Kirja-arvio: Leedsin rakastama äärimmäisyyksien mies – Marcelo Bielsan muotokuva ilman kompromisseja

Phil Hay: And it was beautiful

Phil Hayn kirja on erinomainen henkilökuva Marcelo Bielsasta, sillä se onnistuu vastaamaan kahteen kysymykseen. Miksi Bielsa on niin legendaarinen ja mullistava valmentaja? Miksi tähän johtavat asiat ovat lopulta myös painolasti?

“A man with new ideas is a madman, until his ideas triumph.”

Sitaatti kaikuu päässäni yhä uudelleen ja uudelleen. Se koristaa myös leedsiläisen talon päätyyn maalattua muraalia. Se kuvastaa Marcelo Bielsaa niin valmentajana kuin ihmisenäkin. Se kertoo, millainen lukukokemus Hayn kirja on.

Muraaleja seinissä. Marcelo Bielsa Way -niminen katu. Ikuinen paikka tämän karun yorkshirelaiskaupungin kiihkeiden ihmisten sydämissä. Marcelo Bielsa teki Leeds Unitedissa jotain, johon kukaan muu ei ole pystynyt vuosiin. Vuosikymmeniin, ehkei sitten Don Revien 70-luvun kulta-aikojen. Hän kosketti ihmisiä jonnekin syvälle.

Phil Hay työskentelee laadukkaan The Athletic -verkkolehden Leeds Unitedin erikoistoimittajana. Alunperin Skotlannista kotoisin oleva Hay on nykyistä pestiään ennen toiminut mm. leedsiläisen Yorkshire Evening Postin toimittajana. Hän tuntee seuran kulttuurin ja historian läpikotaisin, kymmenien vuosien ajalta. And it was beautiful -kirjassaan Hayn tavoitteena on ollut maalata muotokuva eräästä aikamme puhutuimmista ja samalla – ja osittain juuri siksi – omaleimaisemmista jalkapallovalmentajista. Ja kuinka hyvin hän siinä onnistukaan.

Eksentrikon muotokuva

Kirja ei ole virallinen elämäkerta, saati omaelämäkerta. Tämä on itsestäänselvyys jo siksi, että Marcelo Bielsa ei ole koskaan antanut toimittajille henkilökohtaisia haastatteluita. Hänen paikkansa vastailla toimittajien kysymyksiin on virallinen lehdistötilaisuus, ei juuri koskaan mikään muu tilanne.

Asetelman vuoksi Phil Hay, kuten kaikki muutkin journalistit ja kirjailijat vuosien varrella, on joutunut tyytymääny yleisiin lehdistötilaisuuksiin ja tiedon hankkimiseen toisen käden kautta. Lukijoiden onneksi tätä toisen käden tietoa onkin paljon saatavilla. Tässäkin kirjassa Hay käyttää monia eri lähteitä, kuten Bielsan jo ennestään tuntenutta Leedsin urheilujohtaja Victor Ortaa, entisiä pelaajia, faneja ja muita seuratoimijoita.

Hayn kirjan ehdoton vahvuus on näkökulmien monipuolisuus, mistä seuraa lukijoille piirtyvä tarkka kuvaus Bielsan persoonasta ja valmennusfilosofista. Niin tarkka, kuin se tämän äärimmäisen matalan profiilin valmentajan suhteen on mahdollista.

Marcelo Bielsan ympärille on aina piirtynyt eräänlaista mystiikkaa. Moni pitää miestä eksentrikkona; normeista poikkeavana ja vähän outonakin yksilönä. Eksentrismin voi nähdä positiivisella tai negatiivisella tavalla. Tämän kirjan myötä käsitys Bielsasta eksentrikkona vahvistuu – positiivisella, kunnioitusta herättävällä tavalla.

Maanläheistä työntekoa

Hay maalaa Bielsasta kuvaa miehenä, jolle jalkapallo on kaikki kaikessa. Bielsa ei jätä kiveäkään kääntämättä asioissa, joihin hän itse voi vaikuttaa. Kun mies saapui aikanaan Sevillan työhaastatteluun, esitti seurajohto hänelle paksun muistion, jossa Bielsa oli tutkittu melko perusteellisesti.

“Tämän me tiedämme sinusta.”

Bielsa kaivoi laukustaan oman muistionsa Sevillan seurasta ja pelitavasta.

“Ja tämän minä tiedän teistä.”

Muistiossa oli tuhat sivua.

Bielsaa voidaan hyvällä syyllä pitää futisanalyysin eräänlaisena uranuurtajana – ja samalla sen kenties syvimmälle vieneenä huippuvalmentajana. Kausien päätyttyä hän katsoi joukkueensa jokaisen ottelun uudelleen, usein pari-kolme kertaa ottaen kaikki pelitapahtumat ylös tavoitteenaan löytää yhdenmukaisuuksia; mitkä asiat vaikuttavat mihin?

Tulevan harjoitusottelun vastustajan äärimmäisen epätodennäköisesti kentällä nähtävän kolmosmaalivahdin ennakkoraportti kattoi kahdeksan sivua.

Jos asia oli Bielsan vaikutuspiirin ulottumattomissa, ei hän uhrannut sille sekuntiakaan. Toimiessaan Argentiinan päävalmentajana, miehen päätös jättäytyä pois vuoden 2002 MM-kisojen lohkoarvontatilaisuudesta herätti pahennusta kisaisäntä Etelä-Koreassa. Miksi Bielsa jätti matkustamasta paikalle? Koska arvontatulokseen ei hänen toiminnallaan olisi ollut minkäänlaista vaikutusta.

Voiko sellaisesta henkilöstä pitää, jolle kaikki tuntuu olevan kylmää analyysiä? Kyllä voi, varsinkin jos asiaa kysyy Leedsin kaupungin asukkailta, seuran kannattajilta (usein yksi ja sama asia) tai seuran muulta henkilökunnalta.

Perimmäinen syy Bielsan valtavaan suosioon taisikin lopulta olla hänen maanläheisyytensä. Hän kieltäytyi seuran tarjoamasta arvoasunnosta ja muutti vaatimattomaan kämppään. Syy? Se oli lähellä harjoituskeskusta, jonne hän pystyi siirtymään kävellen – seuran verkkapuku yllään.

Sunnuntaisin Bielsalla oli tapana istuskella paikallisen ostoskeskuksen Costa Coffeessa läppärin ja muistiinpanojen kanssa. Koskaan hän ei kieltäytynyt yhteiskuvista tai juttuhetkistä paikalle sattuneiden fanien kanssa, kertoipa hän toisinaan jopa omia ajatuksiaan edellisen illan ottelusta tai pelaajavalinnoista kahvilapöydässä.

Nykypäivän tähtivalmentajalle poikkeuksellisen askeettinen elämäntyyli näkyi Bielsan suhtautumisessa pelaajiin. Heihin hän piti suhteen melko etäisenä, olivathan he Bielsan mielestä kovapalkkaisia työntekijöitä, joilla ei ollut varaa alkaa ylimieliseksi. Tästä eräänä osoituksena Bielsa vei kerran pelaajansa keräämään roskia teiden varsilta kolmeksi tunniksi. Se kun oli vastaavaa työtä tekevän kaupungin työntekijän keskimääräinen työaika, jolla ansaitaan riittävä puntamäärä kotiottelun halvimpaan pääsylippuun.

Seuran työntekijät eivät olleet Leedsissäkään sieltä kovapalkkaisimmasta päästä, joten heitä kohtaan Bielsa oli antelias järjestäen mm. säännöllisesti heille arvontoja, joissa oli erilaisia palkintoja kuten taulu-TV ja, kyllä, Volkswagen Golf.

Voitaneen siis sanoa, että Bielsa oli nykypäivän ylikaupallistetussa jalkapallomaailmassa poikkeus. Joidenkin mielestä kenties eräänlainen friikki, valtaosan mielestä ihailtava ja rakastettava tuulahdus aitoutta. Tämän valtavirrasta poikkeavuuden Hay onnistuu kirjallaan tavoittamaan todella taitavasti.

Pelillinen vallankumous Elland Roadilla

Pelkkä nöyryys ja kohteliaisuus ei kuitenkaan automaattisesti riitä seinämuraalien kohteeksi pääsyyn. Marcelo Bielsa teki Leeds Unitedin pelille ja pelaajille täydellisen vallankumouksen.

Kirja keskittyy Leedsin ensimmäiseen Valioliiga-kauteen lähes 20 vuoteen, 2020-21. Bielsa on ollut tässä vaiheessa seurassa jo kaksi kautta, joista ensimmäinen päättyi katkeraan pudotuspelitappioon Derby Countylle ja jälkimmäinen toi vihdoin kauan odotetun nousun takaisin kirkkaimpiin valoihin.

Leeds Unitedin 2000-luku oli enemmän tai vähemmän täyttä sekoilua alkaen vuosituhannen alun vauhtisokeuden värittämistä hulluista vuosista jatkuen mitä ihmeellisimpien omistaja- ja valmentajasekoilujen kautta lopulta Bielsan palkkaamiseen. Lukijan on tärkeä ymmärtää seuran lähihistoriaa jossain määrin. Silti, pidän kirjan heikoimpana lenkkinä turhan perusteellista historiankatsausta, jossa perataan sivutolkulla näitä omistajakuvioita. Tiiviimpi yhteenveto riittäisi ja lukijana huomaan sivu sivulta käyväni kärsimättömämmäksi; milloin päästään takaisin Bielsan profiiliin?

Mistä muistamme Bielsan Leeds-joukkueen? Aivan, käsittämättömästä juoksumäärästä, yltiöaggressiivisesta, miesvartiointiin perustuneesta prässäämisestä, pallon nopeasta liikuttelusta ja lähes koko pelaajiston osallistumisesta hyökkäyksiin – vitosvaihteella.

Se, mitä näimme Valioliiga-otteluissa kentällä, oli totaalisen toimintakulttuurin muutoksen lopputuote. Bielsan sanavarastoon ei kuulunut käsite “kompromissi”. Pelaajilta vaadittiin täydellistä sitoutumista pieniäkin yksityiskohtia myöten. Kehossa ei saanut olla grammaakaan ylimääräistä. Kun Luke Ayling ja Liam Cooper kuulivat keskellä kesää Bielsan valinnasta uudeksi manageriksi, lopettivat he välittömästi alkoholinkäytön kuin seinään – valmistautuen siihen, mikä edessä odotti.

Ehdottomuudesta kertoo paljon se, että Valioliiga-nousun varmistuttua pelaajat ehdottivat pilke silmäkulmassa, voisiko seuraavan aamun harjoitukset perua. Bielsa suostui siirtämään niitä kahdella tunnilla.

Keskiviikkoisin harjoituskentällä pidettiin pelätyt “Murderball”-sessiot, joissa pelaajat juoksutettiin hämärän rajamaille. Moni pelaaja kertoi itse ottelun tuntuvan fyysisesti kevyeltä näiden sulkeisten jälkeen. Joukkueeseen iskostettiin niin fyysisesti kuin psyykkisesti ajatus siitä, että juokseminen ei lopu. Newcastlen Jonjo Shelvey kertoi kysyneensä erään ottelun tuoksinassa Pablo Hernandezilta, miksi tämä ei ole hetkeäkään paikallaan, edes taukojen hetkillä, johon espanjalainen vastasi ikään kuin transsissa: “mun täytyy juosta, mun täytyy juosta. Manageri sanoi, että mun täytyy juosta.”

Bielsan äärimmilleen vietyyn analyysiin perustuva pelitapa ja ennennäkemätön vaatimustaso johtivat jalkapalloon, jota ihailtiin kaudella 2020-21 ympäri maailmaa. Tämä jalkapallo vei Leedsin sarjassa peräti yhdeksännelle sijalle, vain kuuden pisteen päähän europaikasta.

Sijoitus oli yksi kaikkien aikojen parhaista Valioliigan sarjanousijalta.

Toukokuussa 2021 moni ajatteli uuden, uljaan aikakauden alkaneen. Tästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja Leeds antoi potkut Marcelo Bielsalle. Asiaa tutkiessa pääsemme bielsalaisuuden Akilleen kantapäähän.

Väistämätön loppuunpalaminen?

Intensiivinen, vaativa, tarkka. Nämä adjektiivit kuvaavat Marcelo Bielsaa ja sitä myöten hänen Leeds Unitediaan kaudella 2020-21. Adjektiiveja yhdistää eräänlainen ehdottomuus, jopa mustavalkoisuus. Bielsa jos joku on periaatteen mies. Valtavalla heittäytymisellä ja työmoraalilla hän sai Leedsin lentoon. Bielsan vahvuutena hänen ajattelutapansa kannalta on se, että hän jos kuka tekee kuten opettaa. Nöyryys ja maanläheisyys antavat hänelle uskottavan perustan vaatia pelaajilta valtavasti.

Pelkällä vitosvaihteella ajamisella on kuitenkin pidemmällä aikavälillä väistämättömät ongelmansa.

Kausi 2021-22 oli alusta asti Leedsille vaikea. Pelaajat näyttivät edellistä kautta väsyneimmiltä, vähäenergisimmiltä. Bielsan ehdottomuus ja pelillinen vaatimustaso ajoivat tankkia koko ajan tyhjemmäksi. Kun kroppa ei enää toimi toivotulla tavalla, sama käy pääkopalle – ja toisinpäin. Lopulta Leedsin johto joutui tekemään raastavan päätöksen ja vapauttamaan Bielsan tehtävistään.

Vaikka Leedsin kausi oli ollut hyvin vaikea ja se oli ajautunut putoamiskamppailuun, ottivat seuran kannattajat potkut hyvin raskaasti. He olivat vihdoin saaneet kaupunkiin miehen, joka laittoi kaiken likoon seuran eteen ja todella välitti. Seurasta, kaupunkilaisista, pelaajista. Bielsan suosiosta kertoo eniten juuri se, että valtaosa faneista olisi ollut valmis menemään vaikka Championshipiin, jos vain Bielsa olisi saanut jatkaa.

Olisiko Bielsan pitänyt muuttaa toimintaansa? Olisiko Murderball-keskiviikot pitänyt laittaa tauolle (toim. huom. seuraaja Jesse Marsch lopetti tämän välittömästi)? Olisiko pelitapaa pitänyt muuttaa konservatiivisempaan suuntaan oman maalin ja pelaajien energioiden suojelemiseksi?

Kaikkiin näihin konditionaalimuotoisiin kysymyksiin on helppo vastata ulkopuolelta “olisi”. Se on kuitenkin Bielsasta puhuttaessa ajanhukkaa. Hän olisi vastannut kysymyksiin “ei”. Bielsan identiteetti perustuu intensiivisyyteen, kaikkien kivien kääntämiseen ilman kompromisseja. Ultrahyökkäävän pelitapansa kanssa Bielsa oli valmis kuolemaan, mikä näkyi Leedsille tyypillisinä ajoittaisina murskatappioina, kun taas seuraavana viikonloppuna joukkue otti ison voiton aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Intensiivisyys on Bielsan vahvuus ja samalla suurin heikkous. Toisaalta, ilman sitä emme olisi koskaan kuulleet tästä miehestä.

Periaatteiden merkitys ihmiselämässä

Mystinen, mutta helposti lähestyttävä. Maailmankuulu, mutta äärimmäisen nöyrä. Taktinen nero, mutta itsepäinen, kenties liiankin. Marcelo Bielsa on tietyllä tavalla ristiriitaisuuksien mies, minkä aspektin Hayn teos onnistuu hienosti tavoittamaan.

Toisaalta, yrittäkäämme hetkeksi asettua Bielsan asemaan, mikäli se nyt mitenkään on mahdollista. Voiko olla niin, että Bielsalle itselleen elämä ei näyttäydy millään tavalla ristiriitaisena? Hän on avoin, suorapuheinen eikä etsi millekään toiminnalleen tekosyitä. Eikä myöskään halua kuulla niitä muilta.

Bielsa on ollut itsellenikin yksi 2000-luvun merkittävimmistä valmentajista taktisessa mielessä. And it was beautiful -kirja kyllä avaa jonkin verran tätäkin puolta, mutta se on ennen kaikkea muotokuva ihmisestä nimeltä Marcelo Bielsa. Se herättää pohtimaan, mihin asti urheilussa (ja elämässä) on hyvä pitää kiinni omista periaatteistaan. En osaa vastata tähän kysymykseen, mutta tämän lukukokemuksen jälkeen tulen asiaa pohtimaan entistä enemmän.

LUE LISÄÄ Marcelo Bielsasta:

Vakoilua kalliolla, osa 1: Marcelo Bielsa – ja kaikkien aikojen harjoitukset Suomessa