Ikola: Miten Chelsea sai VIIMEIN käännettyä kurssinsa – ratkaiseva hetki nähtiin jo kuukausia sitten

LONTOO. Chelsea on palaamassa. Uusi, isolla rahalla rakennettu joukkue hitsaantuu kovaa vauhtia yhteen ja suhde kannattajiin vihertää. Paineen alta pakeneva manageri saa osansa rakkautta, eikä omistajienkaan ratkaisuja moitita. Myrskypilvet ovat kaikkoamassa ja vain taivas tuntuu olevan rajana.

Tämä kuvastaa tunnetta, joka vallitsi niin Stamford Bridgen lehtereillä kuin stadionin ympäröimissä pubeissa pitkään Dortmund-voiton jälkeen viime viikolla. Chäntit ja puheet ohjautuivat väkisinkin Istanbulin finaaliin, eikä lauantain Leicester-voitto kuin ruokkinut näitä ajatuksia.

Hurmos on todellinen, vaikka vielä reilu viikko sitten Graham Potter buuattiin joukkueineen pois kentältä, kun alkuvuoden 11 ensimmäisestä ottelusta irtosi vain yksi voitto.

Puhtaasti tulosten valossa tuoreet Leeds- ja Dortmund-voitot voivatkin siis näyttäytyä käänteentekevänä hetkenä Potterin Chelseaa ajatellen. Väitän, että kyse on kuitenkin jo kuukausia sitten nähdyn ratkaisun tulos. Potter otti näes tietoisen riskin, jolla hän pelasti niin työpaikkansa kuin Chelsean kauden.

Miten hän tässä onnistui?

Tuchelin perintö

Voidaksemme syventyä Potterin tekemään edistykseen Chelseassa, on palattava pikaisesti aikaan ennen englantilaismanagerin pestaamista.

Potter korvasi pestissään Chelsea-fanien rakastaman ja Mestarien liigan voittaneen Thomas Tuchelin. Hänen erottaminen tuntui monista väärältä ja epäoikeutetulta ratkaisulta. Niin totta kuin jälkimmäinen väite onkin, oli päätös isossa kuvassa oikea, kuten syyskuussa kirjoitin.

Kiteytettynä kyse oli aina suuremmasta muutoksesta, jonka moottorina toimii nyt täysin uusi johtoporras. Roman Abramovich oli uniikki seuraomistaja, jonka toimintatapoja Todd Boehly ja kumppanit eivät kuitenkaan aikoneet koskaan seurata. Se ei olisi kestävää. Uudet omistajat noudattavat omaa pohjapiirrostaan menestykselle, eikä yhteistyökyvytön Tuchel sen keulakuvaksi sopinut.

Muottiin sujahti sen sijaan Potter. Brightonista naarattu englantilaiskäskyttäjä ei ollut suurten pelaajien ja pystien parissa meritoitunut huippuluotsi, mutta kiistatta yksi Euroopan jännittävimmistä valmentajalupauksista.

Hän peri Tuchelilta kuitenkin heikkokuntoisen joukkueen, joka on myöhemmin kuvaillut kesän pre-seasonia yhdeksi huonoimmaksi koskaan. Hän sai lisäksi käsiinsä Pierre-Emerick Aubameyngin kaltaisia pelaajia, jotka olivat siirtyneet Chelseaan juurikin Tuchelin perässä.

Tuchelin jättämä perintö sisälsi siis haasteita. Tulosta tuli kuitenkin hetkellisesti.

Chelsean huono vire vuodenvaihteen jälkeen saikin monet hämmästelemään, mitä joukkueelle on oikein tapahtunut. Olihan Potterin alku seuran peräsimessä kuitenkin hyvä. Yhdeksän ensimmäistä ottelua piti sisällään tasan nolla tappiota, kuusi voittoa ja peräti viisi nollapeliä. TOP4-sijoitus oli tuolloin aivan omissa käsissä.

Avainhuoleksi nousi kuitenkin pelitavan kestävyys. Chelsea saattoi voittaa pelinsä, mutta vakuuttavaa se ei ollut. Chelsea pääsi usein jopa pälkähästä, kun vastustajien virheet kentän kummassakin päässä riittivät ratkaisemaan pisteet sinisille. Oli siis vain ajan kysymys, milloin esimerkiksi maaliodottaman pienuus näkyisi myös tulostaululla.

Ja lokakuussa se näkyi. Se suorastaan iskeytyi päin kasvoja.

Musertava 1–4-häviö Potterin entisen seuran Brightonin käsissä katkaisi Chelsean tappiottoman putken. Sitä seurasivat tappiot Arsenalille ja Newcastlelle Valioliigassa, sekä Manchester Citylle Liigacupissa – ilman yhtäkään tehtyä maalia.

Chelsea laahusti MM-kisatauolle huonossa vireessä, vailla toimivaa pelisuunnitelmaa. 

Potter otti riskin

Potterin taktiikat eivät enää purreet, mikä jätti hänelle kaksi vaihtoehtoa: jatkaa yrittämistä alusta tutun tulosvireen palauttamiseksi, tai palata karusti lähtöruutuun kestävämmän pelitavan toivossa, mutta heikkojen tulosten uhalla.

Potter otti riskin ja valitsi vaihtoehdoista toisen. Tämä tarkoitti käytännössä prosessin uudelleenkäynnistämistä. Potterin oli palattava perusasioihin ja tehtävä erilaisia kokeiluja parhaan avauskokoonpanon löytämiseksi. Tätä hidastivat muun muassa lukuisten uusien hankintojen sisäänajaminen, avainpelaajien loukkaantumiset sekä yksinkertaisesti surkea tuuri. Tulokset olivat pitkään heikkoja.

MM-kisatauon jälkeen Chelsea voitti seuraavasta 12 ottelustaan vain kaksi. Reece James palasi pitkältä sairaslomalta, mutta loukkasi polvensa heti uudelleen. João Félix oli debyytissään loistava, ainakin sen tunnin ajan ennen kuin suora punakortti johti kolmen pelin pannaan. Mason Mount oli kaukana omasta tasostaan, kun taas Marc Cucurella näyttäytyi maailman kalleimpana laitapuolustajana maailman huonoimpana vastineena rahalle.

Syitä heikolla vireelle oli lukuisia, mutta se ei poistanut paineita Potterin niskasta. Chelsean heikko tulosvire johti peräkkäisiin tappioihin Dortmundille, sarjajumbo Southamptonille sekä paikallisvastustaja Tottenhamille. Abramovitchin aikakaudella minkäänlainen loitsu ei olisi enää tässä kohtaa pelastanut Potteria.

Miksi Potter sai siis aikaa?

Chelsean uudet omistajat tiesivät, miten heidän hulluttelunsa siirtomarkkinoilla oli vaikeuttanut Potterin tekemistä. Sanotaan, että ideaali tilanne valmentajalle olisi vetää treenejä reilulle 20 pelaajalle. Nyt Chelsean treeneissä pyöri kuitenkin noin 30 huippuluokan pelaajaa. Meno oli todennäköisesti kuin jollain keskikesän futisleirillä, ja Potterin onneksi Boehly näytti ymmärtävän tilanteen.

Tämä ei kuitenkaan ollut ainut syy sille, miksi Potterin kohdalla oltiin kärsivällisiä. Vaikka tulokset olivat tammi-helmikuun välillä huonoja, pelasi Chelsea mielestäni tuona aikana paremmin kuin Potterin ensimmäisten kuukausien aikana. Vaikkei maaliodottama, jota Chelsea keräsi vastustajiaan enemmän, kerro suoraan kumpi joukkue olisi pelin ansaittu voittaja, oli Chelsea usein epäreilun epäonnekas jäädessään ilman täysiä pisteitä.

Ottaessamme kuitenkin taas esiin nuo kolme peräkkäistä tappiota Dortmundille, Southamptonille ja Tottenhamille, ei tulosten takana piilevät tilastot olisivat pelastaneet Potteria enää neljänneltä peräkkäiseltä häviöltä. Kuten monet lehdet uutisoivat, oli englantilaisluotsi pakkovoiton edessä Leedsiä vastaan. Ja voiton hän kamppailusta otti.

1–0-tulos ei ollut vakuuttavinta laatuaan. Kehno viimeistely avausjaksolla johti tuttuihin puolaikabuuauksiin, kunnes erikoistilannemaali ja Kepa Arrizabalagan loisto-otteet ratkaisivat pelin. Se riitti kuitenkin antamaan uskoa Dortmundin kaatoon. Niin joukkueelle kuin kannattajillekin. Tunnelma Stamdford Bridgellä oli kiistatta parempi kuin missään kohtaa tällä kaudella, ja samaa voi sanoa Chelsean pelaamisesta. Dominoiva esitys toi paikan Mestarien liigan kahdeksan parhaan joukosta, mitä Boehly muun muassa juhlisti korkkaamalla oluen keskellä pelikenttää.

Onnistumiset tuli, kun pelissä oli koko Chelsean loppukausi, joten mitä nyt?

Mestarien liigan voitto – eikai nyt sentään?

Chelsealla on ollut tapana marssia Mestarien liigan voittoon juuri silloin, kun sillä ei pitäisi olla siihen minkäänlaista oikeutta.

Vuonna 2012 väliaikaisluotsi Roberto Di Matteo järjesti yhden mantereen uskomattomimmista valloituksista, joka huipentui Bayern Münchenin kukistamiseen sen omalla takapihalla.

Vuonna 2021 lontoolaisjätti toisti temppunsa, kun vain kuukausia aiemmin Frank Lampardin korvannut Tuchel johdatti Chelsean voittoon Pep Guardiolan Manchester Citystä.

Kaksi vuotta myöhemmin Chelsealla on jälleen kerran mahdollisuus nousta tuhkista ja päihittää todennäköisyydet.

Kuten todettu, joukkue oli sekasorron vallassa ennen sen parasta esitystään Potterin alaisuudessa viime viikon tiistaina. Nyt se on kuitenkin Euroopan kahdeksan parhaan joukossa ja hurmos on todellinen.

Oma veikkaukseni on, ettei Chelsealla ja Potterilla riitä vielä ainekset Mestarien liigan voittoon. Suotuisa arpa voi viedä välieriin, mutta ei finaaliin. Ottaen huomioon, ettei Potter ole vieläkään löytänyt esimerkiksi parasta avauskokoonpanoaan, on uusi suvantovaihe yhä odotettavissa. Mahdollisuus europeleistä ensi kauden suhteen elää, mutta vaikuttaa omaan silmään yhä epätodennäköiseltä.

Vire on kuitenkin nyt kohdillaan ja prosessi hyvässä vauhdissa. Kollektiivisesti paranevat esitykset, Mykhailo Mudrykin kaltaisten hankintojen kukkaanpuhkeaminen sekä Potterin kasvava tuki pelaajien, kannattajien ja seurajohdon suunnalta ovat avain sille, miten Chelsea kykenee täyttämään suuren potentiaalinsa.

Se ei välttämättä tapahdu vielä tällä, eikä ensi kaudellakaan, mutta päivät Länsi-Lontoossa ovat kirkastumaan päin. Sekä Valioliigan että Mestarien liigan pokaalit ovat tekemässä paluutaan Chelseaan.

–

Kuuntele hieman erilaista pohdintaa Chelsean nykytilanteesta. Brittifutis.com podcastin tuorein jakso alla. Länsi-Lontoon ylpeydestä keskustelevat Jere Virtanen, Eero Laurila ja Lari Seppinen: