetilla, mutta repii vuodesta toiseen kilpailuetua pienistä yksityiskohdista.

5) Bournemouthin nousu

Kierroksen iso yllätys tapahtui City Groundilla. Nottingham Forest porhalsi avausjaksolla kahden maalin karkumatkalle, mutta toinen sarjanousija AFC Bournemouth nousi toisella puoliajalla 3–2-voittoon.

Maalit olivat vieläpä kaunista katseltavaa. Philip Billing tulitti pallon kaukaa yläkulmaan. Dominic Solanke taiteili saksipotkulla tasoituksen ja syötti Jaidon Anthonyn voitto-osuman.

Scott Parker sai tylyt potkut vain neljän kierroksen jälkeen, vaikka nosti Bournemouthin viime kaudella suorana nousijana Valioliigaan. Parkerin pysyvää korvaajaa ei ole vielä nimetty, vaan väliaikaisena managerina toimii entinen valmennustiimin jäsen, 39-vuotias Gary O’Neil. Hänellä ei ole aiempaa päävalmentajakokemusta mistään seurasta.

O’Neil ylipäätään lopetti pelaajauransa vasta keväällä 2019 Bolton Wanderersissa.

O’Neilin alaisuudessa Bournemouth on pelannut maalittoman tasapelin kotikentällään Wolverhampton Wanderersia vastaan ja voittanut Forestin vieraissa. Ne ovat erinomaisia tuloksia joukkueelta, joka on ollut lähes kaikissa ennakoissa ylivoimainen suosikki sarjajumboksi ja putoajaksi.

Suurin virhe, jonka seurajohto voisi nyt tehdä, olisi sokaistua tuloksiin. Tuloksellisia piristysruiskeita valmentajan potkujen jälkeen on nähty jalkapallon historiassa läpi maailman sivu. O’Neil on täysin kokematon valmentaja, jonka varaan putoamistaistelun rakentaminen olisi virheratkaisu. Viime keväältä hyvä vastaava esimerkki on Burnley ja Mike Jackson.

Bournemouthin kauden kohtalon ratkaisee se, rakastuuko seurajohto parin viime kierroksen tuloksiin ja antaa O’Neilin pysyä puikoissa vai etsiikö jostain laadukkaan, tasonsa osoittaneen valmentajan, joka voi luoda pelillistä kilpailuetua pitkän kauden aikana.

https://twitter.com/afcbournemouth/status/1566092552125784066?s=20&t=vFFtOrjl-1GZ5D2pENoHVA