Mystisen lantiovaivan saanut Dejan Lovren on väheksytty taistelija – ”Kroatiassa olet joko voittaja tai et mitään”

Istuin viime lokakuussa Wembleyllä lehdistötiloissa, kun Jürgen Klopp saapui raivoissaan toimittajien eteen.

Liverpool taipui Wembleyllä luvuin 1–4, kun Tottenham murtautui vieraiden läpi viime syksyn moitteita saaneen puolustuslinjan selustaan. Manageri Klopp teki jo puolen tunnin pelin jälkeen kovan ratkaisun. Vasen toppari Dejan Lovren sai passituksen vaihtoon.

Pohjoislontoolaisten Harry Kane teki kroatialaiselle tutut temput. Hän livahti neljännellä minuutilla numero kutosen selän taakse ja viimeisteli ottelun avausosuman. Kane jatkoi puolustajan piinaamista 11. minuutilla. Hän tökkäsi pääpalloon sännännyttä topparia hieman. Lovren menetti tasapainonsa, Kane karkasi ja tarjoili pallon verkkoon jatkaneelle Son Heung-minille avopaikan.

Klopp, 51, uhosi, että pärjäisi vielä vanhoilla päivillään alakerrassa punaisten linjaa paremmin.

Lovren sai kamppailun jälkeen moiteryöpyn. Kroatialainen on pelannut suurennuslasin alla sen jälkeen, kun Southampton kauppasi kesällä 2014 topparin 20 miljoonalla punnalla Anfieldille. Lovren on tehnyt Liverpool-urallaan tukun takaiskuihin johtaneita virheitä.

Lovren, 29, on hapuillut osittain sen vuoksi, koska Liverpool prässää korkealla. Punaisten selustaan jää usein tilaa. Lovren on saanut jopa turhan paljon kritiikkiä. Joukkueen ongelmat juonsivat juurensa ennen kaikkea kloppilaisesta täyden höyryn jalkapallosta. Lokakuussa 2015 Anfieldilla aloittanut Klopp halusi, että Liverpool liikkuu vähintään 115 kilometriä ottelussa. Järjetön uurastus kostautui: punaisten pakka repesi.

Klopp on tämän jälkeen säätänyt joukkueen otteita. Liverpool rytmittää aiempaa paremmin. Tammikuussa hankittu toppari Virgil van Dijk on tuonut vakautta ja laatua alakertaan. Nuori ja ketterästi liikkuva Joe Gomez on loistanut, kun Lovren on huilannut.

Lovren on siis kokenut kovia, mutta ei luovuttanut. Klopp nimesi kroatialaisen kapteeniksi tammikuussa 2018, kun vakiokippari Jordan Henderson puuttui kokoonpanosta. Topparin kevät ja kesä päättyivät ikimuistoisesti. Lovren esiintyi Mestarien liigan ja maailmanmestaruuskilpailujen loppuotteluissa. Hän hävisi molemmat kamppailut, mutta karu tosiasia on, että väheksytty, jopa halveksuttu Lovren teki jalkapallohistoriaa.

Lovren on tottunut haasteisiin. Hän joutui pakenemaan Jugoslavian hajoamissotaa Saksaan ja muuttamaan perheineen seitsemänvuotiaana Kroatiaan. Bosnialaisjuurinen Lovren ei puhunut kroatiaa, mutta selviytyi. Hän panosti jalkapalloon ja ponnahti pinnalle reittiä Dinamo Zagreb-Lyon-Southampton-Liverpool.

Vastaavaa sinnikkyyttä kaivataan jatkossakin. Lovren sai kesällä mystisen lantiovaivan. Hän on huilannut alkukauden. Seuraavat kappaleet avaavat, miksi Lovren ottaa vielä paikkansa Valioliigassa lentävien ja eilen Paris Saint-Germainille kyytiä antaneiden punaisten takalinjoilta.

Sreten Ćuk puhuu intohimoisesti Varalan urheiluopistolla Tampereella. Kroatian jalkapalloliiton tekninen johtaja kertoo Suomen jalkapallovalmentajien järjestämillä valmentajapäivillä, miten reippaan neljän miljoonan asukkaan maa onnistui nappaamaan heinäkuussa hopeaa MM-turnauksessa.

Ćuk, 55, on suuressa roolissa Kroatian liitossa. Hänen yläpuolellaan on hierarkiassa vain hyökkääjälegenda ja liiton presidentti Davor Šuker, kehitysjohtaja Marijan Kustić ja toimitusjohtaja Damir Vrnamović.

Tummaan pukuun pukeutunut Ćuk ei höpise. Hän huokuu punaisine silmälaseineen kroatialaisuutta, tietynlaista tinkimätöntä määrätietoisuutta. Hän ei usko sattumaan, vaan korostaa valmennuksen arvoa.

”Valmentaja on ajattelumaailmassamme pelaajia tärkeämpi. Huono valmentaja pilaa kyvyt”, Ćuk tykittää.

Ćuk esittelee Kroatian mallia. Pinta-alaltaan pieni, mutta mutkikas maa on jaettu viiteen jalkapalloalueeseen. Ćuk johti liiton alueleirejä 2001–15. Kroatian liitto poimii tapahtumiin lupaavimmat jalkapalloilijat. NK Karlovacin Dejan Lovren pääsi mukaan toimintaan ja jatkoi 15-vuotiaana vajaan 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Dinamo Zagrebiin.

Lovren eteni huipulle hyvin tyypilliseen kroatialaiseen tapaan. Ćuk korostaa, että liiton tavoitteena on pitää nuoret vähintään parin kauden ajan maan miesten pääsarjassa. Vain harva on siirtynyt nykymaajoukkueesta pikaisemmin ulkomaille, Ivan Rakitić 17-vuotiaana Baseliin ja Ivan Perišić niin ikään 17-vuotiaana Sochauxiin. Esimerkiksi MM-kisojen paras pelaaja Luka Modrić pelasi Kroatian pääsarjassa vielä 23-vuotiaana, ennen kun Tottenham värväsi väkkärän.

”Emme puhu kehittämisestä, vaan prosesseista”, Ćuk sanoo.

Sanat herättävät ajatuksia. Esimerkiksi Suomessa puhutaan usein juuri pelaajien kehittämisestä. Kroatian menestys taas perustuu siihen, että pelaajien ympärille luodaan tietty rakenne, mutta heille annetaan aikaa. Lupauksia ei esimerkiksi pakoteta pelaamaan tiettyä pelipaikkaa, vaan heille annetaan mahdollisuus löytää oma paikkansa jalkapallokentältä.

Kroatialaisessa ajattelumaailmassa epäonnistumiset kuuluva pelaajien kehityskaariin siinä missä onnistumiset. Ne ymmärretään ja niistä opitaan. Todellisuus voi olla toki aina hieman vähemmän romanttisempaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Kroatian maajoukkue on pullollaan huippuseuroissa esiintyviä tähtiä.

Kroatiassa siis on sisäistetty, miten huipulle kehitytään – ja miten siellä pärjätään. Ehkä juuri tämä selittää sen, miksi Lovren ei lannistu. Hän ymmärtää, että epäonnistumiset kuuluvat elämään ja jalkapalloelämään. Hän ymmärtää, että myös huippujalkapalloilijat tekevät virheitä.

”Kärsivällisyys on tärkeää”, Ćuk jatkaa.

”Kontrolli on niin ikään tärkeää. Liiton tehtävänä on tarkkailla, että pelaajat todella kehittyvät. Esimerkiksi Modrić pärjäsi vähän niin ja näin vielä 19-vuotiaana, mutta hän ei luovuttanut ja pääsi hyvään ympäristöön.”

Myöhemmin puhuva liiton koulutusjohtaja, professori Boris Kubala jatkaa samoilla linjoilla.

”Meillä on paljon motivoituneita pelaajia. He kasvavat haastavissa oloissa. Esimerkiksi teillä on täällä Suomessa kaikki hyvin, mutta Kroatiassa on köyhempää. Tämä puskee jalkapalloilijoita eteenpäin.”

”Kroatiassa olet joko voittaja tai et mitään”, Ćuk jatkaa.

Esimerkiksi ammattivalmentajat tienaavat Kroatiassa noin 500-1000 euroa kuussa. Kubala panostaa koulutuksissaan tekniikkaan ja taktiikkaan. Hän näyttää PowerPoint-esitelmässään kuvia autoista, traktoreista – ja pikajuoksija Usain Boltista.

”Mitä ominaisuuksia jalkapalloilijat todella tarvitsevat”, Kubala kysyy.

Kroatiassa jalkapalloilijoista ei tehdä boltmaisia voimakkaita lihaskimppuja tai hevosvoimilla jyrääviä romuluita. Heistä tehdään pelaajia. Heitä opetetaan pelaamaan, ratkaisemaan tilanteita.

Puhe kääntyy illan hämärtyessä siihen, miten Suomi voisi soveltaa kroatialaista mallia. Ćuk hermostuu, kun joku viittaa lahjakkuuksien määrään. Hän ottaa silmälasinsa käteensä, keskeyttää, kun Kubala puhuu ja nousee seisomaan tuoliltaan.

”Bullshit! Teidän pitää vain löytää päteviä, lupaavia pelaajia eteenpäin vieviä valmentajia ja luoda selkeä visio, miten toimitte.”

Tämä on toden teolla tehty Kroatiassa. Tämä malli tuntuu kestävän haastavissa olosuhteissa. Dejan Lovren on siitä malliesimerkki.