Loukola Englannissa: Lakkoja, protesteja ja Manchester Unitedin ritarillinen uusi pelastaja

ENGLANTI.

Rautatietyöläisten junalakot ovat piinanneet Englantia koko kesän. Iso-Britannian rautatiet yksityistettiin 1990-luvun lopulla. Tällä hetkellä saarella operoi 28 eri junayhtiötä ja ”junakaaokset” ovat yleisiä. Kiista koskee niukkoja palkankorotuksia.

Matkustin sunnuntaina Nottinghamista Manchesteriin lauantaisen junalakon jälkeen. Lämmintä oli vielä viiden aikaan reilusti yli 30 astetta, kun saavuin asemalle 10 minuuttia ajoissa. Pitkän matkan junat ovat yleisesti todella täynnä Englannissa, joten kannattaa aina saapua ajoissa. Tällä kertaa oli selvää, että matkasta tulisi todella tiivis.

Hyppäsin junaan, mutta vain oven suussa oli enää tilaa. Viisi minuuttia myöhemmin saapuneilla ei ollut enää mitään mahdollisuutta sisään. Vanhoissa 90-luvulla valmistetuissa East Midlands verkoston junissa ei ole tuuletusta, joten matkasta oli tulossa äärimmäisen epämiellyttävä hien virratessa.

Pian kävi selväksi, että junankuljettaja ei halua ottaa terveysriskiä, että matkustajia pyörtyilisi yliahtaassa junassa. Kaikkia ei Manchesteriin ja Liverpooliin matkustaneita pyydettiin poistumaan junasta, sillä heille olisi vaihtoehtoinen juna saapumassa puolen tunnin päästä. Junasta poistuu kourallinen matkustajia, mutta tämä ei tyydytä ”train safety officeria”, joka on saapunut laiturille.

Alkaa kärkäs sanojenvaihto matkustajien ja junahenkilökunnan kanssa. Matkustajat kokevat, että junassa on nyt tarpeeksi tilaa, mutta junankuljettaja uhkaa koko matkan peruutuksella, jos junasta ei poistu enemmän matkustajia.

– Säälittävät paskiaiset. Haluatte sysätä ongelman toiselle junayhtiölle, huutaa mies vieressäni sylki lentäen.

Juna on myöhästynyt jo 30 minuuttia aikataulusta, kun kuljettaja kuuluttaa, että juna perutaan. Matkustajat hyppäävät ulos junasta usean antaessa sarkastiset aplodit East Midlands railin työntekijöille, samalla kun juoksemme kahden laiturin päässä olevaan Northern railwaysin junaan kohti Sheffieldiä.

Sheffieldin juna on lähdössä vasta vartin päästä, mutta ihmiset juoksevat laiturille varmistaen, että he mahtuvat sisään. Tämä on tyypillinen ilmiö varsinkin Lontoon Eustonin asemalla, jossa matkustajat ryntäävät saman tien kohti junaa asemalaiturin varmistuessa valotaululla.

Onneksi tässä junassa on kuitenkin enemmän tilaa, vaikka käytävät täyttyvätkin hilpeistä Nottingham Forestin kannattajista.

– I’m forever blowing bubbles, pretty bubbles in the air, Forestin kannattajat veisaavat ironisesti matkimalla West Ham kannattajien aksentteja. You can stick your f**king bubbles up your arse, he nauravat perään.

Nottingham Forest on isosti takaisin Valioliigassa ja sen kunnianhimoinen porukka tulee vielä anastamaan isoja päänahkoja The City Groundilla. Siirrytään hetkeksi pois junasta ja Haaland-manian pariin. Isä Alfie Haaland vietti vuosia Nottingham Forestissakin pelaten 75 ottelua ja tehden 7 maalia, mutta hänen poikansa Erling tuskin tulee Englannissa koskaan vaihtamaan maisemaa Manchester Citystä.

https://twitter.com/Valhalla51/status/1559944313055989761?s=20&t=X3HWkfvBD1oAZOTChg89SA

Supertähden vetovoima

Erling Haaland on kaivattu supertähti Manchester Cityn miehistöön, minkä huomaa Manchesterin kaduilla. Haaland ei istu automaattisesti Cityn sulavaan koneistoon, jossa Jack Grealishin kaltaisilta taiteilijoilta riisutaan turhat kuljetukset pois, ja istutetaan toteuttamaan yhtenä palasena Cityn järjestelmällistä hyökkäystä.

194-senttinen Haaland ei istu niin vain muottiin. Se tekee hänestä mielenkiintoisen. Haaland on myös aidosti maailman lupaavin keskushyökkääjä, mikä lisää hänen kiinnostusmittariansa noin 100-kertaisesti.

Kaikesta menestyksestään huolimatta Man City on kaivannut karaktäärimäistä tähtipelaajaa. Kevin De Bruyne on ollut kiistatta Cityn ja yksi maailman parhaista pelaajista viime vuosina. Hänestä on kuitenkin aina sanottu, että ”De Bruyne” ei näytä futaajalta. Häneltä saa myös kaivamalla kaivaa räväköitä kommentteja. Manageri Pep Guardiola on ollut Cityn valovoimaisin henkilö tähän asti.

Haalandin tulon myötä hänestä on puhuttu paikallisten podcastien kärkiaiheina, BBC:n Match of the Day ohjelma ottaa kiinni norjalaisen esityksistä ja hän on pyörinyt lehtien kansissa.

Cityllä on käsissään supertähti, joka herättää keskustelua omien kannattajien lisäksi neutraaleissa, vastustajissa ja mediassa. Manchesteriin matkustaa viikonloppuisin monipäinen norjalaismedioiden tv-lauma, joka puristaa kaiken irti Haalandista.

Norjalaisen kevyt kiroilulipsautus oli nannaa Sky Sportsille. Mediat janoavat autenttisia haastatteluja, ja vaikka Haaland onkin lyhytsanainen, on hän aito. Kentän ulkopuolisesta näkökulmasta katsottuna Haaland on juuri mitä City tarvitsee. Huomio Manchester Cityä kohtaan on ottanut ison harppauksen.

https://twitter.com/FootballJOE/status/1556336605287292930?s=20&t=X3HWkfvBD1oAZOTChg89SA

Sirkus Man United vie huomion

Sitten astuu esille sirkus Manhester United. Englannin suurimman Unitedin ympärillä pyörii huhu uusista omistajista. The Times uutisoi myöhään keskiviikkoillalla, että Sir Jim Ratcliffe olisi halukas ostamaan osaomistajuuden Manchester Unitedista, kun aikaisemmin nykyinen Glazerien omistaperhe ilmoitti, että pieni osa Manchester Unitedista on myynnissä.

Ratcliffe on Manchester Unitedin kannattaja, syntynyt Failsworthissa, Suur-Manchesterin alueella vuonna 1952. Hän on Ineos kemikaaliryhmän toimitusjohtaja. Ratcliffen arvo on Bloombergin vuoden 2020 listauksen mukaan 28.2 miljardia dollaria. Se tekee hänestä maailman 55. ja Iso-Britannian toiseksi rikkaimman ihmisen. 

Uutinen Ratcliffen halukkuudesta omistajaksi on merkittävä ja ajoitukseltaan kiinnostava. Aikaisemmin keväällä Ratcliff linkitettiin vahvasti Chelsean uudeksi omistajaksi, mutta hänen myöhäinen tarjouksensa jäi lopulta amerikkalaisen Todd Boehlyn jalkoihin. Silloin uutinen hänen Chelsea-kytköksistään järkytti monet Unitedin kannattajat, onhan Ratcliffe sentään lähtökohtaisesti manchesterilainen. 

Ratcliffe kommentoi pyrkimyksiään Chelseassa tavalla, joka on nannaa Manchester Unitedin fanien korville. 

-Ei, emme ole kiinnostuneita tekemään rahaa Chelsealla. Voimmeko johtaa seuraa todella todella hyvin, ja tehdä siitä yksi Euroopan parhaista? Se on kunnianhimomme Chelseassa. 

– Teemme paljon rahaa kemikaaleilla, meidän ei tarvitse tehdä rahaa (Chelsealla). Emme näe sitä taloudellisena varana, Ratcliffe sanoi keväällä. 

Ajoitus kosiskella Manchester Unitedia on hyvä. Manchester Unitedin kannattajat ovat protestoineet nykyisiä omistajia vastaan vuodesta 2005 lähtien. Menestyksettömyyden aikakaudella viimeisen kahden vuoden aikana protestoijien ääni on voimistunut. Glazerit halutaan ulos. Sir Jim olisi ehdottomasti positiivinen askel kohti parempaa. 

Alkukauden kahden nolon tappion jälkeen Liverpool tulee kylään Old Traffordille maanantaina. Kannattajaryhmä 1958 suunnittelee yhtä isoimmista Old Traffordin ulkopuolella tapahtuvaa protestia. Uusimmat uutiset ovat lyöneet sopivasti lisää löylyä kiukaalle. 

Vaikka protesti toteutuu isosti maanantaina, on Manchester Unitedin otteluissa käyvä kannattajajoukko aina kohtuullisen sirpaleinen. Turistit, katkarapukatsomolaiset ja erilaiset hardcore-ryhmät kannattavat omilla tyyleillään. Esimerkiksi Manchester Unitedin Supporters Trust on ottanut vain varovasti kiinni omistajaspekulaatioista. Stretford Endissä ääntä pitävä The Red Army ei ole ottanut kantaa protesteihin. Suuri osa maanantaina peliin menevistä ei luultavasti ole edes tietoinen protestista, vaikka Twitterissä aihe trendaa. 

Sirkus Manchester Unitedissa on kuitenkin taas vakavasti otettava puheenaihe.

https://twitter.com/The__1958/status/1559992150737256449?s=20&t=X3HWkfvBD1oAZOTChg89SA

Olemme pahoillamme viivästyksestä 

Viimein junamatka Nottinghamista Sheffieldin kautta Manchesteriin on pääsyt liikkeelle. Rautatietieyöntekijä puhaltaa voimakkaasti pilliinsä ja juna lähtee hitaasti liikkeelle. Matsipäivien junat ovat aina jalkapallokannattajille mielenkiintoisia – hiljaisuutta kaipaaville matkustajille ei niinkään. Junassa sekoitttuvat monet eri joukkueen kannattajat. 

Sheffieldissä huomaan heti, että kaksi seuraavaa vaihtoa Manchesteriin on peruttu. Onneksi Sheffieldin asemapubi on erinomainen. 

Palaan takaisin asemalaiturille ryhmittyneenä satojen muiden kanssa sunnuntai-iltana. Kuulutukset toistavat samaa tuttua tarinaa: ”We are sorry that…”

Selitykset vaihtelevat: ”This delay is caused by a passenger being taken ill on the train”, automaatinauhoitettu kuulutus ilmoittaa. 

Junan saapumisaika lykkääntyy minuutti toisensa perään, sitten tulee taas kuulutus, että raide on vaihtunut. Juoksemme taas kaikki kuin lammaslaumassa toiselle puolen asemaa. Lämpöä on vielä illallakin hiostavasti 30 astetta. Toistuu sama kuin aikaisemmin päivällä, eli juna täyttyy liiallisesti matkustajista. Ilmastointia ei ole eikä junankuljettaja halua ottaa riskiä. 

– Takimmaisessa vaunussa käytävällä seisovien on poistuttava junasta, tai perun tämän matkan, kuljettaja kuuluttaa tomerasti.  

Huokaan helpottuneena ensimmäisessä vaunussa seistessäni, korkkaan Peroni-oluen ja alan kirjoittaa tätä juttua, kun juna nytkähtää liikkeelle. Englanti on muutoksen tiellä monessa asiassa huonompaan suuntaan. Matsipäivän junat ovat tärkeitä, joten ne pitää saada toimimaan taas.

Lähteet: The Times, Bloomberg, Manchester Evening News