Ikola: Frank Lampard ei korjaa Chelsean kaaosta – eikä häntä siksi palkattukkaan
Myrskynsilmään joutunut Todd Boehly otti itselleen ihmissuojan seuralegendasta, jonka alaisuudessa voitot jäävät loppukaudella hyvin vähälle, kirjoittaa Eetu Ikola.
“Luottakaa! Chelsea voittaa 3–0!”
Todd Boehly ei tehnyt itselleen palveluksia, kun hän julisti Chelsean voittajaksi Madridissa jo ennen Mestarien liigan puolivälieräkamppailun avauspotkua. Etenkin, kun 0–2-lopputulos oli seuran toinen tappio Frank Lampardin palattua ruoriin.
Lampardin, jonka oli alunperin määrä analysoida Real Madrid -ottelua asiantuntijana BT Sportin lähetyksessä. Lampardin, joka sai alle kolme kuukautta sitten potkut Evertonista pudotettuaan joukkueen viimeistä edelliselle sijalle Valioliigassa. Lampardin, joka ei osannut sanoa peliä edeltävässä pressitilaisuudessa, kuunteliko Boehly todella koomikko James Cordenin neuvoja valitessaan hänet pestiin.
Moni ei varmasti ole yllättynyt siitä, ettei Chelsean peli ole lähtenyt heti kulkemaan Lampardin alaisuudessa. Eihän Lampard kuitenkaan ole valmentaja, jolla olisi osaamista ja auktoriteettia saada tämä alavireinen, epäyhteinäinen sotku suoriutumaan kentällä. Oli vastassa Valioliigan putoajakandidaatti tai Euroopan menestynein seura.
Tämän tiesi myös Boehly, vaikka 3–0-voittoa medialle enteilikin. Boehly tiesi, mitä Lampardista saisi. Ei jatkopaikkaa Mestarien liigasta, eikä loppukauden ryntäystä europelipaikoille, vaan ihmissuojan oman asemansa helpottamiseksi.
Askel eteenpäin, kaksi taaksepäin
Chelsea aloitti kauden 2020-21 Lampardin johdolla ja päätti sen Thomas Tuchelin alaisuudessa. Nyt, kahta vuotta myöhemmin, se päättää Tuchelin johdolla aloitetun kauden Lampardin kanssa. Uskomaton tapahtumakaari.
Nuori saksalaistaktikko Julian Nagelsmann oli pitkään ennakkosuosikki Graham Potterin tilalle. Myös Espanjan ja Barcelonan entisen huippuluotsin Luis Enrique vakuutti tiettävästi työhaastattelussaan. Oliko kummallakaan kuitenkaan aitoa intoa hypätä tehtävään juuri nyt? Ei välttämättä, eikä kukaan heitä siitä syyttäisi.
Monille Chelsean kannattajille olisi varmasti kelvannut kumpi tahansa vaihtoehto, mutta valinta kohdistui entiseen seuralegendaan.
Eikä ihme, kun katsoo mihin tilanteeseen Chelsean uudet omistajat ovat itsensä ajaneet.
Boehly ja kumppanit löytävät itsensä 11 kuukautta kestäneen aikakautensa jälkeen niin syvältä suosta, että vain joku, joka todella tuntee seuran ja sen kannattajat, voi varjella heitä lumivyöryn tavoin kasaantuvalta paineelta.
Mutta niin paljon kuin Lampard saattaisikin välittää Chelseasta seurana, rauhoittaa kannattajia ja auttaa mahdollisesti Mason Mountin jumittuneissa jatkoneuvotteluissa, on hänestä valmentajana todella vähän hyötyä kurssin kääntämisessä.
Lampard ei ole valmentaja, jolla olisi kokemusta vakauttaa paatti edes “oman seuransa” sekasorron keskellä. Lampard ei ole hahmo, jonka vuoksi Chelsean pelaajat juoksisivat niin sanotusti tiilimuurin lävitse. Arvostus häntä kohtaan ei ole enää entisensä.
Siinä missä väliaikaisluotsin odotetaan muun muassa käyttävän pelaajille suotuisinta pelitapaa ja kasvattavan heidän itseluottamusta ja työmoraaliaan kovan paikan keskellä, antoi Lampard huonon ensivaikutelman jo ensimmäisessä ottelussaan.
Lauantain 4–3–3-ryhmitys, jossa joukkue on pelannut tasan kerran aiemmin tällä kaudella (0–4-tappio Man Citylle FA Cupissa) oli kaukana tutusta ja turvallisesta. Siitä seurauksena sieluton esitys ja 0–1-tappio Wolverhamptonin vieraana. Keskiviikkona kokeiltu 5–3–2-ryhmitys, jossa tehoja haettiin vastaiskuilla, ei myöskään kantanut hedelmää.
Miten nyt käy?
Lauantain Wolves-tappion jälkeen Lampard piti Mestarien liigan puolivälieräottelua mahdollisena käännekohtana seuran kohtalolle. Lampard sanoi, että ”keskiviikko tulee olemaan täysin erilainen peli”. Sitä se ei kuitenkaan ollut.
Chelsea ei ole yhtenäinen. Chelsea ei ole pelaajamäärällisesti helposti valmennettavissa. Chelsealla ei ole maalintekijää. Chelsea on – niin vaikeaa kuin se onkin hyväksyä – juuri niin hyvä mitä sen sijoitus Valioliigan sarjataulukossa näyttää.
On arvostettavaa nähdä seuralegendan tarttuvan haasteeseen ja yrittävän, mutta korjaamaan rakkaan seuransa kaaosta Lampard ei kykene. En totta puhuen olisi järin yllättynyt, jos Chelsea ei voittaisi loppukauden aikana yhtään ottelua Lampardin alaisuudessa.
Valioliigassa Chelsealla on yksi vaikeimmista loppukauden otteluohjelmista. Se kohtaa viisi liigan seitsemän parhaan joukkoon kuuluvaa joukkuetta. Se vierailee Emiratesilla, Etihadilla ja Old Traffordilla, minkä lisäksi se kohtaa Newcastlen, Brightonin ja Brentfordin kotona.
Sen ainoat kaksi peliä alemman puoliskon joukkueita vastaan ovat Bournemouthia ja Nottingham Forestia vastaan. Siinä lepäävät Chelsean parhaat voitonsaumat, mutta kumpaakin joukkuetta vauhdittaa putoamisuhka, eikä niitäkään kukisteta maaleitta.
Chelsean 29 maalia 30 liigaottelussa on sen surkein saldo 99 vuoteen. Wolvesia vastaan joukkue sai aikaan yhden laukauksen kohti maalia. Neljän pelin maaliton putki on ensimmäinen sitten joulukuun 1993. Jo kolmatta kertaa tällä kaudella, se on mennyt kolme peliä putkeen ilman osumia.
On vain ajan kysymys, milloin turhautuneisuus näkyy myös pukukopissa.
“Halusin tarjota seuralle ja faneillemme selkeän ja vakaan suunnitelman loppukaudeksi,” sanoi Boehly Lampardin palkkamisesta kertovassa tiedotteessa.
Parempi olisi ollut ”selkeä ja vakaa suunnitelma” pitkälle, tai edes keskipitkälle aikavälille. Mutta kaipa tämä tragikoominen järjestely tälle alle 50 päivän mittaiselle pätkälle nykyhetken ja kauden lopun välille on vain kelvattava, ennen kuin sirkus saa itselleen uuden tirehtöörin.
