Kerro toimittajan taustastasi?

Päädyin toimittajaksi oikeastaan vahingossa. Lopetin tosissaan ”sählyn” pelaamisen keväällä 2015, kun hain opiskelijavaihtoon seuraavalle keväälle. Mietin samalla, että vapautuvalla ajalla voisi kokeilla uusia juttuja. Päädyin kaverini kautta Faneille.com-sivustolle rustailemaan juttuja urheilusta, puhtaasti harrastuksena. Melko nopeasti huomasin, että tämähän sujuu ja sain toimittamisesta kivan sivuduunin yliopisto-opintojen oheen. Valmistuin juuri ennen koronaa ja jäin vähän limboon työmarkkinoilla. Ajattelin, että voisin yrittää tehdä jotakin ”friikkuhommia” työnhaun ohessa, kunnes havahduin, ettei tässä oikeastaan tarvitse töitä edes hakea. Futiksesta ja sen sisällä Valioliigasta olen kirjoittanut eniten, mutta lajikirjosta löytyy mm. cheerleadingia, motocrossia ja tanssia. Toimittajana olen ehkä enemmän ilmiöihin pureutuva featured-kirjoittaja kuin uutistoimittaja.

Onko sinulla minkäänlaista pelaajauraa jalkapallossa?

Kultavuoteni kuningaspelin pelaajana ajoittuvat jonnekin vuosituhannen vaihteeseen. Meillä oli Oulussa kova junnujengi. Olin kuitenkin parempi salibandyssa ja päädyin panostamaan siihen 12-vuotiaasta lähtien. Pelailin futista kakkoslajina 17-vuotiaaksi, jonka jälkeen se jäi, kun pääsin sählyssä liigajengin matkaan. Viimeiset vuodet olen pelaillut harrastefutista Helsingin puulaakeissa.

Mieleenpainuvin ottelu?

Suomi-Liechtenstein 15.11.2019. Enempää taustoitusta tuskin tarvitaan. Olin paikalla, kävin kentällä. Jos mietin asiaa brittifutiksen kontekstissa, niin sen täytyy olla Burnley–QPR, toukokuun toinen päivä vuonna 2016. Olin tuon kevään Manchesterissa vaihdossa. Vaihtopaikan valitsin puhtaasti futiksen perusteella. Menimme veljeni ja hollantilaisen vaihtarikaverin kanssa Turf Moorelle katsastamaan tuolloin divarissa pelanneen Burnleyn kotimatsin tunnelmaa. QPR-matsi oli toiseksi viimeisellä kierroksella, jolle Burnley lähti Boron ja Brightonin kanssa tasapisteissä piikkipaikalla. Boro oli jäänyt tasuriin edellispäivänä ja Brighton hyytyi pistejakoon puolisen tuntia ennen Burnleyn matsia. Kun kilpailijat pelasivat vielä päätösrundilla vastakkain, Burnleylle riitti suoraan nousuun voitto Ärristä. Lopulta nousu irtosi 1–0-voitolla. Sam Vokes teki hyvin burnleymaisen maalin, puski pallon pussiin sivuvaparista verkkoon. Clarets pelasi divarissakin ihan samanlaista kalinapalloa kuin viimeiset viisi kautta ylhäällä. Loppuvihellyksen soidessa – ja nousun varmistuttua – tunnelma oli ehkäpä euforisin, mitä olen koskaan todistanut. Fanit rynnivät kentälle, eikä järjestyksenvalvojilla ollut missään vaiheessa pienintäkään aikomusta heitä estää. Pienen tuumailun jälkeen kävelin itsekin keskiympyrään. Samana iltana Spurs hukkasi 2–0-johdon Stamford Bridgellä, mikä sinetöi Leicesterin mestaruuden.

Mitä sinulla on ylläsi jalkapallopeleissä?

Riippuu toki pelipaikasta ja vuodenajasta. Englannissa käydessä ylipukeutuminen peleihin on lähes mahdotonta. Pitkiin kalsareihin en sentään ole haksahtanut. Jokunen vuosi sitten roomalaisesta vintagekaupasta ostettu Barbourin öljykangastakki on aika hyvä, pitää sateen ja pahimman tuulen loitolla. Mitään habituaalista pukeutumiskoodia en kuitenkaan noudata. Ostan vaatteeni yleensä kirppareilta ja laitan peleihin kampetta, mikä sattuu sen hetkiseen säähän ja fiilikseen sopimaan.

Mitä muuta puuhailet kuin kirjoitat Brittifutis.comille?

Olen tällä hetkellä puhdas freelancer, toimitan ja teen copyn töitä mainospuolella. Teen hommia aika moneen paikkaan, mm. Urheilulehteen ja sählymedia Pääkalloon. Joku Valioliigan ystävä on saattanut joskus kuulla verkkaista Oulun murretta Byyrin Valjuraati-podcastissa. Se olen minä. Taskusta toki löytyy myös yhteiskuntatieteen maisterin paperit, pääaineena kansainvälinen politiikka. Joten katsotaan nyt vielä mikä musta tulee isona.

Töiden ulkopuolella puuhailen aika pitkälti perheen parissa. Kotona on kaksi pientä lasta, joten kai voisi sanoa, että elän niin sanottuja elämän ruuhkavuosia.