Kotimäki: Kannattaako vetää kaukaa? Näin Valioliigassa hyödynnetään tilastodataa 

Datan käyttö huippu-urheilumaailmassa on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla ja etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Maailmasta alkaa olla hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta löytää huipputason palloilujoukkuetta, joka ei hyödynnä tilastodataa jollain tavalla omassa prosessissaan. 

Dataa käytetään yksilöiden kehittymisen seurannassa, pelaajarekrytoinnissa, kokoonpanovalinnoissa, vastustajan scouttaamisessa ja oman joukkueen pelin analysoinnissa sekä yhden ottelun että pidemmän ajanjakson jänteellä. Tavoitteena joukkueen sekä sen yksilöiden suoritustason, ja sitä myöten tulosten, parantaminen – etulyöntiaseman saavuttaminen kovassa kilpailussa. 

Huippujoukkueilla on nykypäivänä lähes poikkeuksetta omat analytiikkaosastonsa, joiden tehtävänä on tunnistaa ja nostaa valtavasta tietovirrasta pelin kehittämisen kannalta oleelliset asiat valmennuksen ja pelaajiston jatkojalostettavaksi. 

Oikein ja fiksusti käytettynä data antaa siis paljon lisäarvoa tuloksen parantamiseen, mutta sen käytössä on harrastettava jatkuvaa kriittistä itsereflektiota, koska syvään päähän hukkuminen on aina vaarana; täytyy kuitenkin muistaa, että ihmisaivojen vastaanottokapasiteetti on rajallinen eikä esimerkiksi valmennus tai pelaaja voi omaksua kerralla kymmeniä eri numeroita omasta pelistään. 

Mitattavia muuttujia riittää

Jalkapallomaailmassa dataa joukkueille tuottavista yhtiöistä mainittakoon Opta ja InStat. 

Omissa artikkeleissani esiintyvä data on peräisin jälkimmäiseltä firmalta. Kevään aikana pyrin avaamaan brittifutis.com-sivuston lukijoille Valioliigan tilastodataa niin joukkue- kuin yksilönäkökulmastakin. 

InStatin tuottama data voidaan karkeasti jakaa laadulliseen (kvalitatiivinen) ja määrälliseen (kvantitatiivinen). Edellä mainittua sisältöä ovat lähinnä videoklipit, joita on tarjolla kaikkien järjestelmässä olevien joukkueiden sekä yksilöiden peliteoista. InStatista voi katsoa esimerkiksi Liverpoolin toppari Virgil Van Dijkin edellisen Valioliiga-ottelun kaikki kaksinkamppailutilanteet yhtenä klippilistana putkeen (yhdellä klikkauksella!) tai vaikkapa Aston Villan edellisen ottelun kaikki maalipaikat. 

Videoklipeistä voidaan sitten tehdä laadullista eli avointa tulkintaa em. asioiden laatutekijöistä ja toisteisista asioista. Keskityn itse artikkeleissani määrälliseen puoleen eli suomeksi sanottuna numeroihin. 

Yksittäisen joukkueen pelaamisesta InStat antaa 107 eri muuttujaa. Muuttujalla tarkoitetaan yhtä mitattavissa olevaa pelitekoa, esimerkiksi kaksinkamppailujen määrää tai syöttöprosenttia. 

Yksittäisen pelaajan ottelusuorituksesta on muuttujia saatavilla 65. Tässä vaiheessa ymmärtänette, mitä tarkoitin riskillä syvään päähän hukkumiseen. Analytiikassa oleellista on siis valita valmennuksen ja pelaajiston kanssa ne muuttujat, joita kauden aikana seurataan säännöllisesti ja kyetä hyväksymään ajatus ison osan jäämisestä taustakohinaksi. 

Seurantaan valittavia muuttujia määrittää kaikkein eniten joukkueen pelikirja. Esimerkiksi, jos joukkue haluaa olla aktiivisesti ja korkealta vastaprässäävä, on vastustajan kenttäpuoliskolla tapahtuvien pallonriistojen määrä järkevä muuttuja seurannan alle valittavaksi. Pelkkää riistojen lukumäärää voidaan täydentää kenttäkartoilla (riistopaikat) ja tästä yhdellä klikkauksella johdettavalla videoklippilistalla.

Toisin sanoen, muuttujat tulisi valita niin, että kehitys niissä indikoi myös valmennuksen ajaman pelitavan kehittymistä – ja toisinpäin. 

Mielipiteitä jakava maaliodottama

Perinteisten, “Teksti-tv:stä nähtävien” tilastojen rinnalle suuren yleisön tietoisuuteen on noussut maalidottama, xG (expected goals). 

Jokainen huippufutista säännöllisesti viime vuosina seurannut on tähän muuttujaan törmännyt ja hyvin monella on siitä myös mielipide – harvoin neutraali sellainen. XG:hen kriittisesti suhtautuvilta kuulee usein mm. väitteen siitä, että kaukolaukauksia ei saa enää vetää lainkaan tai että xG:n hinkkaaminen menee jo ylianalysoinnin puolelle. 

Keskustelua leimaa turhan usein kärjistäminen ja yhden esimerkkitilanteen (esim. maaliin mennyt kaukolaukaus) valjastaminen koko keskustelun keppihevoseksi. xG on matemaattinen, todennäköisyyslaskentaan perustuva malli. Jokaiselle laukaukselle määrittyy maaliodottama perustuen sen sijaintiin, syötön vaikeuteen ja vastustajan sijoittumiseen. 

Valtaisan otteluaineiston toimiessa “todennäköisyyksien lähteenä”, voidaan määrittää, millä todennäköisyydellä kyseinen viimeistely-yritys päätyy verkon perukoille. Jos xG on vaikkapa 0,17, on laukauksella 17 prosentin todennäköisyys päätyä maaliin. Jos ymmärtää tilastomatematiikkaa, hahmottaa että yksittäisen laukauksen loppusijoituspaikka voi olla mitä vain. 

Sen sijaan on fiksumpaa kääntää asia niin, että sadasta vastaavasta viimeistely-yrityksestä syntyisi keskimäärin 17 maalia. Näin ollen maaliodottama toteuttaa itseään paremmin pidemmällä seuranta-jaksolla, ei niinkään yksittäisen laukauksen kohdalla. Tästä todisteena ovat tämän kauden Valioliigan kahdeksan eniten maaleja tehneen joukkueen lukemat: 

Valioliigassa kaudella 2021-22 eniten maaleja / ottelu tehneet joukkueet (tilanne 10.1.2022) ja suluissa xG (ottelu): 

• 1) Liverpool 2,6 (2,8)
• 2) Man City 2,5 (2,5)
• 3) Chelsea 2,1 (2,1)
• 4) West Ham 1,85 (1,87)
• 5) Leicester 1,72 (1,56)
• 6) Arsenal 1,65 (1,64)
• 7) Man Utd 1,58 (1,61)
• 8) Crystal Palace 1,45 (1,48) 

Tästä huomaamme, kuinka hämmästyttävän lähelle todellisia maalimääriä xG osuu liigan maalisyöpöimmillä joukkueilla. Otantamääränä on 17-21 ottelua, joten tämän perusteella xG tuntuisi ennakoivan varsin hyvin todellista maalimäärää. On tietenkin itsestäänselvää, että ottelun lopputulos on huippu-urheilussa tärkein asia. 

XG:tä on etenkin kauden alkupuolella tärkeä tarkastella; ajatellaan, että joukkue jää nollille, mutta pystyy tuottamaan maaliodottamaa kahden maalin verran. Näin käy useammassa ottelussa putkeen. On kuitenkin tilastollisesti todennäköistä, että joukkue “alisuorittaa” maalipaikoissaan ja tilanne tulee kääntymään lähiaikoina, mikäli joukkue jatkaa samojen hyvien asioiden tekemistä otteluissa. 

Entä jos xG ja todellinen maalimäärä eivät kuitenkaan kohtaa pidemmälläkään aikavälillä? On tärkeä korostaa, että xG:hen ei voi jäädä liian pitkäksi aikaa roikkumaan. Kun ottelumäärä alkaa olla esim. niissä lukemissa, joissa Valioliiga nyt menee, indikoi joukkueen todellinen maalimäärä paremmin sen suoriutumista hyökkäyspäässä. Kun tarkastelemme Valioliigan kahdeksalla viimeisellä sijalla olevaa joukkuetta, huomaammekin mielenkiintoisen trendin: 

Valioliigassa kaudella 2021-22 vähiten maaleja / ottelu tehneet joukkueet (tilanne 10.1.2022) ja suluissa xG (ottelu): 

• 13) Brenfford 1,21 (1,50)
• 14) Leeds 1,11 (1,35) 
• 15) Southampton 1,05 (1,38) ja  Brighton 1,05 (1,45)
• 17) Newcastle 1,00 (0,96)
• 18) Burnley 0,94 (1,25)
• 19) Wolves 0,74 (1,09)
• 20) Norwich 0,42 (0,89)

Newcastlea lukuun ottamatta kaikki peräpään joukkueet ovat alisuorittaneet viimeistelyssään odottamaan nähden. Yhtenä hyvin merkittävänä syynä tähän lienee laadukkaiden viimeistelijöiden puute. 

Valmennus ei voi enää tässä vaiheessa kautta nojautua pelkästään siihen, että “maalit kohta sieltä tulevat”. On tehtävä paljon töitä mm. viimeistelyn ja pelaajavalintojen, ja näin tammikuussa ihan -hankintojenkin, suhteen. Toisin päin kääntäen, putoamiskamppailussa yksi erittäin ratkaiseva tekijä on maalipaikkojen hyödyntäminen odotusarvonsa tavalla. Tämä itsestäänselvyys saa siis vahvistusta myös datasta. 

Yksittäisen ottelun joukkuekohtainen maaliodottama muodostuu kaikkien xG:tä kerryttävien maalintekoyritysten summasta. Tämäkin on yksinkertaista matematiikkaa ja todennäköisyyslaskentaa. Ajatellaan vaikkapa maaliodottama 2,00. Tähän summaan päästään esimerkiksi jo neljällä todellisella huippupaikalla (xG á 0,50). 

https://twitter.com/instatfootball/status/1476497571015180290?s=21

Kyseiseen summaan eli todennäköisyyteen tehdä kaksi maalia ottelussa voidaan päästä myös muutenkin, esimerkiksi pelkillä kaukolaukauksilla. Kauden lopussa highlight-koosteissa pyörivän 30 metrin kaukolaukauskanuunan xG on (hieman paikasta riippuen) yleensä 0,02 eli todennäköisyys maalille on kaksi prosenttia. Tällaisia vetoja kahden maalin odottamaan tarvittaisiin siis sata kappaletta. Esimerkki on luonnollisesti kuvitteellisen absurdi, mutta yritän havainnollistaa sillä tätä periaatetta. 

Kaukolaukauksille on ilman muuta aikansa ja paikkansa, mutta niitä kannattaa kyllä harkita tarkkaan; onko hyvin todennäköinen pallonhallinnan pois antaminen siinä kohtaa fiksumpi veto kuin olla pallon kanssa kärsivällinen ja etsiä laadukkaampaa, korkean xG:n maalipaikkaa? Tilastojen mukaan kaukolaukaus on siis harvoin pitkällä aikavälillä voittava peliteko. 

Summa-xG:n lisäksi toinen pitkällä aikavälillä käyttökelpoinen lukema on laukaisukohtainen xG, joka lasketaan jakamalla kaikkien kauden aikana esitettyjen laukausten summaodottama niiden määrällä. Mitä korkeampi kyseinen lukema on, sitä laadukkaammille maalipaikoille joukkue keskimäärin pääsee. 

Esimerkiksi Liverpool ja Manchester City ovat molemmat laukoneet Valioliigassa ottelua kohden keskimäärin 17 kertaa. Liverpoolin laukaisukohtainen xG on kuitenkin Cityn vastaavaa parempi, 0,16 vs. 0,14. Yksittäisessä ottelussa tämä ei vielä tee isoa eroa, mutta koko kauden jänteellä se voi hyvin tehdä, mikäli siis joukkueet ottavat yhtä paljon laukauksia. 

Liverpoolin lukeman ollessa sarjan paras, löytyvät sarjan heikoimmat numerot Newcastlelta ja Norwichilta, 0,10 molemmilla. Liverpoolin 16% laukaisukohtainen maalitodennäköisyys vs. harakoiden ja kanarianlintujen 10% vastaava on pitkällä aikavälillä hyvinkin suuri ero, peräti 60% Liverpoolin hyväksi. Liverpoolin heavy metal -futiksessa ei siis pelkästään tykitellä sarjatulella sieltä sun täältä, vaan valtaisassa intensiteetissä on myös ajatus ja kärsivällisyys mukana.

Tällä listalla silmään pistää erityisesti Brentford, joka on koko liigassa jaetulla kakkossijalla yhdessä Chelsean ja West Hamin kanssa laukaisukohtaisessa xG:ssä 0,15 lukemallaan. Thomas Frankin Moneyball-futis ei siis todellakaan ole pelkkä myytti! 

Muiden hyökkäyspään muuttujien tarkastelua Valioliigassa

Huomasimme äsken, että xG:llä ja todellisella maalikeskiarvolla on erittäin vahva yhteys Valioliigan kärkikahinoissa. Tässä vaiheessa kautta on melko helppo erottaa myös muiden hyökkäyspelin avainmuuttujien vahva yhteys positiiviseen tai negatiiviseen sarjasijoitukseen. 

Sarjan kärkikolmikko Manchester City, Chelsea ja Liverpool on pienin eroin, hieman vaihtelevassa järjestyksessä podiumilla myös maalipaikoissa, laukauksissa maalia kohti, onnistuneissa avainsyötöissä (viimeisen linjan läpi tai suoraan maalipaikkaan kohdistuvat syötöt), syöttöprosentissa, boksiin etenemisten määrässä ja pallonhallinnassa. 

https://twitter.com/optajoe/status/1478083914245844992?s=21

Yksikään kolmesta kärkijoukkueesta ei siis ole alisuorittanut sijoitukseensa nähden näillä osa-alueilla. Positiivisessa mielessä sarjasijoitukseensa nähden erottuvat pallonhallintaprosentilla Brighton (sija 4. ko. tilastossa) ja Leeds (5.), boksiin etenemisten määrällä Southampton (7.) ja onnistuneiden avainsyöttöjen määrällä Burnley (7.). 

Sarjan peräpään kolmikko Burnley, Newcastle ja Norwich löytyy edellä mainituista muuttujista lähes järjestään vähintään viiden heikoimman joukkueen joukosta. Kauden räikein hyökkäyspään floppi on ollut Wolves, joka on sarjassa sijalla 8., mutta esimerkiksi maaliodottaman, maalipaikkojen ja maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrässä koko liigan pohjakolmikossa. Syöttöprosenteista mainittakoon Brentfordin 77% (ehkei niin suuri yllätys), Burnleyn 75% (samat sanat) ja ehkä kaikkein karmeimpana löydöksenä Evertonin 78%. 

Tässä siis pieni raapaisu määrällisen datan maailmaan, etenkin Valioliiga-näkökulmasta. Kevään aikana nostelen keskiöön myös kauden 2021-22 kovimpia tilastokunkkuja (ja kenties -floppeja) pelaajista sekä analysoin tarkemmin joidenkin yksittäisten joukkueiden suoriutumista ja pelitapaa datan kautta.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen jalkapallovalmentaja ja pelianalyytikko.