Ferguson omisti kaksi pubia ja tienasi valmennuksella 40 puntaa viikossa – ”Ei hänessä ollut aineksia manageriksi”

Liikemaailmassa eletään nykypäivänä kvartaalitaloudessa, jossa vuosikin on pitkä aikajänne. Eletään kolmen kuukauden sykleissä.

Vastaava ajatusmaailma on jalkautunut ammattijalkapalloon. Managerit vaihtuvat tiheään ja yleensä vain muutama viikko kauden alun jälkeen spekulaatiot ensimmäisistä potkuista alkavat velloa medioissa.

Oli kuitenkin yksi mies ylitse muiden, joka eli jalkapallossa aivan omassa kvartaalitaloudessaan. Hän on vuonna 1941 Glasgow’ssa syntynyt Sir Alex Ferguson. Hän luotsasi Manchester Unitedia 26 vuotta marraskuusta 1986 aina kevääseen 2013 asti.

Nyt kun skotti täyttää 80 ikävuoden merkkipaalun, on sopiva hetki muistella, kuka tämä yksi kaikkien aikojen parhaista managereista todella oli.

Aika välillä kultaa muistot, joten käydään läpi, miten Sir Alexin eri pestit etenivät ja oliko hänen aikakautensa todella vain voitosta voittoon lentämistä.

Legendaarisen managerin jalkapallosaavutuksia käydään tarkemmin läpi tekstissä vähän myöhemmin, mutta aloitetaan urheilun ulkopuolisilla faktoilla.

Hän syntyi 31. joulukuuta 1941 ja sai kasteessa nimekseen Alexander Chapman Ferguson. Nuoruutensa hän eli kotimaassaan Skotlannissa ja kannatti paikallista seuraa Rangersiä.

Ollessaan 16-vuotias, hän siirtyi pelaamaan amatöörinä Queens Parkiin, ja teki samalla töitä satamassa ansaitakseen elantonsa toisaalta. Vaikka mies mätti maaleja kovaa tahtia (31 peliä ja 15 maalia), hän ei ikinä onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa.

Niinpä hän siirtyi St. Johnstoneen, jossa sama maalitahti jatkui. Jälleen, vaikka maaleja syntyi, peliaika jäi vähiin. Hänet valittiin olosuhteiden pakosta miehistöön miehen lempiseuraa Rangersiä vastaan ja nuori Alex näytti kykynsä iskemällä hattutempun. Tämä ei jäänyt jalkapallomaailmassa huomaamatta ja kesällä 1964 hänet kaapattiin Dunfermline Athleticin riveihin.

Kaudella 1965–66 Ferguson olikin sitten koko Skotlannin pääsarjan paras maalintekijä, kun hänen seuransa jäi pisteen päähän sarjan voitosta ja hävisi Skotlannin cupin finaalissa Celticille.

Yhteensä hän teki 89 ottelussa peräti 66 maalia.

Alex siirtyi tämän jälkeen Rangersiin 65 000 punnalla, joka oli silloin suurin siirtosumma pelaajasta, joka siirtyy skotlantilaisseurasta toiseen. Kärjen ura ajautui pian ongelmiin, kun miestä syytettiin vuoden 1969 Skotlannin Cupin finaalissa tapahtuneesta merkkausvirheestä. Pian hän löysikin itsensä Rangersin juoniorijoukkueesta.

Alex siirtyi tämän jälkeen Falkirkiin ja toimi siellä pelaajavalmentajana, kunnes seura löysi uuden managerin. Kun näin tapahtui ja häneltä vietiin valmennusvastuut, pyysi Alex siirtoa. Hän löysikin itsensä pian Ayr Unitedista. Siellä hän päätti pelaajauransa vuonna 1974. Yhteensä otteluita kertyi 317 ja maaleja 171.

Manageriuransa Alex aloitti virallisesti vuoden 1974 kesällä East Stirlingshiren peräsimessä, kun hän oli 32-vuotias. Osa-aikainen pesti toi hänelle 40 puntaa viikossa ja hän sai seurassa maineen tiukkana valmentajana. Seuran silloinen hyökkääjä Bobby McCulley sanoi myöhemmin, ettei ollut pelännyt elämässään aikaisemmin ketään, mutta ”Fergusonin paskiainen oli pelottava heti alusta lähtien”.

Ferguson siirtyi jo samana vuonna St. Mirrenin valmentajaksi. Ferguson viihtyi seurassa vuoteen 1978 asti, jolloin St. Mirrenistä tuli hänen uransa ainoa potkut antanut seura. Noina neljänä vuotena skotti nosti seuran toisen divisioonan alakastista ykkössarjan voittoon asti vuonna 1977. Mestaruuden voittaneen joukkueen keski-ikä oli käsittämättömästi vain 19 vuotta. Tänä aikana Ferguson omisti kaksi pubia ja hän onkin sanonut, että oppi käsittelemään ihmisiä painaessaan pitkää päivää baaritiskin takana.

Vuonna 1978 saaduista potkuista on spekuloitu vuosien varrella paljon. Viralliseksi syyksi annettiin tuolloin seuran silloisen puheenjohtajan Willie Toddin toimesta se, ettei miehessä ollut manageriainesta. Taustalla oli ollut muun muassa kiistoja pelaajien palkkojen maksusta.

Vuonna 2008 Guardian-lehdelle antamassaan haastattelussa 87-vuotias Todd kuitenkin lopulta kertoi, että taustalla oli tieto Fergusonin siirtymisestä Aberdeeniin. Hänen mukaansa Alex oli houkutellut pelaajia lähtemään hänen kanssaan uuteen seuraan, ja tällöin St. Mirrenissä ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin antaa miehelle potkut.

Kesällä 1978 miehestä tuli Aberdeenin manageri, mutta alku oli todella vaikea. Aberdeen kuului Skotlannin johtaviin seuroihin ja nuoren managerin oli vaikea voittaa pelaajien kunnioitus puolelleen. Varsinkin vanhemmat pelaajat, jotka olivat lähes Fergusonin ikäisiä, eivät lämmenneet nuorelle valmentajalle helposti. Myös urheilullinen menestys karttoi seuraa.

Sitten vuonna 1980 seura voitti Skotlannin mestaruuden. Ferguson johdatti joukkueensa mestaruuteen, jota 15 vuoteen kukaan ei ollut Rangersin ja Celticin lisäksi voittanut. Voitto yhdisti joukkuetta ja Ferguson koki viimeistään tuolloin vihdoin ansainneensa pelaajien kunnioituksen. Hän sai seurassa kovan linjansa takia lempinimen ”Furious Fergie”.

Vuonna 1982 seura voitti Skotlannin cupin ja pääsi eurokentille, jossa menestys jatkui. Seuraavana vuonna Aberdeen otti ainoana skotlantilaisseurana Euroopan cupvoittajien cupin voiton lyömällä finaalissa Real Madridin 2-1. Aberdeen myös säilytti valtikkansa kotimaan sarjassa.

Työtarjouksia sateli, kun Aberdeen jatkoi menestymistään. Muun muassa Wolves, Rangers, Arsenal ja Tottenham yrittivät värvätä Fergusonin. Vuosina 1984-85 Ferguson luotsasi myös Skotlannin maajoukkuetta, mutta koki epäonnistuneensa joukkueen jäädessä maailmanmestaruuskisoissa alkulohkoonsa ja astui sivuun maajoukkuetehtävistä.

Hylättyään Tottenhamin ja Arsenalin työtarjoukset, Ferguson otti haasteen vastaan Old Traffordilla kuudes päivä marraskuuta vuonna 1986. Tästä alkoikin kaikkien aikojen menestystarina, joka tuntuu vielä tänä päivänäkin uskomattomalta.

Tuttuun tapaan alku oli vaikea Fergusonille, sillä useat pelaajat joivat liikaa ja heidän kuntonsa ei ollut tarvittavalla tasolla. Seura majaili sijalla 21, kun Ferguson tarttui ruoriin. Pelaajat kuten Norman Whiteside, Paul McGrath ja Bryan Robson kohensivat kuntoaan uuden managerin luotsauksessa ja United päätyi lopulta sijalle 11.

Fergusonin ura Unitedin managerina alkoi tappiolla altavastaaja Oxford Unitedille 8. marraskuuta. Tämän jälkeen sarjanousija Norwich nipisti maalittoman tasapelin Fergusonin miehistöstä viikkoa myöhemmin.

Vuonna 1987-88 Ferguson teki paljon pelaajahankintoja ja seuraan liittyivät muun muassa Steve Bruce, Viv Anderson, Brian McClair and Jim Leighton. Kausi nosti seuran profiilia huomattavasti ja lopulta United sijoittui toiseksi Liverpoolin jälkeen.

Seuraavalla kaudella Mark Hughes palasi parin vuoden Barcelonan-visiittinsä jälkeen seuraan ja odotukset olivat heti korkealla. Kausi kuitenkin päättyi pettymykseen ja United löytyi sarjataulukosta vasta sijalta 11. Kyseisellä kaudella tapahtui myös Fergusonin ainoa esiintyminen pelaavassa Manchester United miehistössä, kun punaiset pelasivat harjoitusotteluita ja valmentajat pukivat itsensä myös pelaavaan miehistöön.

Kaudella 1989-90 Ferguson panosti joukkueeseensa paljon ostamalla kasan uusia pelaajia: Neil Webb, Mike Phelan, Paul Ince, Gary Pallister ja Danny Wallace liittyivät seuraan. Kausi alkoi komealla 4-1 voitolla hallitsevasta mestarista Arsenalista, mutta sitten alkoivat ongelmat. Aallon pohjalla ollessaan United hävisi paikalliskamppailussa 5-1 Citylle ja Old Traffordille ilmestyi lakana, jossa luki ”Three years of excuses and it’s still crap… Ta-ra Fergie.”

Unitedin johtoryhmä ei miettinyt Fergusonin erottamista, vaikka seura selvisikin vain juuri ja juuri putoamisviivan yläpuolelle. FA Cupkin näytti katastrofilta, kun punaiset olivat hävinneet seitsemän ottelua peräjälkeen ja vastaan asettui kovassa kunnossa ollut Nottingham Forest. United otti kuitenkin 1-0 yllätysvoiton. Media puhui tuosta ottelusta Fergusonin uran pelastajana. Myöhemmin saatujen tietojen mukaan näin ei kuitenkaan ollut, vaan seurajohdolla oli edelleen luotto manageriinsa.

United meni lopulta loppuun asti ja voitti Englannin cupin. Tämä oli ensimmäinen pysti, jonka seura voitti Fergusonin ohjaksissa ja kasvatti valtavasti koko joukkueen itseluottamusta.

Kaudella 1990-91 Unitedin pelin taso nousi valtavasti, mutta joukkue jäi silti vasta kuudenneksi sarjassa. Tällä kaudella joukkueessa debytoi nuori 17-vuotias Ryan Giggs ja Ferguson hankki riveihinsä Peter Schmeichelin ja Paul Parkerin.

Liigacupissa Ferguson sai miehistönsä aina finaaliin asti, kuten myös cupvoittajien cupissa. Jälkimmäisen semifinaalissa kaatui Espanjan hallitseva mestari Barcelona ja tuon ottelun jälkeen United-manageri uhosi voittavansa ensi kaudella Englannin pääsarjan mestaruuden. Itseluottamus oli korkealla.

Toive ei täyttynyt kaudella 1991-92, sillä vaikka seura johti sarjaa suurimman osan kautta, vei Leeds United mestaruuden.

Fergusonin miehistö otti kuitenkin liigacupin ja supercuppien voitot. Siirtomarkkinoilla Fergusonilla oli vaikeaa, sillä hän ei yrityksistään huolimatta saanut hankittua Alan Sheareria eikä David Hirstiä. Suurimmaksi hankinnaksi jäi Dion Dublin, jonka ura Unitedissa jäi lopulta todella lyhyeksi vakavan loukkaantumisen takia.

1992-93 kaudella Fergusonin miehistö sai surkean startin kaudelle, ja vuoden vaihteen tienoilla näytti siltä, että mestaruushaaveet voidaan jälleen haudata. Fergusonilla oli kuitenkin vielä ässä hihassaan: hän osti ranskalaisen Eric Cantonan viime kauden mestarijoukkue Leedsistä ja loppukausi onkin Valioliiga historiaa. United matkasi ensimmäiseen pääsarjamestaruuteensa voittamalla sarjan kymmenen pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Aston Villaan.

Kyseessä oli myös ensimmäinen kausi, kun pääsarjaa pelattiin Valioliiga nimellä.

Seuraavalla kaudella Ferguson lisäsi miehistöönsä 22-vuotiaan Roy Keanen ja matkasi toiseen perättäiseen mestaruuteensa johtamalla sarjaa alusta loppuun asti. Alex Fergusonista tuli myös historian ensimmäinen Valioliigan kuukauden manageri, sillä hän vei nimiinsä ensimmäisen nimityksen.

Kauden kruunasi Englannin cupin voitto ja ensimmäinen tuplamestaruus Valioliigassa.

Kausi 1994-95 oli haasteita täynnä. Seuran ylivoimainen johtotähti Eric Cantona sai kahdeksan kuukauden pelikiellon käytyään kannattajan kimppuun ottelussa Crystal Palacea vastaan ja näytti jo siltä, että mies lopettaa pelinsä Englannin kentillä.

Ferguson ei jäänyt surkuttelemaan asiaa vaan osti Newcastlesta Andy Colen, mutta tämäkään ei riittänyt ottamaan kolmatta perättäistä mestaruutta. Tasapeliin jääminen viimeisellä kierroksella pudotti Unitedin mestarinpaikalta yhdellä pisteellä. Mestaruuden vei Alan Shearerin tähdittämä Blackburn Rovers.

Kyseinen kausi oli Fergusonille muutaman uuden pelaajan sisään ajamista. Gary Neville, Nicky Butt ja Paul Scholes tekivät loistavaa työtä korvatessaan kauden aikana kokeneempien pelaajien poissaoloja. Jokainen heistä oli seuran oman junioriakatemian tuotos.

Kausi 1995-96 alkoi Fergusonilla kovan kritiikin saattelemana, kun seurasta päästettiin lähtemään kolme avainpelaajaa (Paul Ince, Mark Huhges ja Andrei Kanchelskis), eikä uusia pelaajia hankittu. Manageri luotti omiin kasvatteihinsa, joita myöhemmin tultiin kutsumaan nimillä ”Fergie’s Fledglings” sekä ”Class Of ’92” . Tähän porukkaan kuuluivat Gary Neville, Phil Neville, David Beckham, Paul Scholes, Nicky Butt ja Ryan Giggs.

Kun tuo kausi alkoi tappiolla Aston Villaa vastaan, media lyttäsi Fergusonin ja hänen joukkueensa todella laajalla rintamalla. Puhuttiin, että Ferguson oli menettänyt otteensa, ja ettei ”lapsilaumalla” voida voittaa mitään.

Lopulta media ei olisi voinut olla enempää väärässä. Ferguson johdatti lapsilaumansa mestaruuteen sekä Englannin cupin voittoon. Fergusonin joukoista tuli ensimmäisiä Englannissa, jotka pystyivät ottamaan toistamiseen tuplamestaruuden.

Kaudella 1996-97 United otti jälleen mestaruuden, kun Ferguson teki kaksi loistohankintaa: Ole Gunnar Solskjaerin ja Ronny Johnsenin. Kumpikin oli brittikentillä täysin tuntemattomia, mutta he näyttelivät isoa roolia mestaruuden uusimisessa. Solskjaer voitti seuran maalikuninkuuden ja jätti kauden jälkeen yllättäen eläkkeelle jääneen Eric Cantonan varjoonsa.

Seuraava kausi ei tuonut mestaruutta liigassa eikä cupeissa.Valioliigassa United johti sarjaa suurimman osan vuotta, mutta taipui lopulta Arsenalille mestaruustaistossa. Ferguson vahvisti  joukkuetta muun muassa Teddy Sheringhamilla, joka tulisi olemaan myöhemmin tärkeä palanen skottimanagerin suunnitelma.

Epäonnistuneen vuoden jälkeen oli Alex Fergusonilla kovat paineet jälleen onnistua. Olihan Old Traffordilla nyt taas totuttu menestymiseen.

Ferguson uskoi managerina hallitun muutoksen voimaan. Hän hankki kaudella 1998–99 joukkueeseensa Dwight Yorken, Jaap Stamin ja Jesper Blomqvistin. Kausi päättyi uskomattomaan triplaan. Ferguson johdatti miehistönsä Valioliigan, Englannin cupin ja Mestarien liigan voittoihin.

Vuonna 1999 hän sai ritarin arvon tunnustukseksi saavutuksistaan jalkapallon parissa. Tästä lähtien hänen nimessään on käytetty arvonimeä Sir.

Kausi 1999-00 toi Fergusonille jälleen mestaruuden huikealla 18 pisteen erolla seuraaviin joukkueisiin. Kun mestaruus saavutettiin myös seuraavana vuonna, tuli Unitedista vasta neljäs seura, joka pystyy ottamaan mestaruuden kolmena perättäisenä vuonna. Viimeisimpänä kautena seuraa vahvistettiin muun muassa ranskalaisella Fabien Barthezilla, josta tuli tuolloin kaikkien aikojen kallein maalivahtihankinta Valioliigassa.

Vuonna 2001 seuraan hankittiin Ruud van Nistelrooy ja myöhemmin täysin flopannut Juan Sebastián Verón, jonka siirtosumma oli tuolloin kaikkien aikojen kovin mitä Englannissa oltiin nähty.

Kaudesta 2001-02 tuli seuralle huonoin useaan vuoteen, sillä Ferguson ei onnistunut saavuttamaan miehistönsä kanssa yhtään pokaalia, ja he jäivät kaikissa kilpailuissa finaalien ulkopuolelle. Tämä oli ensimmäinen kerta Unitedille sitten vuoden 1989, kun he eivät olleet missään kilpailussa mestareita tai kakkosia.

Huonosti mennyttä kautta pidettiin Fergusonin viimeisenä. Jäärän lopettamisilmoitusta odotettiin mediassa hetkenä minä hyvänsä. Ferguson ei jäänyt eläkkeelle, vaan skotti pisti lisää höyryä koneeseen ja hankki Rio Ferninandin rikkomalla siirrolla jälleen siirtosummaennätykset. Kausi päättyi huikean takaa-ajon jälkeen mestaruuteen ja Ferguson on kutsunut tätä kautta yhdeksi tyydyttävimmistä hänen urallaan.

Tuona kautena kohistiin myös paljon Sir Alexin psykologisista taidoista häiritä vastustajiaan, kun Arsenalin manageri Arsène Wenger tuntui järkkyneen kauden aikana pahasti ja menettäneen tämän takia joukkueensa kanssa selvän johtoasemansa sarjassa.

Kausi 2003-04 toi seuralle vain Englannin cupin voiton, kun sarjan mestaruus karkasi Arsenalille ja Mestarien liigasta punaiset tiputti Porto. Kauden hankinnat Eric Djemba-Djemba ja José Kléberson osoittautuivat pettymyksiksi, ja Ferguson epäonnistui yrityksessään saada Ronaldinho reiveihinsä. Pakkasen puolelle eivät siirtomarkkinoiden mittarit kuitenkaan jääneet, sillä Manchesteriin saapuivat muuan Cristiano Ronaldo ja Louis Saha.

Seuraava kausi alkoi Sir Alexilta jälleen uudella siirtoennätyksellä, kun hän hankki seuraan teini-ikäisen Wayne Rooneyn. Kausi päättyi kuitenkin jälleen pettymykseen, kun seura jäi Valioliigassa kolmanneksi ja tippui kaikista cupeista.

Kaudesta 2005-06 tuli suurien muutosten kausi Unitedille, kun Sir Alex oli poikkeuksellisen aktiivinen pelaajarintamalla ja osa runkopelaajista siirtyi muualle. Sisään tulivat Edwin van der Sar, Park Ji-Sung, Nemanja Vidić ja Patrice Evra. Roy Keane lähti marraskuussa ja van Nistelrooy kauden jälkeen. Valioliigasta tulokseksi jäi kakkossija, mutta liigacupin Fergusonin miehistö onnistui voittamaan.

Sir Alex Fergusonin 20-vuotisjuhlakausi päättyi mestaruuteen, mutta Englannin cupissa Chelsea oli finaalissa parempi. Tällä kaudella Ferguson teki myös yhden kiistanalaisimmista hankinnoistaan ostaessaan Michael Carrickin kovalla hinnalla joukkueeseen. Tätä siirtoa tuskin tänä päivänä kukaan enää kritisoi… Mestarien liigassa seura tippui välierissä, mutta nuiji edellisellä kierroksella italialaisen Roman ennätyslukemin 7-1 kotonaan.

2007-08 kausi oli jälleen hankintojen aikaa. Seuraan ostettiin Owen Hargreaves, Nani, Anderson ja Carlos Tevez. Kauden alku oli sir Alexilla kaikkien aikojen heikoin, mutta otteet paranivat pitkin kautta ja skotti johdatti kymmenettä kertaa seuransa Valioliigan mestariksi. Kausi huipentui Mestarien liigan voittoon finaalissa Chelseaa vastaan, joka muuten hävisi kahdella pisteellä myös kamppailun Valioliigan mestaruudesta.

Kauden jälkeen Ferguson ilmoitti, että aikoo lopettaa työnsä kolmen vuoden sisään. Tämä olisi tarkoittanut eläkkeelle jäämistä vuoteen 2011 mennessä. Jo tuolloin ilmoitukseen suhtauduttiin hieman skeptisesti. Olihan skotti jo moneen kertaan osoittanut olevansa uusiutumisen mestari. Miksei hän voisi tehdä sitä vielä uudestaan? Sir Alex haki uusia vaikutteita ja muokkasi taustaryhmäänsä useaan otteeseen. Hän myös jakoi vastuuta ja seurasi uransa loppuvaiheessa harjoituksia usein toimistostaan samalla, kun antoi nuorempien vetää harjoitteet.

Uusi kausi toi jälleen mestaruuden Fergusonille ja hänestä tuli ensimmäinen manageri, joka on pystynyt johdattamaan seuransa kahteen otteeseen kolmeen perättäiseen mestaruuteen. Kauden mestaruus nosti myös Manchester Unitedin mestaruuksien kokonaismäärässä Liverpoolin rinnalle (molemmilla oli tuolloin 18 mestaruutta). Liigacupin voitto lisäsi kauden mitalisaalista, mutta Mestarien liigassa tuli finaalitappio Barcelonalle.

Ja kauden jälkeen oli jälleen uusi ääni kellossa, kun Sir Alex ilmoitti, ettei lopeta managerin työtään ennen kuin terveys pettää.

Kausi 2009-10 ei tuonut himoittua 19. liigamestaruutta Unitedille, mutta Ferguson onnistui kuitenkin uusimaan liigacupin mestaruuden. Valioliigassa mestaruus karkasi viimeisellä kierroksella Chelsealle. Lehdistön spekulaatiot Fergusonin lopettamisesta kävivät taas kuumina kauden jälkeen, kun myös Mestarien liigassa menestys karttoi punaisia.

Seuraava kausi kirjoitettiin monella tapaa historian kirjoihin. Joulukuussa 2010 Fergusonista tuli Manchester Unitedin kaikkien aikojen pisimpään palvellut manageri, kun hän ohitti Sir Matt Busbyn ennätyksen. Kausi päättyi Fergusonin 12. mestaruuteen ja Manchester Unitedille tämä merkitsi mestaruutta numero 19. Näin punaisista tuli kaikkien aikojen menestynein englantilaisseura pääsarjamestaruuksissa mitaten.

Kaudella 2011-12 Sir Alex Ferguson sai seuralta suuren kunnianosoituksen, kun hänestä tehty patsas pystytettiin Sir Alex Ferguson -katsomon ulkopuolella (hänen mukaansa nimetty katsomonosa). Itse kausi päättyi karvaaseen pettymykseen, kun naapurivastustaja City vei mestaruuden viimeisen ottelun viimeisillä minuuteilla ja paremmalla maalierolla.

Jokainen tarina loppuu joskus. 8.5.2013 jäi lopulta historian kirjoihin päivänä, jolloin Sir Alex virallisesti ilmoitti jäävänsä eläkkeelle kauden lopussa. Työt eivät Unitedissa tämänkään jälkeen loppuneet, vaan hän jäi seuran johtajaksi ja lähettilääksi. Viimeinen kausi seuran managerina päättyi historialliseen 20. mestaruuteen.

United ei ole yltänyt Valioliigan mestaruuteen sitten Sir Alexin lähdön jälkeen. Skotti muistutti usein, miten yksikään pelaaja ei saa kasvaa seuraa isommaksi vapauttaen muun muassa Beckhamin ja Keanen seurasta riitaisissa merkeissä. Kävikö lopulta niin, että Sir Alexista itsestään kasvoi täysin korvaamaton hahmo Old Traffordilla? Hänen saavutuksiaan on lähes mahdoton toistaa, mutta Unitedin johtoporras on saanut huomata, että paikkaustehtävä on jopa luultua vaikeampi. Niin ison varjon Ferguson jätti Manchester Unitediin.

Vuonna 2014 Ferguson nimettiin UEFAn lähettilääksi ja hän otti vastaan pitkäikäisen roolin Harvardin yliopiston luennoitsijana.

Värikäs skottimanageri on tunnettu merkittävien jalkapallosaavutusten lisäksi myös oikukkaasta luonteestaan. Ei ole poikkeuksellista, että mies joutui seuraamaan otteluita katsomosta pelikiellon takia. Hänellä oli aina aika-ajoin tapana arvostella tuomareita ja välillä myös liiton johtajia heidän toiminnastaan. Ferguson on joutunut maksamaan urallaan lähes 100 000 puntaa sakkoja huonosta käytöksestään.

Yksi legendaarisimmista kiistoista oli Sir Alexin panna BBC-yhtiötä kohtaan. Kiista alkoi, kun BBC julkaisi dokumentin, jossa viitattiin Fergusonin managerina toimivan pojan käyttävän hyväksi isänsä mainetta siirtomarkkinoilla. Tämän jälkeen skotti ei antanut televisioyhtiölle haastatteluita lainkaan seitsemään vuoteen.

Siviilielämässä Sir Alex on ollut naimissa Cathy Fergusonin kanssa vuodesta 1966 lähtien. Heillä on kolme poikaa. Esikoinen Mark syntyi vuonna 1968 ja kaksoset Darren ja Jason vuonna 1972.

Vuonna 2018 toukokuussa Sir Alex kiidätettiin sairaalaan aivoverenvuodon takia. Vakavasta tilanteesta huolimatta leikkaus onnistui hyvin ja hän on toipunut erinomaisesti. Tarina ei siis varmasti vielä ole lopussa. 80-vuotias Sir Alex on jälleen tuttu näky Old Traffordilla.

Statistiikkaa uralta:
– Valioliigan mestaruuksia 13.
– Englannin cupin voittoja 5.
– Englannin Liigacupin voittoja 4.
– FA Charity Shieldin / Community Shieldin voittoja 10.
– Mestarien liigan voittoja 2.
– UEFA Supercupin voittoja 1.
– UEFA Cup-voittajien Cupin voittoja 2.
– Intercontinental Cupin voittoja 1.
– FIFA seurajoukkueiden maailmancupin voittoja 1.
– UEFAn vuoden manageri 2.
– UEFAn vuoden joukkue 2.
– Valioliigan vuoden manageri palkintoja 10.
– Valioliigan kuukauden manageri palkintoja 27.
– Ritarin arvonimi 1999.

Ferguson on myös valittu Englannin jalkapallon Hall of Fameen.

*Päivitetty Fergusonin ikä 31.12.2021

Cheers,
Jere