Brittifutis.com Pohjois-Irlannissa: Huuhkajille tärkeä voitto pahasta paikasta – yhä täysin jakautunut Belfast yllätti

BELFAST, POHJOIS-IRLANTI

Suomi otti tärkeän 0-1-vierasvoiton EM-karsintojen toisen kierroksen ottelussa Pohjois-Irlantia vastaan. Voitto asettaa Huuhkajat hyvää tilanteeseen lohkossa ennen kesäkuun seuraavia karsintaotteluita Sloveniaa ja San Marinoa vastaan.

Belfast-awayssa kulttuurillinen ja poliittinen annos yhdistyi jalkapalloon enemmän kuin moni Huuhkajien kannattaja olisi osannut odottaa. Lauantai-illan seikkailu yöllä sulkeutuvan portin toisella puolen parhaana esimerkkinä. Siitä lisää myöhemmin.

Tänään, päivä Belfastista palaamiseni jälkeen MI5, eli Iso-Britannian salaisen tiedustelupalvelun osasti ilmoitti, että Pohjois-Irlannin terrorismiuhka on noussut tasolle: vakava. Uusi IRA, eli Irish Republican Army on aktivoitunut maassa.

Belfastissa jakautuneen Pohjois-Irlannin väkivaltaisesta menneisyydestä ei päässyt eroon juuri missään. Kaupungissa on teknisesti ollut rauha vuodesta 1998 lähtien, mutta ilmapiiri laittoi silti turistin varuilleen.

Majailin Länsi-Belfastissa kuuluisan Shankill Roadin varressa. Shankill on Belfastin lojalistien, pääasiassa protestanttien ja Iso-Britannian mielisten aluetta. Tienvarsi on täynnä kaatuneiden lojalistien muistomerkkejä, Iso-Britannian lippuja ja kuvia kuningattareista. Muraalinen määrä kasvaa, mitä kauemmas Belfastin keskustasta kävelee.

Samoin lisääntyy Glasgow Rangersin kannattajien pubit ja muraalit. Belfast on yksi Rangersin kannattajien ydinalueista. Protestanttiset ja britanniamielteiset ovat tunnetusti Glasgow’n sinisen seuran kannattajia.

Takaisin matkalla Belfastin lentokentälle paikallinen taxikuljettaja kertoi muun muassa airBNB:n vieressä sijaitsevan Rex baarin olevan tunnettujen lojalistien kokoontumispaikka. Esitellen samalla kumiluotia, joka on hänellä tallessa baarin lähellä tapahtuneesta välikohtauksesta.

Poliisiautojen uniikki muoto kiinnitti huomioni matkalla itse otteluun. Belfastin poliiseilla on käytössään Land Rover mallin autot, joihin on asennettu maavaraan asti olevat metalliläpyskät. Ne on rakennettu pysäyttämään mahdolliset autojen alle heitettävät pommit.

Pohjois-Irlannin ja Suomen välinen ottelu oli täynnä juuri Rangersin kannattajia. Pohjois-Irlannin irlantilaisista sukujuurista lähtöisin olevat kannattavat yleisesti Irlantia. Rangersin kannatus kulminoitui pelin jälkeen, kun Rangersin suomalaiskeskikenttäpelaaja Glen Kamara ei päässyt niin vain lähtemään nurmelta. Kotijoukkueen kannattajat janosivat Kamaran nimikirjoituksia ja yhteiskuvia hänen kanssaan.

Lukossa Belfastin katotilaisella puolella

Lauantai-ilta. Kävelen airBNB:täni kohti Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa. Googlen karttapalvelu näyttää, että matkaa on enää vain 10 minuuttia. Tästä vain käännös oikealle ja suoraa tietä kohti majoituspaikkaa.

Sitten vastaan osuu massiivinen metalliaita. Siinä lukee ”25 years of building peace” – 25 vuotta rauhaa rakentamassa. Brittifutis.comin kirjeenvaihtaja on hukassa. Kello on jo 03:00 aamuyöllä ja kävelen mäkkäripussi kädessäni. ”Eikö näitä muureja ollut jo poistettu?”

Vastaus iskee päin kasvoja nopeasti: eipä oikeastaan. Kävelen 3 minuuttia, 10 minuuttia, 15 minuuttia pidemmälle, ja etsin sopivaa käännöstä oikealle, mutta muuri sen kuin jatkuu jatkumistaan. Belfast on yhä hyvin jakaantunut katolilaisten ja protestanttinen, nationalistien ja unionistien välillä.

Nationalistit ovat pääosin irlantilaisista sukujuurista lähtöisin. He ovat itsenäisen Irlannin puolella. Unionistit ovat lähinnä protestantteja. He kannustavat Pohjois-Irlannin ja Iso-Britannian yhdistämistä.

Pohjois-Irlannissa on yhä yli 100 muuria, jotka jakavat nationalistit ja unionistit. Suurin osa muureista on Belfastissa. Portteja on vähennetty ja rajoituksia hellennetty, mutta muurit ja sanomat ovat yhä selkeitä. Ne sulkeutuvat keskiyöllä ja estävät pääsyn puolelta toiselle.

Olen jumissa irlantilaisella puolella, käytännössä siis vain 10 minuutin päässä kämpältäni. Joudun kuitenkin palaamaan takaisin Belfastin keskustaan, josta pääsen siirtymään yhden kadun oikealle ja takaisin katua ylös – nyt unionistien puolella. Lisäaikaa matkalle tulee 45 minuuttia.

Suuri osa Belfastin katolilaisista eivät kannata paikallista maajoukkuettaan

Belfast oli yksi Euroopan väkivaltaisimpia kaupunkeja 1970-1990-luvulla.

Osuvasti ajankuvan mukaan nimetty ”Troubles” jatkui Belfastissa 1970-luvun alusta aina 1990-luvun lopulle. Syyt levottomuuksille kaipaavat perinpohjaista asian avaamista.

Keskeinen kiista oli: kenelle Pohjois-Irlanti kuuluu ja kenen pitäisi johtaa sitä. Irlannin vai Iso-Britannian.

Good Friday sopimuksen jälkeen vuonna 1998 investoinnit palasivat Belfastiin. Belfastin talous kasvoi nopeiten Iso-Britanniassa 90-luvun lopulla. Rauha, investoinnit ja turismin kasvaminen olivat suuria syitä tälle.

Politiikka ja uskonto jakaa silti yhä Belfastin. Läntisessä Belfastissa useilla työväenluokan alueilla yli 90 prosenttia asukkaista on katolilaisia.

Kaupungin jakautuminen näkyy Belfastissa kaikkialla. Kaupunki on täynnä muistomerkkejä ja muraaleja Irlannin tai Iso-Britannian puolesta. Kuten alussa mainittu – näin suuri jakautuminen yhä yllätti Brittifutis.comin kirjeenvaihtajan.

Aivan majapaikkani viereisessä pubissa laulettiin päivällä paavin ja Irish Republican Armyn kuolemaa. Kaupungin toisella puolella lauletaan irlantilaisen armeijan puolesta.

Jako näkyy myös jalkapallossa: irlantilaiset eivät ole juuri Pohjois-Irlannin takana. He saattavat olla syntyneitä Belfastissa, mutta heidän maansa pelaa pian Ranskaa vastaan Dublinissa. Belfastissa pelattavassa ottelussa he toivovat Suomen voittoa. ”All Ireland” yhtenäisen Irlannin kannatus ja jalkapallojoukkueen muodostaminen on tosin nousussa ympäri Pohjois-Irlantia.

Pohjois-Irlannin maajoukkueen historia

Irlantia edusti yksi joukkue aina 1950-vuoteen asti. Sen jälkeen se jakautui jalkapallossa itsenäiseen Irlantiin ja Pohjois-Irlantiin.

Pohjois-Irlanti on ollut kolme kertaa MM-kisoissa. Ensimmäistä kertaa se esiintyi kisoissa jo vuonna 1958. EM-kisoihin Pohjois-Irlanti on selvinnyt kerran vuonna 2016, jolloin se eteni alkulohkostaan jatkoon.

Pohjois-Irlannin ylivoimaisesti tunnetuin pelaaja on George Best. Best voitti Ballon d’Or palkinnon vuonna 1968. Vaikka Pohjois-Irlannin historian paras pelaaja Best loisti 60- ja 70-luvulla, hänen aikanansa Pohjois-Irlanti ei ikinä päässyt lopputurnaukseen asti.

Artikkeli päivitetty ensimmäisellä kappaleella 28.3. klo 23:00.