Mourinhon tuki Old Traffordilla loppui – ”United pelaa käsijarru päällä”

José Mourinhon nimeä ei laulettu enää tuttuun tapaan Old Traffordilla, kun Manchester United nyhjäsi Mestarien liigassa maalittoman tasurin Valenciaa vastaan. Aikaisemmin tällä kaudella Unitedin kannattajapääyty Stretford End on ollut vielä pyyteettömästi seuran portugalilaismanagerin takana, mutta tiistai-illan esitys jatkoi alkukaudelta tuttua saamatonta kaavaa, joten täydellinen tuki Mourinholle loppui.

Varsin vähätapahtumaisen pelin jälkeen Mourinho painui tunneliin pelaajiensa kanssa aplodien ja buuausten ristiriitaisessa saatteessa. Paistavaa oli turhautumisen ilmapiiri, joka valtasi Manchesterin pimenevässä myöhäisillassa.

Mourinho, 55, pelkää varmasti jo potkuja. Hän saattaa olla jopa henkisesti jo varautunut niihin. Viikko sitten Man Unitedin liigacupissa kaataneen Mestaruussarja Derby Countyn kannattajat ilakoivat kuittaamalla portugalilaiselle ”Saat potkut aamulla.” Viikonloppuna Man United hävisi nöyryyttävästi West Hamille 3-1, eikä eilisen tasuri helpota managerin piinaa.

Kotijoukkueen ilta ei ollut helppo. Joukkueen bussi saapui stadionille vain 43 minuuttia ennen ottelun alkua. Mourinho syytti Manchesterin poliisia viivästyksestä, sillä se ei järjestänyt turvasaattuetta bussille tuttuun tyyliin.

Sir Alex Fergusonin ajan jälkeen seuraa kovasti kritisoinut Paul Scholes ei säästellyt BT Sportin studiossa laukomalla ennen peliä, että Mourinho nolaa seuran tällä hetkellä. Scholes oli yllättynyt, että Mourinho selvisi vielä seuran peräsimessä lauantain katastrofin jälkeen.

Old Trafford ei ollut täynnä tiistaina. On vaikea arvioida, johtuiko se siitä, että United ei myynyt peliä loppuun, kuten Antero Mertaranta totesi C Morella, tai siitä, että kausikorttilaiset jättivät tulematta peliin.

Red Devils aloitti ottelun kohtuullisen hyvin, mutta hyökkäyspelistä paistoi tuttu ilmiö: pelaajat liikkuivat kuin käsijarru päällä. Syöttökombinaatiot hyökkäyskolmanneksella loistivat poissaolollaan ja ratkaisut olivat ennalta-arvattavia. Pian kotiyleisö kyllästyi päämäärättömyyteen ja tutut ”attack, attack, attack” -huudot alkoivat.

Valencia ei esittänyt mitään kummallista, mutta loppuen lopuksi se haki Old Traffordilta pisteen kohtuullisen helposti. Unitedin energisimmät pelaajat olivat tuttuun tyyliin Luke Shaw ja Marcus Rashford vasemmalla laidalla.

Alexis Sánchez puolestaan edustaa sitä, mikä on Unitedissa tällä hetkellä vääriin. Yli 300 000 euron viikkopalkkaa nostava chileläinen on täysin hukassa Mourinhon systeemissä. Toisella puoliajalla vaihtoon otettu tähtipelaaja sai nimensä kuulutettua kotiyleisöltä sarkastiset aplodit. Hitaasti vaihtopenkkiä kohti kävelevä Sánchez raivostutti kotiyleisön laiskuudellaan ja sai osakseen vihellyksiä.

Manchester Unitedin ongelmat ovat pelkkää managerinvalintaa syvemmällä johtoportaassa ja siinä, miten seuraa on johdettu jalkapalloseuran sijaan kuin isoa liikeyritystä. Managerivalintaan ja pelaajiin on kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia helpommin kuin koko ajattelumalliin.

José Mourinho on aina rakastanut ”me vastaan muu maailma” -asetelmaa. Parhaimmillaan hän saa iskostettua joukkueeseensa loistavan yhteishengen. Viime vuosina asetelma on kuitenkin vaihtunut vaarallisemmaksi ”minä vastaan muu maailmaksi”. Taistelut Chelseassa fysioterapeuttia vastaan ovat jatkuneet Unitedissa. Narsistisen, ärtyisän ja ankean Mourinhon vastapuolelle ovat joutuneet muun muassa Shaw, Paul Pogba, Unitedin johtoporras, seuran hiljaiset kannattajat tai media.

Jatkuva negatiivisuus on väistämättä heijastunut myös pelaajiin. Mourinho on harjoituskentällä varmasti eri persoona kuin median edessä, mutta niin kova näyttelijä hän ei ole, että pelaajien keskuudessa välit olisivat oikeasti kunnossa. Päinvastoin, osa pelaajista vaikuttaa jopa luovuttaneen kentällä.
Mourinho on egoisti ja välillä suoranainen kiusaaja. Toisaalta hän on kovaksi karaistunut vaativa johtaja, johon Man Unitedin kannattajat ovat pakottaneet itsensä uskomaan. Unitedin kannattajat ovat tunnetusti kärsivällisempiä kuin monien muiden suurseurojen kollegansa. Old Traffordilla ei vieläkään vaadita Mourinhon päätä vadille.

Samalla voidaan miettiä, ovatko Mourinhon johtajaominaisuudet vanhentuneet. Paul Pogba on paras esimerkki milleniaali-sukupolven supertähdestä, joka ei välttämättä osaa ottaa samalla tavalla ohjeita vastaan kuin vaikka Frank Lampard tai Didier Drogba.

Mourinho on parhaimmillaan altavastaajana. Hän on yrittänyt puhua pressissä seuran ongelmista ja Man Unitedista haastajana, mutta Englannin isoimmassa seurassa on turha puhua altavastaajan asemasta.
Portossa hän voitti Mestarien liigan täysin puun takaa. Interkin oli kiusaajan asemassa Italiassa ja Barcelona-voitto Mestarien liigassa vuonna 2010 oli loistava esimerkki altavastaajan taistelusta. Ensimmäisellä Chelsea-pestillään uusi Roman Abramovichin ökyseura oli vasta syntynyt, joten Mourinho motivoi pelaajansa erinomaisesti, takoi heihin itseluottamusta ja sai haastamaan aikanaan esimerkiksi Manchester Unitedin. Selvä, Real Madrid on ehkä maailman suurin seura. Mourinho onnistui siellä puolittain, mutta otteluissa Barcelonaa vastaan hän turvautui usein jopa koiramaiseen taktiikkaan.
Mourinho, Mourinho, Mourinho.

Englannissa vanha ja kulunut, mutta paikkansa pitävä ilmaisu kuuluu, että Manchester United myy sanomalehtiä. Sama pätee Mourinhoon, oli hän sitten takasivulla urheilun ykkösaiheena tai kannessa yksityiselämäänsä liittyvissä uutisissa.

Nyt miehen lähdöstä keskustellaan ensimmäisen kerran tosissaan. Esimerkiksi Chelseasta tuttu kolmannen kauden kirous piinaa Mourinhoa. Hän on ryhtynyt kovempiin sotiin seuran henkilöstöä kohtaan kuin koskaan aiemmin.

Onko Unitedilla kuitenkaan korvaajaa valmiina, jos seura päättää antaa potkut? Zinedine Zidanen nimi on ollut esillä, mutta kolmen peräkkäisen Mestarien liigan voittaja olisi silti iso riski. Kokematon, ontuvasti englantia puhuva ranskalaisen niin sanottu pelityyli on yhtä iso arvoitus kuin Mourinhon tällä hetkellä. Muita nimiä ei ole vielä vakavasti mainittu.

Mourinhon jalkapallo ei edelleenkään viihdytä. Hän kangistuu peluuttamaan potentiaalista joukkuettaan varsin puolustusvoittoisesti sekä kaavamaisesti. Myöskään tuloksia ei tällä hetkellä tule, joten yhtälö käy mahdottomaksi.

Kärsimättömät kiukunpuuskat voimistuvat Old Traffordilla, vaikka tunnollinen kotiyleisö taputtaa pelaajat aina pukukoppiin pelin jälkeen. Turhautumisen voi esitttää muutoinkin kuin vihellyksin ja buuauksin, minkä Mourinho tuntee jo ytimissään.

*jutun artikkelikuva on Eurooppa liigan välierän pressitilaisuudesta.