Haastattelu: Naisten EM-kisajärjestäjä Englanti tekee kaikkien aikojen turnausta – mutta vieläkin parempaan olisi ollut varaa

Helen Rowe-Willocks on katsonut EM-kisojen kaikki pelit ja matkustanut ympäri Englantia seuraamaan paikan päällä isoimmat kamppailut. Törmään The Women’s Football Magazinen päätoimittajaan myymässä lehteään Leigh Sports Village stadionin ulkopuolella ennen Portugali-Hollanti-kamppailua. Puolivälieriin mennessä EM-kisojen erikoisnumero on loppuunmyyty. Rowe-Willocks puhkuu intoa kisoista.

– Tunnelma on ollut fantastinen. Emme olleet täysin varmoja kuinka paljon faneja matkustaisi paikan päälle. Tiesimme tietenkin lipunmyynnistä etukäteen, että stadioneille tulisi hyvin porukkaa, mutta on ollut mahtavaa nähdä kuinka useiden maiden kannattajat ovat matkustaneet paikan päälle sen sijaan, että stadionit olisivat vain täyttyneet paikallisista. Täydellinen iloisuus stadioneiden ympärillä kuvastaa mielestäni tunnelmaa parhaiten.

Englannin välieräpaikan myötä Englannin naisten maajoukkue on tällä hetkellä maan isoin urheilu-uutinen. Se on iso juttu, ja vaikka naisten pelillä on hieno vuosi takanaan, EM-kisat ovat mahdollistaneet jälleen uuden ponnahduslaudan tasa-arvoisempaa peliä kohti.

Rowe-Willocks on tuttu naisten jalkapallon puolestapuhuja Englannissa, maajoukkueen ja Blackpoolin kannattaja. Naisten jalkapalloon keskittyvää lehteä hän pyörittää Manchesterin kupeessa Salfordissa. Englannin kolmanneksi isoimpaan kaupunkiin Manchesteriin on pystytetty kisatori kaupungin ytimeen EM-kisojen ajaksi.

Keskustan ”puisto” Piccadilly Gardens ei ole hyvä paikka oikein minkään tapahtuman järjestämiseen. Narkkarien ja pilveä polttelevien oleskelupaikan edessä kiertää Berliinin muuria muistuttava betonimöhkäle. Alueen pienehkö nurmialue on tallottu kuivan keltaiseksi ja muutenkin alue on epäsiisti. Tällä kertaa on iloista nähdä, että alue on muutettu naisten jalkapallon EM-kisoja varten fanzoneksi. Rima ei ole korkealla, mutta alue on jokseenkin virkistävän näköinen.

Ottelut näkyvät isolla näytöllä, nurmialueelle on rakennettu 5-a-side kenttä lapsille pelaamista varten ja Englannin FA:lla on oma kojunsa pystyssä. Juoma- ja ruoka-alueet ovat kunnossa taattuun brittityyliin. Piccadilly Gardensin kulmalla useiden EM-kisojen sponsoreiden viestit keskittyvät valotauluissa ja bannereissa ajamaan yhdenvertaisuuden ja ”naisten ajan koittamisen” sanomaa.

– Jopa Piccadilly Gardens on onnistunut kisatorina. Olen katsonut siellä muutaman pelin ja on ollut hienoa nähdä alueen täyttyvän ja tunnelman olevan iloinen.

Englannissa on puhuttu naisten osalta kaikkien aikojen jalkapallon EM-kisoista. Sitä kisat tulevat olemaan katsojamääriltään ja yleiseltä huomiolta – ja Englannin edetessä pitkälle potentiaali kisahuuman laajenemisesta kasvaa. Siitä huolimatta kisapaikoilla ja Manchesterin fanzonella vierailleena jää kaivelemaan, että Englanti olisi voinut ottaa vieläkin isomman loikan naisten jalkapallon ajamisessa.

Hukkasiko Englanti mahdollisuuden järjestää isommat kisat?

Yleisömäärässä mitattuna käynnissä olevat EM-kisat rikkoivat jo alkulohkovaiheessa viime kisojen ennätyksen, jolloin Hollannissa vuonna 2017 kisoja seurasi paikan päällä 240 000 katsojaa. Englannissa vuonna 2022 lukema rikkoutui, kun 15 peliä oli vielä pelaamatta. Esimerkiksi Sheffieldissä pelattu Hollannin ja Ruotsin välinen ottelu keräsi alkulohkovaiheessa 21 342 katsojaa, mikä rikkoi yleisöennätyksen ottelussa, jossa emäntämaa ei pelannut.

Englanti on hyvä maa järjestämään massatapahtumia (2021 miesten EM-finaali Wembleyllä ei mennyt nappiin, tiedetään). Täällä on totuttu silti pyörittämään päivittäin 10 000-30 000 katsojan edessä jalkapallo-otteluita isoissa ja pienissä kaupungeissa. Mittansa täyttäviä jalkapallopyhätöitä löytyy vähän joka nurkasta.

Siksi monia aktiivisesti lajin parissa olevia turhauttaa, että pienillä lisäpanostuksilla käynnissä olevat kisat olisivat voineet lähteä vieläkin suurempaan lentoon. Urheilumarkkinointikin on yleisesti hyvällä tasolla Englannissa ja yksittäisiin Naisten Superliigan otteluihin on jo panostettu isosti, mikä on näkynyt yleisömäärien räjähdysmäisessä kasvussa.

– Englannin ottelu Southamptonin St Mary’s stadionilla oli tunnelmaltaan fantastinen. Sen järjestämisessä Englannin FA osui nappiin. Stadion oli juuri oikean kokoinen kyseiseen otteluun (Englanti – Pohjois-Irlanti 32 000 katsojaa).

– On silti totta, että otteluita on pelattu liian pienillä stadioneilla, erityisesti Manchester Cityn akatemiakentällä. Isompia vaihtoehtoja on niin paljon. Stadionit valittiin kisoille, jotka piti pelata vuosi sitten. Suosion kasvu viimeisen vuodenkin aikana olisi todennäköisesti auttanut saamaan isommat stadionit. Mutta tämä on kovaa oppimiskäyrää, Rowe-Willocks pureskelee.

– Eniten pettymystä kannattajilta olen kuullut siitä, että yhtäkään peliä ei ole pelattu Koillis-Englannissa. Se on tunnetusti alue, josta monet parhaimmista pelaajistamme ovat kotoisin. Sunderlandin tai Newcastlen isot stadionit olisivat täyttyneet helposti. Kaupunginvaltuustot olivat kuitenkin päättäneet kisojen organisointia vastaan kaupungeissaan, mikä on luonnollisesti hankaloittanut järjestämistä.

Potentiaalia olisi siis ollut vielä paljon enempään. Esimerkki Portugali-Hollanti ottelusta Leigh Sports Villagessa, jossa tapasimme Rowe-Willocksin: nätti stadion vetää 12 000 katsojaa ja on ollut Englannin FA:n varsinkin junioreiden kovassa käytössä. Leigh on kuitenkin julkisilla liikennevälineillä etäinen kylä Wiganissa. Wigankaan ei ole jättiläinen, mutta yli 300 000 asukkaan kaupunki.

Mitä jos kyseinen ottelu olisi järjestetty Wiganin 25 000 paikkaisella DW Stadiumilla, tai 15 kilometrin päässä Boltonin 28 000 paikkaisella stadionilla? Tämä olisi vaatinut isompia sijoituksia ja markkinointikoneistoa avata kisatori Wiganin tai Boltonin keskustassa Leigh’n sijaan, mutta mahdollista. Esimerkiksi Sheffieldissä homma on toiminut isolla mittakaavalla. Näin vielä useammat tytöt olisivat päässeet todistamaan EM-kisahuumaa jalkapallon synnyinmaassa.

Englantilaiset tottuneet viimein paineeseen

Suomessa esimerkiksi Palloliiton naisten huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen kauhisteli Pallo ja Pullo podcastissa sitä, miten nopeasti jalkapallon suurmaat ovat kehittyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Suomella ja Ruotsillakin tekee hänen mukaansa tiukkaa pysyä vauhdissa mukana, kun lajin suurmaat ovat viimein alkaneet tosissaan panostaa naisten jalkapalloon.

Rowe-Willocks ei suoranaisesti osaa astua suomalaisten saappaisiin, sillä hän on jatkuvasti kiinni englantilaisessa jalkapallossa ja harppauksia ottaneessa Superliigassa. Rowe-Willocks kehuu kohteliaisuuttaan potentiaalisia Suomen pelaajia. Hän on ollut tyytyväinen siihen, miten laadukkaita ja arvaamattomia suurin osa otteluista on ollut.

Englannin pelaajat ovat viime vuosien aikana oppineet pelaamaan kritiikin alla, jos vielä viisi vuotta sitten naisten jalkapallossa oli liian paljon silittelyä.

– Tämä joukkue vain puskee ja puskee eteenpäin päättäväisesti. Asenne on ollut parempi siitä asti, kun Sarina Wiegman saapui manageriksi vuonna 2021. Lisääntyneen mediapaineen ja Superliigan kasvun myötä pelaajien paineensietokyky on nyt huomattavasti paremmalla tasolla, kuin mitä se oli vielä 2019 MM-kisoissa.

Samalla tavoin kuin miehissä, myös Englannin leijonattaret saavat kansan odotukset nyt taakseen. Vaikka osa Englannin mediasta saattaa jopa hillitä on ennakko-odotuksia, Rowe-Willocks myöntää, että suurin osa englantilaisista faneista odottaa aina Englannin voittavan. Itsekin hän pitää Englantia pienoisena suosikkina.

Iloista jalkapalloa

Ensimmäinen isompi kritiikki Englantia kohtaan tuli puolivälieräottelun jälkeen Espanjaa vastaan. Englanti oli pitkiä jaksoja pahoissa vaikeuksissa Espanjaa vastaan, mutta Georgia Stanway’n jatkoajan upea kaukolaukaus siivitti Englannin 2-1-voittoon Brightonissa.

Yleisemmin Rowe-Willocks on törmännyt hyvin vähän negatiivisuuteen kisojen ympärillä. Turnaus on tarjonnut kentällä niin paljon hetkiä, että ne eivät ole nousseet puheenaiheeksi. Naisten peliä alentavia kommentteja tulee aina aika ajoin vastaan, eikä hän haluaisi kiinnittää niihin huomiota.

– Jos et tykkää pelistä, niin jätä vain tulematta paikalle ja liiku eteenpäin, on Rowe-Willocksin neuvo.

Paikan päällä Leigh’ssä korvissa kuului erityisesti tapahtuman ystävällisyys. Miesten peleistä tutut tympeän tiukat järjestysmiehet ja opastajat olivat vaihtuneet hymyileviin versioihin. Järjestysmiehet toivottivat tervetulleeksi nauttimaan pelistä yksi toisensa perään. Johtuiko se sitten aurinkoisesta päivästä vai moninaisesta yleisöstä, se jää vielä arvoitukseksi pienellä otannalla.

Tutumpaa brittiläistä kannatustakin näkyi, kun hyvin käyttäytyvä lädijoukko 10-vuotiaita poikia lauloi stadionin käytävillä portugalin väreihin pukeutuneena ”We hate you Holland, we do!”

– Rakastan naisten pelien tunnelmassa yleisön moninaisuudesta. Ottelut ovat paljon perheystävällisempiä (kuin monet miesten ottelut) ja niihin on turvallista tulla, Blackpoolin kannattaja Rowe-Willocks ynnää.

Tässä piillee naisten jalkapallon potentiaalinen tulevaisuus Englannissa. Olemme huomanneet jo Valioliigan vastapainoksi non-league jalkapallon huiman suosion kasvun Englannissa. Naisten eliittijalkapallo tarjoaa vielä erilaisin katsojakokemuksen ja vetää puoleensa yhä enemmän kannattajia, joita on sivuutettu miesten jalkapallo-otteluiden järjestelyissä.

Rowe-Willocks tunnistaa, että Englannilla olisi ollut vieläkin parempi mahdollisuus pönkittää naisten jalkapallon asiaa hirmuisen kilpaillussa Englannissa, mutta kisakokemus on tähän mennessä ylittänyt kaikki hänen odotuksensa. Kisaemännillä on nyt mahdollisuus valloittaa suuri määrä uusien kannattajien ja pelaajien sydämiä.

https://twitter.com/IanWright0/status/1549864757162827779?s=20&t=SUekhgS7j7UfRgAvjfVhCA

Tutustu lisää The Women’s Football Magazine lehteen.