Seppinen: Syyskauden yllättäjän ja flopin kohtaaminen sekä nerokkaasti porskuttava Brighton – Mitä jäi käteen viikonlopun kierrokselta Valioliigassa?

1) Newcastle United

Newcastlessa yli vuosikymmenen tuska ja turhautuminen on vaihtunut hurmosmaiseen tunnelmaan. Se, että asia johtuu julmasta ja täysin epämoraalisesta omistuskuviosta, on oma tarinansa. Nurmella kuitenkin kulkee loogisista syistä.

Kun Newcastle murjoi viikonloppuna Aston Villan, kentällä kohtasivat alkukauden yllättäjä ja floppi. Newcastlen pärjääminen perustuu onnistuneisiin pelaajahankintoihin parissa viime siirtoikkunassa sekä Eddie Howen laadukkaaseen valmennusprosessiin.

Newcastle on onnistunut kahdessa uuden ajan siirtoikkunassaan jopa hämmentävän virheettömällä prosentilla. Oikeastaan vain 30 miljoonaa euroa kolhoosimaisesta Chris Woodista on ollut hintaansa nähden huti. Wood on toki sinänsä täyttänyt roolinsa, eikä itse ole mahtanut siirtohinnalleen mitään.

Nick Pope, Kieran Trippier ja Bruno Guimaraes ovat kuitenkin olleet pelipaikkansa parhaimmistoa koko Valioliigassa.

Howe on osoittanut, että kehittyy valmentajana. Viime kaudella Newcastle piti palloa Howen alaisuudessa keskimäärin vain 40-prosenttisesti. Hyökkääminen oli yksinomaan vastaiskujen ja Allan Saint-Maximinin soolosuoritusten varassa.

Kuluvalla kaudella Newcastle on pitänyt palloa 51,5-prosenttisesti. Pallolliseen peliin on tullut rytmejä ja uusia eväitä.

Howe on myös näyttänyt, etteivät vanhat pelaajat ole niin huonoja, miltä he näyttivät pitkään vanhoillisen Steve Brucen alaisuudessa. Villaa vastaan Fabian Schär, Sean Longstaff ja Miguel Almiron olivat avauksessa ja pärjäsivät laadukkaasti pallollisessa pelitavassa.

Erityisesti hurjat seitsemän maalia tehnyt Almiron nauttii Howen valmennusotteesta. Flopiksi ja hieman naurunaiheeksikin ajautunut Almiron on löytänyt paikkansa oikeana laitahyökkääjänä Howen suosimassa 4-3-3-ryhmityksessä. Enää Almironille ei naureta.

Brucen alaisuudessa tekninen ja työteliäs pörrääjä ei saanut pelitavallisia avuja tuoda taitojaan esiin. Howen alaisuudessa pallollinen pelitapa ja ripaus suoraviivaisuutta hyökkäyskolmanneksella ovat räjäyttäneet Almironin loistoonsa.

Newcastle tuskin sijoittuu lopulta neljän sakkiin, mutta nykytasollaan se voi kärkkyä paikkaa ainakin kuuden joukossa. Newcastle on pisteodottaman mukaisessa taulukossa peräti kolmantena, joten sattumaan tuloskunto ei liiaksi perustu.

https://twitter.com/trippier2/status/1586428659954774016?s=20&t=kdv8rxXpTSvSNuYaw40sEA

2) Aston Villa

Jos St. James Parkilla on hurmosmainen tunnelma, Villa Parkilla ei iloon ole ollut juuri aihetta.

Steven Gerrardin erottaminen herätti pelaajat hetkeksi, mutta Newcastlessa tuloksena oli jälleen tyly kylvetys. Puikoissa oli vielä väliaikaisvalmentaja Aaron Danks.

Pian ohjat ottaa Villa Parkin uusi isäntä Unai Emery. Hänen palkkaamisensa antaa seuralle kosolti uskottavuutta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kirjoitin viikko sitten, että Aston Villan kannattaisi nyt palkata kokenut valmentaja, joka tuo selväpiirteisen pelikonseptin.

Villa sai sitä, mitä lääkäri olisi heille määrännyt. Emery on taktisesti loistava valmentaja, joka saa taatusti laadukkaasta pelaajamateriaalista enemmän irti kuin köyhään hyökkäyspeliinsä kaatunut Gerrard.

Ensimmäinen askel on saada alisuorittavien avainpelaajien, kuten Philippe Coutinhon, Emiliano Buendian ja Leon Baileyn, roolit kohdalleen. Jos ja kun Emery todennäköisesti peluuttaa leveämmällä pelaavia perinteisiä laiturityyppejä, esimerkiksi Bailey tuonee tasaisemmin tehoja kuin tähän mennessä.

Emery saapuu hyvään aikaan, sillä edessä on pitkä MM-kisatauko. Marras- ja joulukuussa on aikaa ajaa uusia ajatuksia sekä pelillisiä periaatteita pelaajien selkäytimiin. Kovin moni pelaajista tuskin nykynäytöillä voi odottaa paikkaa maansa MM-joukkueessa.

Aston Villa on alkukauden floppi ja surullisin ilmestys, mutta tasaisessa Valioliigassa sillä on vielä mahdollisuus nousta ainakin sarjan kärkikymmenikköön.

Pelaajamateriaali on ihan tarpeeksi laadukas, etteikö Aston Villa voisi pelata esimerkiksi kuten Newcastle – jos vain valmennus repii pelaajista parhaan irti.

3) Brighton Hove & Albion

Valioliigan viikonlopun kierroksen eräs jännitteisimmistä peleistä nähtiin Falmer Stadiumilla. Chelsean uusi päävalmentaja Graham Potter palasi Brightoniin, jonka hän nosti alkukaudella sarjan kärkikahinoihin.

Paluu oli tyly. Potter kärsi ensimmäisen tappionsa Chelsean päävalmentajana, kun Brighton murjoi länsilontoolaisvieraita lukemin 4–1.

Potterin ja Chelsean tarina on vasta alussa, eikä yksittäinen tappio keikauta venettä. Potterin hyökkäysorientoitunut ajattelutapa toki maksoi nyt karusti hintaa. Raheem Sterlingin ja Christian Pulisicin peluuttaminen wing-backeina 3-4-2-1-ryhmityksessä ei toiminut puolustussuuntaan. Kumpikaan laitahyökkääjistä ei ole tottunut rooliin tai sen puolustusvaateisiin.

Potterille paluu toi muutenkin harmaita hiuksia. Ykkösvahdin paikan takaisin vallannut ja Chelsean viime kierrosten paras pelaaja Kepa Arrizabalaga loukkaantui avauspuoliajalla. Potterin alaisuudessa paikkansa menettänyt Edouard Mendy korvasi hänet toiselle jaksolle.

Potter kuuluu pelilliseltä ajattelultaan hieman Pep Guardiolan koulukuntaan. Kaikki lähtee pallollisesta pelaamisesta. Siksi Kepa on noussut loistoonsa hänen alaisuudessaan. Mendy on mainio torjuja, mutta Kepa on pelinavaajana ja syöttäjänä häntä laadukkaampi.

Onnistumiset ovat myös ruokkineet maailman kalleimman maalivahdin raskasta titteliä kantavan Kepan itseluottamusta.

Peli kertoi lopulta enemmän Brightonista kuin Chelseasta. Etelärannikon verrattain pieni seura on toimintatavoiltaan suuri. Roberto De Zerbin palkkaaminen Potterin seuraajaksi oli seurajohdolta nerokas veto.

Brittimedian sekä asiantuntijastudioiden jäärät ehtivät toki lynkata valinnan tutulla nollatason argumentilla, minkä moni ulkomaalainen valmentaja on todistanut jo lukuisia kertoja kestämättömäksi – ”De Zerbi ei tunne englantilaista jalkapalloa”.

Ylimielinen argumentti erottaa englantilaisen jalkapallon globaalista jalkapallosta. Tärkeää on se, että De Zerbi tuntee globaalin jalkapallon ja ennen kaikkea nykyisen brightonilaisen jalkapallon. Hän ei ole Potter, mutta hänen rohkeasti prässäävä ja pallonhallintaan pohjautuva pelitapansa jatkaa Potterin luomaa pelillistä identiteettiä.

Brightonin seurajohto ei etsinyt isointa vapaana olevaa halukasta nimeä tai turvautunut työttömänä oleviin brittijääriin. Sitä, mikä joukkueessa toimi ja oli menossa oikeaan suuntaan, ei tarvinnut räjäyttää käsiin tai liikaa muuttaa.

Brightonin seurajohto teki sen, mitä jokaisessa seurassa pitäisi tehdä valmentajaa rekrytoitaessa. Brightonissa tunnistettiin oma pelillinen identiteetti ja etsittiin sen jalostamiseen pätevin mahdollinen vapaana oleva valmentaja.

https://twitter.com/ESPNFC/status/1586385472691085312?s=20&t=kdv8rxXpTSvSNuYaw40sEA