Kane ja Son on kaikkien aikojen kovin Valioliigakaksikko – tässä tekijät duon tehokkuuden taustalla

Tottenham Hotspurin pitkäaikainen tehokaksikko Harry Kane ja Heung-Min Son nousi kevättalvella Valioliigan kaikkien aikojen listaykköseksi kahden pelaajan yhdessä rakentamissa maaleissa. Tällä hetkellä heillä on vyöllään 41 maalia, joissa toinen on syöttäjänä ja toinen viimeistelijänä.

Maalimäärässä mitattuna duo on siis jo jättänyt taakseen kaikki sarjan legendaariset kaksikot, kuten Frank Lampardin ja Didier Drogban, David Silvan ja Sergio Agüeron sekä Robert Piresin ja Thierry Henryn. Kaksikon saavutusta korostaa entisestään fakta, että Spurs ei ole ollut yhdelläkään viime kausista täysin varteenotettava mestarikandidaatti ja joukkueen hyökkäyspeli on ollut enimmäkseen näiden kahden herran varassa. Edellä mainittujen aiempien kaksikoiden kohdalla tilanne oli erilainen, joukkuenäkökulmasta parempi.

Mikä on tehnyt Pohjois-Lontoossa jo seitsemän kautta yhdessä pelanneista Kanesta ja Sonista niin tehokkaita? Syitä voi löytää sekä yksilöiden että kollektiivin takaa.

Odottaman uhmaajat

Harry Kane on tehnyt Spursissa pelaamassaan 279 Valioliigaottelussa 179 maalia ja antanut 42 maalisyöttöä. Sonin vastaava saldo on 229 ottelua, 90 maalia ja 46 maalisyöttöä.

Jäätävien teholukemien lisäksi duon arvoa nostaa terämies-aspekti; kumpikaan ei juurikaan ole ollut loukkaantuneena ja täten pelannut monta kautta putkeen valtaosan otteluista. Näin ollen jätän Spursin tehojen vertailun kaksikon kanssa vs. ilman kaksikkoa pois.

Molempien maalitehtailua yhdistää yksi asia: he ovat suurimman osan Spurs-ajastaan ylisuorittaneet xG:hensä nähden reilusti. Kanen vaikea syyskausi, kenties uransa pahin aallonpohja, on johtanut tämän kauden osalta xG:n alisuorittamiseen (xG 3,6 maalia todellista saldoa korkeampi). Sitä ennen mies on kuitenkin ylittänyt xG:nsä peräti seitsemällä peräkkäisellä kaudella. Jopa huippuhyökkääjillä tyypillisin xG:n käyttäytyminen vaihtelee kausittain yli- ja alisuorittamisten välillä ollen useamman kauden aikavälillä keskiarvoltaan hyvin lähellä todellista maalisaldoa. Kane on hyökkääjistä poikkeus numero yksi.

Kane on tehnyt vuosien 2014-2021 välisenä aikana maaleistaan lähes kolmanneksen alle 0,10 maaliodottaman arvoisilla viimeistelyillä. Ero esimerkiksi toisiin ysipaikan eliittipelaajiin, Romelu Lukakuun ja Edinson Cavaniin on ollut merkittävä.

Heung-Min Son on ollut tällä kaudella yksi Valioliigan isoimmista xG-ylisuorittajista. Hän on viimeistellyt 20 osumaa lähes seitsemän maalia pienemmällä kokonaisodottamalla. Edeltävillä kuudella Spurs-kaudella korealainen on ylisuorittanut xG:tään viidesti.
Spurs-aikanaan Son on tehnyt 25 Valioliigamaalia enemmän kuin hänen maaliodottamansa lupailisi. Lukema on täysin poikkeuksellinen.

https://twitter.com/InfogolApp/status/1520784124025389059?s=20&t=KAr0hCirA8WgPN82-0nrQg

Kanen ja Sonin xG-salaisuus on poikkeuksellisen kova viimeistelytaito. Molemmat pystyvät laukomaan ahtaista tiloista erittäin lyhyellä latauksella ja hyödyntämään myös blokkaamaan tulevan puolustajan jalkoja näköesteenä maalivahdille. Tämä on varsinkin yksi Kanen bravuurisuorituksista, usein nopeaan käännökseen yhdistettynä.
Son taas on malliesimerkki kaikille junnuille molempijalkaisuuden hyödyistä. Hän on yhtä tehokas molemmilla jaloilla, mistä kertoo tämänkin kauden tilasto: 20 sarjamaalista 12 on syntynyt “heikommalla” eli vasemmalla jalalla.

Molemmat pelaajat ovat harvinaisuuksia, joiden viimeistelytaitoa xG-malli ei saa kiinni.

Esimerkiksi 0,10:n xG-laukaus voi olla näille herroille paljon tilastollisesti laskettua odottamaa parempi maalipaikka. Maailman parhaiden viimeistelijöiden listalla molemmat ovat aivan kirkkaimmassa kärjessä. Myös vastustajat tietävät tämän joutuen reagoimaan pallon ollessa vielä melko kaukana maalista, mikä avaa tiloja muille hyökkäyspään pelaajille – monesti juuri toiselle tästä kaksikosta.

Kane vastaan, Son pystyyn – yhteistyön anatomia

Kuten tämän kauden tilastoista voi nähdä, on kaksikon työnjako muuttunut muutaman kauden takaisesta, jolloin Kane oli puhtaampi ysi ja Son pelintekijä. Harry Kane on edelleen yksi maailman parhaista liikkujista ja viimeistelijöistä myös boksin sisällä, mutta suurimmat ansionsa hän on kerännyt jossain paljon kauempana.

Moni ihmetteli vielä viime kaudella, miksi Kane tippuu niin syvälle, jopa keskikentän pohjalle, hakemaan palloa. Ihmettelyt ovat kaikonneet. Harry Kane on vuonna 2022 maailman paras peliä tekevä kärkipelaaja, mistä kertovat myös hänen tilastonsa läpisyötöissä ja eteenpäin suuntautuvissa syöttömetreissä. Kaksikon evoluution seuraava sivu alkaa olla valmiiksi kirjoitettu, mistä saamme nauttia viikottain.

– Tiedän joka kerta pallon saadessani, minne Son liikkuu, totesi Kane talvella.

Välillä median rummuttava telepaattisista kyvyistä jauhaminen on luonnollisesti hölynpölyä. Yhteiset vuodet ja molempien erinomainen pelikäsitys saavat välillä näyttämään pelaamisen siltä, kuin heillä todella olisi silmät selässä.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin pitkälle selkäytimeen juntatuista, taktisessa mielessä lopulta suhteellisen yksinkertaisista peliteoista. Huippufutiksen ympärille liittyy paikoin erikoistakin mystiikkaa, jossa taktisia asioita pidetään huippumonimutkaisina kaavoina, joiden omaksuminen vaatii vähintään lisensiaatin tutkintoa. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole. Hämmästyttävää sen sijaan on pelaajien kyky toteuttaa itsessään melko yksinkertaisia pelitekoja korkeassa intensiteetissä suurella prosentilla oikein. Tämä vaatii yksilöltä huippukykyä toteuttaa ärsyke-reaktio-toiminta -mallia toistuvasti laadukkaalla, oikeisiin valintoihin perustuvalla tavalla.

Tennislegenda Andre Agassi kirjoitti fantastisessa omaelämäkerrassaan Open, että hänen syötönpalautuksensa maksaa kuukausittaiset laskut. Kevin Durant puolestaan elää fade away -hyppyheitostaan. Sonin ja Kanen tapauksessa vastaavanlainen leipäsuoritus on Kane vastaan, Son pystyyn – kombinaatio. Tämän suorituksen purkamisessa huomaamme, ettei se ole monimutkainen vaan käsittämättömän tehokas ja oikein ajoitettu.

Vastustajan nostaessa puolustuslinjaansa ylös, alkaa Spurs etsiä toppari-Kane -syöttöväylää tarvittaessa liikutellen palloa sivuttaissuunnassa puolustajien ja keskikentän pohjan kesken. Kun väylä aukeaa, tekee Kane joko vastustajan puolustuslinjan korkeudelta tai kymppialueelta voimakkaan juoksun topparin syöttöä vastaan. Nämä juoksut vastaan ovat monesti erittäin pitkiä, jopa 30-metrisiä Kanen laskeutuessa kärkipelaajaksi erittäin syvälle.

Useimmiten Kanea seuraa vastustajan toppari, mikä avaa tilan puolustuslinjaan. Tällä tilanteolla syntyvä aukko puolustuslinjaan on nykyfutiksessa erittäin ohikiitävä hetki linjan joko kaventaessa nopeasti tai keskikentän pohjan pudotessa paikkaamaan. Se hetki kuitenkin riittää.

https://twitter.com/SpursOfficial/status/1511343147074342923?s=20&t=kzUWekbuquV9r-nSAkS2iA 

Kun pallo on vasta tulossa Kanen jalkaan, aloittaa Son täysvauhtisen kiihdytyksensä puolustuslinjaa kohden. Kane pyrkii lähestymään hänelle tulevaa palloa sen verran diagonaalisesti, että hän pystyy jatkamaan läpisyötön yhdellä kosketuksella täyden matkanopeuden saavuttaneelle parilleen. Diagonaalikulma ei ole iso ja Kanella onkin ilmiömäinen kyky pelata yhden kosketuksen läpisyöttöjä lähes täysin negatiivisesta peliasennosta. Mikäli tämä ei onnistu, pyrkii Kane joko kääntymään itse nopeasti pallon kanssa, pudottamaan pallon keskikenttäpelaajalle tai jatkamalla pallon nopeasti painottomalle laidalle.

Aina kun vastustaja pelaa Spursia vastaan korkealla, tai jopa puolikorkealla blokilla, tarkoittaa se juhlapäivää ja edellä kuvaitujen sekvenssien kaivamista varastosta. Näissä kombinaatioissa huomionarvoista on myös, että useimmiten hyökkäys etenee samaa kaistaa pitkin alusta loppuun.

Matalampaa blokkia vastaan kyseinen kuvio ei tietenkään ole mahdollinen. Silloin Kane ja Son pyrkivät pelaamaan palloa kymppialueella jalkaan joko toisilleen, tai loistavan sisääntulon Spursiin tehneelle erittäin fiksulle nuorelle pelaajalle Dejan Kulusevskille. Kymppialueelta palloa on mahdollisuus jatkaa syöttöalueille Conten pelityylille tyypillisille ultrahyökkääville wing-backeille. Lisäksi työkalupakista löytyy jo aiemmin mainittu valtaisa kaukolaukausuhka (katso vaikka Sonin toinen maali viime viikonlopun Leicester-ottelusta) sekä erilaiset keskitykset “vintage-Kanelle” boksiin.

Kohtalonhetkien kesä

Tottenhamin prosessi on menossa lupaavaan suuntaan. Antonio Conte on tuonut Spursiin valtavasti hyökkäystehoja ja intensiteettiä. 

Sonilla, 29, ja Kanella, 28, on vielä lukuisia huippuvuosia jäljellä. Kohtalonkysymys kaksikon ja samalla koko Spursin tulevaisuuden kannalta on tulevana kesänä uudelleen edessä; nostaako Kane uudelleen pöydälle halun vaihtaa maisemaa vai onko jälleen upeasti rokannut Son-yhteistyö sekä Antonio Conten vaikutus riittävä vakuutus mielenrauhalle? 

Mikäli Erling Haaland päätyy Manchester Cityyn, voinee Kane unohtaa viime kesän kaltaiset haikailut Etihadin suuntaan. Tämä tuskin pysäyttää siirtohuhuja, sillä kuka tietää vaikka se Manchesterin sekasortoisempi seura osoittaa kiinnostuksensa. Jos jotain voitaneen pitää suhteellisen varmana, on se, että viime kesän kaltaiseen siirtohuhudraamaan tuskin on varaa niin Spursilla kuin Kanella itselläkään – ainakaan Pohjois-Lontoossa jatkamisen suhteen.

Spursilla olisi naapurinsa Arsenalin tavoin kaikki edellytykset rakentaa itsestään varteenotettava mestarikandidaatti tulevien vuosien aikana. Se vaatisi Kane-Son-Kulusevski -trion kasassa pysymistä, aikaa ja työrauhaa Contelle, vahvistuksia puolustuspäähän ja materiaalin edelleen leventämistä. Niin, ja lyhyellä aikavälillä voitto torstaina Arsenalista ja siitä seuraava Mestarien liiga -paikka olisi suhteellisen tärkeä alku.

LUE LISÄÄ: Kotimäen tarkastelussa Valioliigan parhaat xG:n ylittäjät