Loukola: Englanti on jakautunut kahtia – Kolme leijonaa politiikan puristuksissa
Englannin kirjeenvaihtaja Pauli Loukola ennakoi tunnelmat Englannista.
Englanti on hyvässä tilanteessa EM-kisojen alkaessa. Kriisi kuitenkin vaanii aina herkästi kulman takana.
Vaihdoin Manchesterin Kirkkonummeen kisojen avauspäivänä. Jatkopelien aikaan palaan Englantiin, kun Kolme leijonaa mitataan kunnolla. Sitä ennen on kuitenkin hyvä nauttia kisahuumasta lähempänä kotia.
Englannissa on paistanut viimeiset viikot aurinko. Pubit ja rannat pursuilevat ihmisistä koronatilanteen helpotettua karmean vuoden jälkeen.
Englannin maajoukkue on yksi arvokisojen kolmesta ennakkosuosikista. Useiden vedonlyöntiyhtiöiden arvioissa vain Ranska ja Belgia ovat edellä. Gareth Southgate nauttii hyvää suosiota ollakseen Englannin maajoukkueen päävalmentaja. Samanlaista hurmosta hän ei kuitenkaan herätä kuin 2018 MM-kisojen aikaan.
Jostain syystä Southgate vaihtoi kisojen alla pelatuissa otteluissa suositun liiviinsä harmaaseen pukuun, joka muistuttaa klassisen konservatiivistä englantilaisherrasmiestä Ranskan lomalla.
Joukkue pursuaa talenttia varsinkin hyökkäyspäässä. Englanti on jopa kisojen laadullisesti kovin miehistö?
Englannissa on hyvää vipinää, vaikka kysymysmerkkejäkin on ilmaantunut entistä enemmän kisojen alkaessa. Loppuottelun ulkopuolelle jääminen voitaisiin laskea ennakkoasemissa pettymykseksi.
Miksi Englanti ei voi olla niin yhtenäinen kuin Suomi?
Ennakkohuuma ennen kisoja oli hyvin erilaista kuin mitä sain Suomesta kuulla. Englanti on maana tänä päivänä vieläkin jakautuneempi, mitä se on ollut edellisten kisojen aikana.
Brexit on jakanut kansaa ja saarta. Irtautuuko Skotlanti Britanniasta? Pohjois-Irlanti ja Irlanti viimein yhteen? Jääkö Wales riutumaan saaren laidalle? Identiteettikysymys on Englannissa hyvin monisyinen. Historia ja alkuperä eivät unohdu Iso-Britannian asukkailta. Jos olemme Suomessa varsin homogeeninen kansa, niin Englannissa niin ei ole. Se heijastuu selkeästi myös asenteissa Englannin maajoukkuetta kohtaan.
Englannin yhteisöllisyyttä ajavat fiilistelyvideot ovat keskittyneet vaikeiden ja tärkeiden asioiden käsittelyyn, kuten rasismiin. Vuoden ajan raskaasti koetellut koronapandemia on heikentänyt monien mielenterveyttä entisestään ja Englannissa painitaan yhä enemmän rasistisen tapausten parissa.
Kisoihin valmistautuvissa harjoitusotteluissa englantilaispelaajat polvistuivat tuttuun tapaan solidaarisuuden ja Black Lives Matter liikkeen puolesta. Katsomosta kuuluneet buuakset säestivät toimintaa. Buuaksille ei näy loppua, joten Talk Sportin radio-ohjelmassa kannustettiin paikan päällä peliä seuraavia taputtamaan polvistumisen aikana, jotta buuakset eivät kuuluisi.
Perinteisesti on vallalla käsitys, että Englannin maajoukkueen äänekkäimmät kannattajat seuraavat seuratasolla pienempiä seuroja. Sen lisäksi tietyt patrioottisemmat kannattajakunnat, kuten Chelsean ja Leeds Unitedin kannattajat näkyvät isosti Englannin peleissä.
Tarkkaile EM-kisojen stadioneilla näkyviä Englannin lippuja. On hyvin epätodennäköistä, että tulet bongaamaan St George’s lipun ristissä Manchester Unitedia tai Liverpoolia. Tai Arsenalia. Sen sijaan Rochdale, Leyton Orient, Luton Town ja Portsmouth ovat varmasti edustettuina.
Englannin kannattajilla on maine, josta monet seurajoukkueiden kannattajat haluavat pysyä mahdollisimman kaukana. Monet englantilaiset haluavat ottaa etäisyyttä tähän ryhmään niin paljon kuin mahdollista. Harvoin kuulee enää ongelmista englantilaisten seurajoukkueiden kannattajien matkustaessa Mestarien liigan vieraspeleissä. Sen sijaan Englannin lädiryhmästä varmasti kuullaan tänäkin kesänä.
Englannin maajoukkueen pariin on hakeutunut tutkitusti prosentuaalisesti pieni, mutta määrällisesti merkittävä joukko ihmisiä, joiden näkemyksen ovat varsin äärioikeistolaisia.
Kuinka helppoa itä -tai etelä-aasialaista sukujuurta omaavien englantilaisten on identifioida itsensä Englannin kannattajaksi? Olen saanut kokea omien tuttujeni perusteella, että aina se ei ole helppoa. Englannin maajoukkueeseen ei ole murtautunut vielä yhtään pakistanilaistaustaista pelaajaa, joten suoria esikuviakaan ei ole valkoisessa paidassa.
The Guardianin toimittaja Jonathan Liew kirjoitti asiasta erinomaisesti. Hän kirjoittaa usein kokevansa rasismia Englannissa. Silti hän puhuu Kolmesta leijonasta muodossa ”me.”
Yllättävän monilla englantilaisilla on irlantilaista sukua. Heitä voi olla vaikea saada seuraamaan Englantia. Samoin kuulen jatkuvasti Manchesterissa ja Liverpoolissa futiskannattajista, jotka eivät ikinä pysty hyppäämään Englannin kelkkaan.
Monet jopa häpeilevät englantilaisuuttaan, kun he puhuvat ulkomaalaiselle, kuten minulle. He haluavat alleviivata, etteivät he jaa samoja arvoja kuin kisakaupungeissa hulinoivat britit.
Useilla suurseurojen kannattajilla suhtautuminen Englantiin tuntuu kisojen aikaan noudattavan samaa kaavaa. Alkuun Englannin maajoukkueen merkitystä vähätellään ja keskitytään etsimään epätäydellisyyksiä seurajoukkueessa paikallisvastustajan pelaajista. Viikko ennen kisoja puheensorina Englannista kuitenkin kasvaa ja *kaikki* sanovat ainakin katsovansa Englannin ottelut.
Viimeisten MM-kisojen avausottelun aikaan Englantiin syntyikin kuin sormia napsauttamalla täydellinen jalkapallohuuma. ”Three Lions” soi kaikkialla. Hipsterit vannovat, että ”World in Motion” on isompi hitti. Aurinko paistaa ja kadut täyttyvät äänekkäistä briteistä. Englannin maajoukkue on kansan ylivoimainen puheenaihe.
Kiinnostus Englannin maajoukkuetta kohtaan siirtyy takasivuilta etusivuille. Englannin pärjätessä tai kriisin sattuessa maajoukkue ei ole enää urheilevan Englannin isoin puheenaihe, vaan koko saaren isoin juttu. Pelaajien on kestettävä valtavat paineet. Jos he eivät kestä niitä, tai eivät vaan pärjää, niin kritiikki iskee armottomasti kasvoille.
Kritiikki iskee myös vyön alle. Englannin hävitessä Islannille viimeisissä EM-kisoissa The Sun -lehden kannessa oli kuva itkevästä Wayne Rooneyn pienestä pojasta saatetekstillä ”Dumbs gone to Iceland.”
Kisahuuma
Kaikesta huolimatta arvoturnaukset Englannissa ovat parhaimmillaan karnevaalista juhlaa. Pelejä katsovat elävät ja hengittävät jalkapalloa. Englannin avauskokoonpanoja spekuloidaan kaikissa medioissa kellon ympäri. Siis aidosti kellon ympäri. Radiokanavat, podcastit ja lehdet tuuttaavat tarinaa Englannista ilman taukoa.
Keskustelu pyörii useimmiten yksilöiden ympärillä. Harry Kanen ympärillä pelaavan kolmikon valinnasta on 55 miljoonaa eri mielipidettä.
Phil Fodenin värjätessä hiuksensa hopeiksi Paul Gascoignen kuuluisien vuoden 1996 lädikulttuuriin kulta-ajan kisojen tyyliin, otti stockportilainen itselleen samalla aimoannoksen lisäpaineita. Foden on tottunut paineisiin. 21-vuotias on aina ollut ikäluokkansa parhaita pelaajia. Nyt hänestä odotetaan Englannin kisojen timanttia. Saa nähdä, miten taituri kestää sen.
Kisat ovat käytännössä myös Englannin kotikisat, mitä ei ole juuri korostettu. Englanti saattaa pelata jatkopelejä Wembleyllä lähes täyden katsomon edessä, eikä sen tarvitse kisojen aikana poistua saarelta ollenkaan. Se voi olla valtava etu.
Viralliset ja epäviralliset sponsorit valtaavat Englannin katukuvan kisojen aikaan. Suurkaupunkien kaduilla ristiin rastiin painavien Deliveroo-ruokalähettien reppuja korostaa nyt Englannin liput. Olutmerkit haluavat kaikki palansa Englannista.
Englannissa pelätään, että Skotlannista matkustaa Lontooseen tuhatmäärin ihmisiä ilman ottelulippuja 18.6. pelattavaan koitokseen, mikä ei ole korona-aikana suotavaa. Skotlannin ja Englannin kohtaamisissa on muutenkin poikkeuksellinen jännite, joten se tulee olemaan yksi alkulohkovaiheen mielenkiintoisimmista kohtaamisista.
Alkulohkovaiheesta jatkoon pääsemisen pitäisi olla Englannille selviö. Sen aikana huuma ja paineet saattavat ottaa maassa vallan. Jatkopeleissä saattaa tulla heti kova testi. Sitä ennen Englannin on kuitenkin vältettävä katastrofi Kroatiaa, Skotlantia ja Tshekkiä vastaan.