Loukola: Viisi peliä kahdeksassa päivässä näyttivät brittifutiksen nykytilan – Celtic Parkin huudosta Sheffieldin kotoisaan pubiin
Pauli Loukola matkasi Englannin 9. divisioonasta Mestarien liigaan.
ENGLANTI: MANCHESTER, GLASGOW, SHEFFIELD, LIVERPOOL. Brittiläinen jalkapallo viettää härkäkuukautta. Osa Valioliigan joukkueista pelaa lokakuussa jopa yhdeksän ottelua. Samaan aikaan yleisökeskiarvot ovat huippulukemissa jalkapallopyramidin lukuisilla tasoilla.
Ottelukokemukset, peli, kulttuuri ja kaikki pallon ympärillä on eri kulmissa Britanniaa moninaista, kun sukeltaa sarjaportaalta toiselle. Tämä on oodi jalkapallokulttuurin syvyydelle.
Näin paikan päällä viisi peliä hetkisen kahdeksan päivän aikana. Matka alkaa Etelä-Manchesterista ja jatkuu Skotlannin kautta takaisin Manchesteriin, ja sieltä Sheffieldiin ja Liverpooliin.
Hipstereille olutvaihtoehtoja ja törkytaklauksia 9. sarjaportaalla
Matka alkaa itselleni tuttuun paikkaan eli 20 minuutin ratikkamatkan päähän Etelä-Manchesteriin. West Didsbury & Chorlton kohtaa perinteisessä lauantain kello 15:00 ottelussa Congleton Townin.
Vaikka pelataan Englannin 9. korkeimmalla sarjaportaalla, on West oivallinen esimerkki usealle suomalaisseurallekin ottelutapahtuman järjestämistä. Brookburn Roadin ”stadionin” läheisyydessä matsipäivän tunnistaa lukuisista pelistä ilmoittavista tieviitoista. Kaksi paikallista pubia ilmoittavat terassin kylteissään ylpeänä sponsoroivansa paikallista seuraa. Chorltonin alueen valotolpat ovat täynnä Westin kannatustarroja.
Brookburn Roadin klubitalon jono kiemurtelee pitkälle ulkotiloihin, kun ottelu on alkamassa. Olutta saa tölkeistä ainakin viittä eri vaihtoehtoa. Paikallinen panimo Burton Road on teettänyt Westille nimikkopilsnerin. Kahden alkoholimyyntialueen lisäksi ulkobaarissa myydään ruokaa. Toisella sivustalla on fanikauppa, josta saa pelipaitojen ja useiden kaulahuivivaihtoehtojen lisäksi seuran kahvimukeja, pinssejä, kalastajahattuja ja lippiksiä. Kenttää kiertää arvontalippujen myyjä. Klassisen ”rafflen” voittaja saa mukaansa usein viinipullon.
Kaikki tämä vaatii vapaaehtoistyöntekijöiden armeijan. West twiittaa usein vapaista rooleista ja pyytää paikallisia auttamaan. Töissä on paljon nuoria ja homma pelaa lauantaina.
Ottelu alkaa. Paikan päällä on 1185 katsojaa. Westin kausi alkoi elokuun alussa ja kirjoitushetkellä se pelaa jo kauden 22. otteluaan. Lokakuussa otteluita kertyy yhdeksän eikä tällä tasolla pidetä Valioliigan tapaan talvitaukoa.
Kentällä nähdään upeita maaleja, kun West nipistää 3-2-voiton. Sarjanousija West on aloittanut terävästi ja pysyy 22 joukkueen sarjassa seitsemännellä sijalla. Luoteis-Englannista tulee niin paljon joukkueita, että tasoerot sarjojen välillä ovat pieniä.
Westin voittomaalin iskee upealla kaukolaukauksella Rhain Davis, 24. Australialainen pelaaja siirtyi 9-vuotiaana Manchester Unitedin riveihin, kun Sir Alex Ferguson skouttasi pojan hänen isoisänsä lähettämien DVD videoiden perusteella. Brisbane Strikers FC teki tästä aikoinaan 180 000 punnan tulot. Davisin ura ei lähtenyt lentoon odotetulla tavalla, mutta yllättävien käänteiden jälkeen hän on löytänyt paikkansa Chorltonista.
Mainitsemisen arvoista on myös Westin kannattajapäädyn, eli Shed Endin toiminta paikallisen yhteisön hyväksi. Stadionin yhdessä kulmauksessa ruokapankki tekee tuttuun tapaan keräystään. Shed Endissä nousee useasti ylös lakana ”Konservatiivien kasvu vuodesta 2010 +2000 ruokapankkia”
Tuomari saa kuulla vasemmistolaisen yleisön kunnian, kun hän ei aja Congletonin topparia ulos pelin pahimman törkytaklauksen jälkeen. Tuomarilinja on täysin erilainen tällä sarjatasolla verrattuna Valioliigaan. Todellakin rumat taklaukset menevät tuomarin sormien läpi ilman varoituksia.
– The referee is a Tory, huutavat jopa perheen pienimmät ottelun tuomarille.
West Didsbury & Chorlton AFC – Congleton Town 3-2
LUE LISÄÄ Westistä:
Alasarjajalkapallo voi paremmin kuin koskaan
Näin eroavat Suomen ja Englannin alasarjat
Glasgow’n irlantilaisilla juhlat, vaikka seura on Mestarien liigan huonoin
Juna Glasgow’hun kestää kolme tuntia ja samalla numerolla putoavat lämpöasteet mittarissa. Celticin ja Rangersin otteluihin lippujen metsästäminen on yksiä vaikeimmista Brittein saarilla. Viikolla ne pelasivat kuitenkin harvinaisesti kotiottelut peräkkäisinä päivinä. Celtic kohtasi RB Leipzigin tiistaina ja keskiviikkona Rangers toivotti tervetulleeksi Liverpoolin.
Kotikatsomoihin lippujen saaminen oli käytännössä mahdotonta ja vielä vaikeampaa Liverpoolin vieraspäätyyn. Sen sijaan RB Leipzig, joka matkusti jo kolmatta kertaa Glasgow’hun neljässä vuodessa, ei myynyt loppuun vierassektioansa.
Ennen itse ottelua on mainostettava Glasgow’ta ehdottoman kiehtovana jalkapallokaupunkina. Celticin ja Rangersin suuruutta on vaikeaa täysin käsittää ulkopuolelta. Seuroilla on niin vahvat kulttuurilliset ja uskonnolliset identiteetit (Celtic – katolilainen & Rangers – protestanttinen), että vastakkainasettelu syntyy itsestään.
Kaupungin keskustassa on paljon seurojen kannattajien pubeja. Eroavaisuudet tunnistaa kaukaa. Celticin ovat käytännössä irkkubaareja. Rangersin pubit ovat sinisiä. Kuningatar Elisabetin kasvot koristavat tyypillisesti seiniä Rangersin legendojen rinnalla.
Päädyin keskustelemaan monien paikallisten kanssa ja musiikin pauhatessa pubeissa Glasgow’n paksu työväenluokan skottiaksentti on erityisen vaikea ymmärtää. Vielä vaikeampi on ultranopea humalaisen irlantilaismiehen aksentti.
Tähän sai tottua Celtic Parkin ympäristössä. Stadionin läheisyydessä on kaksi pubia: Real McCoy ja The 1888 Bar. Molemmissa pauhaa irkkumusiikki tärykalvoja kaltoinkohdellen. Celticin kannattajat laulavat ja useat lisäävät sointuihin IRA-viittauksen. Pubit ovat umpitäynnä, mutta klassinen irlantilainen riemu välittyy tunnelmasta. Kuulostaa siltä, että aksentit ovat sekoitus skotlantia ja erilaisia irlannin murteita.
Pubien väliseen kulmakauppaan on jonoa. Englantilainen jalkapallofani ostaisi kaupasta todennäköisesti pari oluttölkkiä mukaan. Skotlannissa maut vaikuttavan olevan terävimpiä. Kulttiasemassa oleva Buckfast ”viini” tyhjenee hyllyiltä. Samoin pienet viski- ja vodkapullot lantreineen. Stereotypiat elävät vahvassa.
Celticin kannattajat kutsuvat Celtic Parkia paratiisiksi. Alkumuodollisuudet ovat vaikuttavat. Valoshow’n jälkeen ”You’ll never walk alone”, kajahtaa yhtä komeasti kuin Anfieldillä. UCL-hymin alkaessa Celtic Park yltyy suoraan huutoon, joka jatkuu läpi hymnin. Poikkeuksellista menoa.
Hymni jää tunnelmaltaan kohokohdaksi, vaikka koko pelin ajan onkin mukiinmenevä meteli. Celticin portugalilainen tähtipelaaja Jota on loukkaantumisen takia sivussa. Se näkyy sillä Celtic on onnettoman tehoton ja RB Leipzig voittaa 0-2. Timo Werner on voittomaalin tekijä. Celticistä tulee Mestarien liigan historian ensimmäinen joukkue, joka on hävinnyt seitsemän kotipeliä putkeen.
Pohjoiskulmauksen seisomakatsomon ultras-kannattajat ottavat kantaa. Kulmaus täyttyy Red Bullin konsernia vastustavista lipuista. Konservatiivit saavat lokaa myös Glasgow’ssa. Palestiinan liput liehuvat.
Celtic sai 13 000 punnan sakot edeltävällä kierroksella monarkiaa vastaan kommentoivista lakanoistaan. Kannattajakulmaus keräsi rahat kokoon viidessä tunnissa ja aloitti lahjoitusten keräyksen Glasgow’n ruokapankkiin. Päivässä ruokapankkiin tuli lahjoituksia yli tuplasti yli UEFA:n asettamien sakkojen.
Green Brigade näkee, että monarkia on eriarvoisuuden ruumiillistuma Iso-Britanniassa. ”Against hunger and the crown”, lukee tällä kertaa kannattajakulmauksen lakanassa.
https://twitter.com/NCCeltic/status/1580211893918367744?s=20&t=ppCNVaXq10TpARqOiF9qoQ
Celtic – RB Leipzig 0-2
LUE LISÄÄ Glen Kamaran Rangersista:
Manchester United nolona Eurooppa liigassa
Torstaille oli luvassa paluu Manchesteriin. Eurooppa liiga on tullut monelle Manchester Unitedin kannattajalle liiankin tutuksi. Se voitti turnauksen vuonna 2017 ja hävisi vuonna 2021 loppuottelussa Villarealille. Eurooppa liigan alkulohkon kotipelien ei pitäisi olla oikea paikka Manchester Unitedin kokoiselle seuralle, mutta Eurooppa liiga vastaa tälläkin hetkellä hyvin Punaisten Paholaisten tasoa.
Silti Old Trafford oli loppuunmyyty Omonia Nikosiaa vastaan. 74 000 katsojaa sai todistaa jokseenkin turhauttavan näytelmän, jossa Man United laukoi yli 30 kertaa, mutta Omonian maalivahti Francis Uzoho oli elämänsä vireensä. Ottelun jälkeisessä sympaattisessa haastattelussa Unitedia kannattava maalivahti oli onnensa kukkuloilla.
Manchesteriin oli matkustanut noin 5 000 vieraskannattajaa Nikosiasta. He saivat ikimuistoiselle reissulleen raadollisen lopun, kun Scott Mctominay ratkaisi isännille voiton lisäajan kolmannella minuutilla.
Merkillepantavaa ottelussa oli Manchester Unitedin kannattajien kärsivällisyys, vaikka lähes paras mahdollinen joukkue ei pystynyt lakaisemaan sivuun huomattavasti pienempää vastustajaansa. Yleisö manaili, mutta ei buuannut omilleen. Jokainen kotijoukkueen pelaaja sai aplodit suuntaansa, vaikka usein maalintekoyritykset jäivät luokattomiksi.
Old Traffordin yleisö ei ole äkkipikaista, vaikka Omoniaa vastaan sille olisi ollut syynsä. Seura on alisuorittanut pitkään, mutta ainakin pitkän aikavälin kriittisyys on ollut tähän asti lähinnä vain omistajaperhe Glazereita vastaan.
Manchester United – Omonia 1-0
Lue lisää: Mitä nyt Manchester United?
Maailman parasta Championship-jalkapalloa Sheffieldissä
Lauantaina juna kuljettaa Manchesterista tunnin päähän Sheffieldiin. Juna täyttyy Blackpoolin kannattajista, jotka taittavat matkaa kanssani Bramall Lanelle. Kotijoukkue Sheffield United on sarjakärki, mutta erittäin niukasti. Ennen tämän viikon kierrosta vain kuusi pistettä erottaa sarjan ensimmäisen ja 15.
Mestaruussarjan ystävät tykkäävät brändätä sarjaa ”maailman jännittävimpänä ja tasaisimpana.” Tämän alkukauden perusteella hehkuttamiselle on syynsä. Viime kaudella Valioliigasta pudonneet seurat ovat vahvoilla, mutta 24 joukkueen sarja on niin tasainen, että alkukaudesta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Sheffield on historiallinen jalkapallokaupunki. Bramall Lanen ulkopuolella oli kuitenkin todennäköisesti vilkkaampaa seuran Valioliiga-päivinä. Erilaisten kojujen lähes täysi puuttuminen ihmetyttää.
Sen sijaan Railway Hotel pubissa on hyvä meno. Täällä päin maailmaa ei turhia hienostella. Pubissa ei soi musiikki, eikä siellä lauleta kannattajalauluja. Sen sijaan tunnelma on kotoisa ja ystävällinen. Ihmiset tulevat aktiivisesti keskustelemaan myös matsituristille.
Sisällä stadionilla seurahymni ”You fill up my senses” on tyylikäs. Ottelu on lähes loppuunmyyty, 28 458 katsojaa. Pääsylippu päätyyn maksaa 30 puntaa.
https://twitter.com/PauliLoukola/status/1581285054667685888?s=20&t=ppCNVaXq10TpARqOiF9qoQ
Tapahtuma on parasta mahdollista mainosta Mestaruussarjalle. Kotijoukkue menee 2-0-johtoon, mutta hukkaa sen puoliajalle mentäessä. Toisen puoliajan alussa Blackpool kääntää pelin 2-3:een. Sheffield United missaa rangaistuspotkun. Sitten kaksi Blackpoolin puolustajaa lentää ulos 15 minuuttia ennen pelin loppua. Lisäaikaa annetaan kahdeksan minuuttia ja kotijoukkue painaa päälle uskomattomalla tavalla.
Ottelun toinen puoliaika on ollut päästä päähän ravaamista hyvällä tavalla. Kahden ulosajon myötä Sheffield Unitedin pohjoisirlantilainen ex-Man United keskikenttäpelaaja Oliver Norwood ottaa pelin haltuunsa. Lopulta hän pääsee paukuttamaan laskeutuvaan irtopalloon boxin rajalta ja tuo kotijoukkueen tasoihin lisäajan viimeisellä minuutilla.
Bramall Lane räjähtää huutoon. Kuuman kamppailun loppuvihellyksen jälkeen ajetaan vielä ulos kaksi pelaajaa. Mestaruussarjaa parhaimmillaan.
Sheffield United – Blackpool 3-3
Liverpool puree takaisin maailman parasta seuraa vastaan
Viikon kruununa pääsin Viaplayn hommissa todistamaan viime vuosilta tuttua brittifutiksen ykkösottelua Liverpool – Manchester City. Riehakkaan ja riemuitsevan Anfieldin kotiyleisön edessä Liverpool osoitti, että se pystyy yhä kilpailemaan maailman huipulla Manchester Cityä vastaan.
Ballon d’Or äänestyksessä vuoden joukkueeksi valittu Manchester City sai peliä edeltävässä lehdistötilaisuudessa Jürgen Kloppilta kritiikkiä. Valtion omistama seura saa pysäyttämättömän taloudellisen edun verrattaessa kilpailijoihin, mikä ei ole Kloppin mielestä reilua.
Manchester Cityn tai Newcastlen toiminta on kieltämättä hyvin kaukana viikon reissuni aloittamasta West Didsbury & Chorltonista. Brittiläiseen jalkapalloon mahtuu tällä hetkellä nämä kaksi ääripäätä ja paljon väliin.
Lokaali jalkapallo on ehdottomasti nousussa samalla kuin globaali ja mahdollisesti Superliigaa kohti menevä eliittijalkapallo jatkaa kasvamistaan. Niin kentällä ja kentän ulkopuolella kuin myös taloudellisesti.
Liverpool – Manchester City 1-0