Kerro toimittajan taustastasi?

Työskentelin 2018-2021 kirjeenvaihtajana Ilta-Sanomille ja Urheilulehdelle. Majapaikkani oli Länsi-Lontoossa, mutta kiersin ympäri saarivaltiota paikan päällä 59 eri stadionilla ja 150 ottelussa.

Ennen pestiäni opiskelin Tampereen yliopistossa, työskentelin parille eri maakuntalehdelle ja kirjoitin jalkapallojuttuja eri verkkosivustoille.

Työskentelin Myllykosken Pallon tiedottajana seuran viimeisellä kaudella (2014) Veikkausliigassa.

Nykyisin majailen Tampereella, jossa suoritan maisteriopintojani sekä avustan freelancerina mm. Urheilulehteä. Seuraan aktiivisesti brittifutista ja haluan avata viime vuosilta kertynyttä tietopankkiani syväluotaavilla jutuilla myös brittifutis.com-sivustolla.

Onko sinulla minkäänlaista pelaajauraa jalkapallossa?

Jalkapallourani kohokohta tapahtui 16-vuotiaana, kun pelasin yhden ottelun kouvolalaisen puulaakijoukkueen maalilla. Päästimme kaksinumeroisen maalimäärän, mutta olin joukkueen paras pelaaja. Jokainen vetäköön johtopäätöksensä, mistä se kertoo.

Minulla ei ole pelaajauraa. Höntsäporukoissa pelaan maalivahtia. Fiilis, minkä venyminen pallon tielle antaa, on euforinen ja hivelee itsetuntoani.

Olen parempi katsomaan jalkapalloa ja kirjoittamaan siitä kuin pelaamaan sitä itse, joten toimittajan ura on varsin looginen valinta.

Mieleenpainuvin ottelu?

15.12.2018 Valioliiga, Huddersfield Town-Newcastle United 0-1.

Lähtökohtaisesti mahdollisimman epäseksikkäät ja tuolla kaudella pelillisesti vaisut joukkueet, kyllä. Moni kohottaa kulmakarvoja, kun nostan tämän unohtumattomaksi peliksi kirjeenvaihtajavuosiltani.

Syy on henkilökohtainen. Aloin seurata brittifutista 12-vuotiaana. Minulla oli tapana pelata urheiluaiheisia konsolipelejä isoveljeni kanssa, ja etsimme Englannin alasarjoista joukkuetta. Ykkösliigasta joukkueeksi valikoitui sattumalta Huddersfield Town.

En kutsu itseäni kannattajaksi, mutta olen tuntenut siitä asti sielujen sympatiaa Huddersfieldiin. Veljelleni ostin vuosi sitten seuran logolla koristetun mukin joululahjaksi.

Ottelu oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, minkä olen nähnyt Huddersfieldissä. Lontoosta matka Huddersfieldiin oli pitkä. Ilta oli kylmä, sateinen, pimeä ja viimainen. Pallo viuhui suoraviivaisesti päästä päähän. Newcastlen vierasfanit riisuivat paitansa viimassa, ja Huddersfieldin kannattajat tuskailivat surkeaa kautta.

Brittifutista aidoimmillaan ja mitä parhaimmin, siis! Henkilökohtaisesti hieno ilta ja erään ympyrän sulkeutuminen.

Mitä sinulla on ylläsi jalkapallopeleissä?

”Koska olet kotoisin Suomesta, sinulla ei voi olla kylmä”, oli yleisin arvio, minkä kuulin pressikatsomoissa. Silti tärisin ja hieroin eniten sormiani kaikista toimittajista.

Takkini oli aina liian ohut, eikä sormikkaita voinut pitää kädessä, jotta voisin kirjoittaa pelin tuoksinnassa juttua. Kannattaa aina pukeutua mieluummin liian lämpimästi kuin liian ohuesti. Sen opin liian useita kertoja brittikatsomoissa.

Talvi-ilta 2020 Harrogatessa oli kenties jäätävin kokemukseni tällä saralla – mutta se on oma tarinansa se.

Mitä muuta puuhailet kuin kirjoitat Brittifutis.comille?

Teen journalistiikan maisteritutkintoani Tampereen yliopistossa. Minulla on satunnaisia pidemmän aikavälin kirjoitusprojekteja ja -unelmia. Viihdyn kirja tai kynä kädessäni, jalkapallopeli silmieni edessä.

Kolme vuotta kirjeenvaihtajana olivat antoisaa, mutta kuluttavaa aikaa. Annan itselleni aikaa palautua ja tutkin, millaisia mahdollisuuksia elämä tuo seuraavaksi tullessaan.

Olen myös yksinäisen, mutta itselleni antoisan polun kulkija: Nautin pubikulttuurista ilman alkoholia.