Loukola: FA Cup on tarinoiden luomisessa omaa luokkaansa, mutta sirkus tarvitsee uuden vetonaulan
Englannissa FA Cup on kannattajille yllättävän iso asia, kirjoittaa Pauli Loukola.
FA Cupin finaali on englantilaisen jalkapalloilijan unelma. Kalenterivuoden tärkein ottelu englantilaisessa seurajoukkuejalkapallossa. Tämänkaltaisten lauseiden kuulemisesta ei ole kauankaan aikaa. Mystisen, maagisen FA Cupin asema on kiistelty.
Kuulen usein Briteissä eri seurojen kannattajien kanssa keskusteluita käydessä, että cupissa pitkälle pääseminen olisi iso juttu. ”Cup run” on suurimmalle osaa seuroista ainoa jollain tapaa unelmoitava mahdollisuus voittaa jotain.
Valioliigan kärkisijoja tavoitteleville ja Euroopan cupeissa pelaaville seuroille FA Cup on nykyään varmasti se isoin ei niin tärkeä kilpailu. FA Cupia on vähätelty ja sitä on oltu kuoppaamassa eri tahojen osalta 2000-luvun aikana.
Manchester United ”tappoi” FA Cupin ensimmäisenä. Vuoden 1999 triplamestari osallistui kauden 1999-2000 tammikuussa seurajoukkueiden maailmanmestaruusturnaukseen Brasiliassa. Samaan aikaan pelattiin FA Cupin kolmas kierros, missä Unitedin olisi pitänyt pelata. Kovasta yrityksistä huolimatta FA ei suostunut siirtämään cupin ottelun ajankohtaa. Sir Alex Fergusonin Manchester United lensi Brasiliaan. FA hyllytti cupin puolustavan mestarin turnauksesta.
Sir Alexin julkisesti ihannoima Englannin silloinen pääministeri Tony Blair pyysi seuraa osallistumaan Brasiliassa järjestettävään turnaukseen ja toimivaan samalla Englannin lähettiläänä yrittää voittaa isännöintioikeudet vuoden 2006 MM-kisoihin.
Fergie yritti itse pääministerille soittamalla neuvotella FA:n joustavan cupin peliaikatauluissa. Blair keskusteli samanaikaisesti Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin kanssa yrityksestä päättää Kosovon sota, joten aikaa Fergielle ei jäänyt. Saksa voitti kisajärjestäjänoikeudet vuoden 2006 MM-kisoihin ja Manchester United sai petturin leiman Englannissa.
Man Unitedin esimerkistä lähtien varsinkin suurseurat ovat säästelleet säännöllisesti ykkösmiehistön pelaajiaan FA Cupissa otteluruuhkan keskellä. Liverpoolin edustusjoukkue matkusti viime kaudella etelänlomalle, kun seura pelasi Shrewsbury Townia vastaan cupin neljännellä kierroksella. Liverpoolin juniorit voittivat ottelun, joten Jürgen Klopp säästyi ryöpytykseltä.
Liverpool johti viime kauden helmikuussa sarjaa jo 22 pisteellä. Kloppin päätös oli pitkäkatseinen. Samalla hän kuitenkin osoitti, ettei arvosta FA Cupin voittoa järin korkealle, koska hän uskalsi riskeerata mahdollisen triplan voittamisen peluuttamalla juniorijoukkueen pelaajia.
Liverpoolilla oli viime keväänä potentiaaliset mahdollisuudet jopa historiallisen triplan tavoittelemiseen. Lopulta huikeaa jalkapalloa pelannut Liverpool voitti ”vain” Valioliigan.
Kakkosmiehistön peluuttamisen esimerkkejä on pilvin pimein. Jopa useat Valioliigan keskikastin seurat – joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia kamppailla europelipaikoista – mutta jotka eivät ole putoamisvaarassa, peluuttavat reservejään cupin kamppailuissa. Ilmeisesti ne laskevat pragmaattisesti, että todennäköisyydet FA Cupin voittamiseen ovat olemattoman pienet.
Ikimuistoisten hetkien luoja
Cup-kilpailut luovat unohtumattomia hetkiä. Muistan vielä vuonna 2012 mahdollisuuden päästä pelaamaan 17-vuotiaana Klubi O4:sen Kakkosen joukkueessa Veikkausliigan Maarienhaminan IFK:ta vastaan Suomen Cupissa. Talin Hallissa oli tunnelmaa. MIFK ratkaisi ottelun vasta aivan lopussa Petteri Forsellin vapaapotkumaalilla.
Cupeissa luodaan erilaisia tarinoita, kuin pitkän sarjakauden aikana. Yksittäisissä otteluissa yllätykset ovat aina mahdollisia. Jalkapallon Suomen Cup on sittemmin pilattu. Sen vaiheista on vaikea pysyä perillä täällä ulkomailla.
FA Cup on tarinoiden luomisessa omaa luokkaansa. Se on maailman ensimmäinen jalkapallon seurajoukkuejalkapallon turnaus, joka pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1871. Tällä kaudella miesten cup-kilpailuun osallistui 737 seuraa. 14 ottelua voittamalla pienimmälläkin seuralla on periaatteessa mahdollisuus turnauksen voittamiseen.
FA Cupin suola on aina ollut Daavid vastaan Goljat -kamppailuissa. Herefordin Ronnie Radfordin unelmalaukaus Newcastle Unitedia vastaan vuonna 1972 lienee kuuluisin esimerkki. Radfordin tasoitusmaali vei uusintaottelun jatkoajalle ja piskuinen Hereford voitti kamppailun lopulta.
Fuck it, here’s the Ronnie Radford goal. Hereford v Newcastle. Muddy pitch, big leather boots. Sits up perfectly. The sorta strike an entire Cup’s legacy was built on. pic.twitter.com/Av7VJ39jV4
— MUNDIAL (@MundialMag) November 15, 2020
Wimbledonin mestaruus vuonna 1988 tai Wiganin vuodelta 2013 eivät kalpene pahasti.
FA Cup haluaa luoda edellä mainittujen kaltaisia tarinoita. Ottelut ovat massiivisia tapahtumia pienille seuroille ja niiden yhteisöille. Ne saattavat olla koko seurahistorian isoimpia kamppailuja. BBC:n tuotanto tämän kauden neljännen kierroksen Marine AFC – Tottenham -ottelusta oli toteutettu erinomaisesti. Marinen voitto olisi ollut kaikkien aikojan cup-shokki, jos katsoo eroa seurojen välillä Englannin jalkapallopyramidissa. Kahdeksan divisioonaa ja 161 seuraa mahtui joukkueiden väliin.
Viikonlopputivoli yhdistää jalkapallokannattajat
Toisaalta FA Cup tarvitsee toisen vetonaulan. Kamppailut keskikastin Valioliiga-seurojen kakkosmiehistöjen tai Mestaruussarjan seurojen välillä eivät nappaa. Kolmas ja nyt pelattava neljäs kierros varsinkin täyttyvät näistä otteluista. Valioliigan seurat tulevat mukaan kolmannella kierroksella.
Tämänkaltaiset ottelut voisi uudelleen brändätä nuorten pelaajien näytönpaikkana. Monille Valioliigan ja Mestaruussarjan seuroille voi olla hankalaa päästä heille merkityksille palkintorahoille ja kilpailussa superseuroja vastaan koko kilpailun voittaminen on yhä epätodennäköisempää. Siksi ne säästelevät parhaita pelaajiaan sarjaotteluihin.
Ennen koronavirusta FA Cupin otteluiden katsojamäärät olivat olleet viime vuosina laskussa. Sen magiikan katoamisesta puhutaan vuosittain. On tärkeää kuitenkin ymmärtää, että FA Cup on yhä brittiläistä jalkapalloväkeä yhdistävä kilpailu. Se on yksi harvoista kilpailuista, jotka näkyvät BBC:llä. Myöskään Englannin maaotteluita ei ole viety maksukanaville.
FA Cup on omanlaisensa viikonloppusirkus. Se yhdistää jalkapallokansaa samoin, kuin Suomen maajoukkueen ottelut tekevät Suomessa. Siksi esimerkiksi nuoriin brittipelaajiin keskittyminen lähetyksiä tehdessä voisi olla FA Cupille kannattavaa. Jos kentälle eivät astele ultimaattisesti seurojen parhaat pelaajat, niin otteluille olisi tärkeää löytää uusia kiinnostuksen kohteita.
Jättiläisten kaatamisen lisäksi FA Cupista voisi ponnistaa uusia kasvoja suuren yleisön tietoisuuteen.
Peleissä käyville kannattajille Englannissa FA Cup on vielä yllättävän iso asia. Pikkuseurat fiilistelevät jo Cupin karsintakierroksilla, jos he saavat vastaansa muutamaa divisioonaa korkeammalla olevan joukkueen. Kentän laitaa koristaa silloin FA Cupin laitamainokset ja FA:n logo tuo arvokkuutta otteluohjelmiin.
Wembley Stadium on yksi jalkapallomaailman tunnetuimmista stadioneista ja sinne pääsemisestä alkavat laulut jo FA Cupin ensimmäisellä kierroksella. Olen päässyt Wembleylle kahdesti FA Cupin finaaleihin. Ne ovat kannattajien isoimpia päiviä.
Nykyään FA Cupin välierätkin pelataan Wembleyllä. Se ei ole monien kannattajien mieleen, koska se vie erityisyyttä pyhätöltä vain loppuotteluiden näyttämönä. Ottelut myös keskittyvät Lontooseen, sen sijaan, että ne pelattaisiin ympäri maata neutraaleilla stadioneilla.
Silti FA Cup on yhä erittäin kilpailtu pokaali. Hyvin harvat seurat kilpailevat Valioliigan voitosta. Kummastelen kannattajia, jotka toivovat managerien kierrättävän pelaajia FA Cupin ennakkoon tiukoissa peleissä. Mistä lähtien fanit ovat tietäneet pelaajien väsymistasoista? On hienoa nähdä managereilta kunnianhimoa yrittää voittaa pokaaleja. Siitä kilpaurheilussa on kuitenkin kyse.
FA Cupin finaali ei ole enää jalkapallokauden päättävä juhla Englannissa, koska Mestarien liigan loppuottelu pelataan sen jälkeen. Ennen se pysäytti koko jalkapalloilevan saarivaltakunnan. Nykyään se on hento kruunu kauden päätökselle.