Laurila: On puhdasta höpinää, etteikö pelaaja voisi vaihtaa Marcelo Bielsaa Pep Guardiolaan

Kalvin Phillips siirtyi kesällä suurella kohulla Etihadille. Leeds United kuittasi kaupasta 42 miljoonaa puntaa.

Elland Roadilla jäätiin kaipaamaan Englannin maajoukkuepelaajaa ja seuran kasvattia. Phillips teki vailkutuksen, kun Marcelo Bielsa johti valkoisia 2018-22.

Siirto on monella tapaa mielenkiintoinen. Phillips allekirjoitti peräti kuuden vuoden sopimuksen Manchester Cityyn. Tämä kertoo, että City antaa hänelle aikaa.

Phillips vaihtaa Bielsa Ballin Pep Guardiolan positional playhyn. Athletic ehtikin jo kirjoittaa, että Phillips pitää puhdistaa Bielsa-vaikutteista. Nettijulkaisu viittasi Javi Martíneziin, jota Guardiola valmensi Bayern Münchenissä – ja Bielsa aiemmin Athletic Bilbaossa. Esille nousi termi de-Bielsa.

Athleticin kirjoitus osoittaa ymmärtämättömyyttä. Enemmänkin kyse on siitä, onko Phillips vielä riittävän hyvä pelaaja ehkä maailman parhaalle keskikentälle – ja tällä matkalla tarvitaan takuuvarmasti Elland Roadilla opittuja työkaluja. 

Horisontaalisuutta ja vertikalisuutta

Jämähdin heinäkuussa Heathrow’n lentokenttäkaaokseen ja Lontooseen. Painelin Sohoon ja vanhaan tuttuun Foylesin kirjakauppaan. Mukaan tarttui Lee Scottin erinomainen kirja Marcelo Bielsa Thirteen Steps to Premier League.

Kirja avaa erinomaisesti Leeds Unitedin otteita argentiinalaisen alaisuudessa ja antaa meille bielsistoille paljon kaivattua lisäarvoa. Opuksen yksi kappale on omistettu Phillipsille.

Scott viittaa kirjassaan Guardiolaankin. Bielsaa ja Guardiolaa yhdistää pakkomielteinen tarve voittaa jalkapallopelejä. He lähestyvät tavoitetta eri reittejä. 

Bielsalle jalkapallo edustaa vertikaalisuutta. Hän haluaa, että joukkue vaihtaa nopealla rytmillä kaistaa ja etenee. Guardiola taas uskoo pallonhallinnan jatkuvuuteen. City uuvuttaa vastustajan – ja usein katsojatkin – loputtomalla rallillaan. City jauhaa ja jauhaa horisontaalisesti. Bielsa yrittää sen sijaan rikkoa vastustajan pakkaa vertikaalisesti.

Bielsa sijoitti Elland Roadilla jo hieman sivuraiteelle jääneen Phillipsin keskikentän pohjalle muodossa 4-1-4-1. Phillips laski topparien väliin tai viereen. Joukkueen ylemmät keskikenttäpelaajat sijoittuivat huomattavasti korkeammalle.

Guardiola haluaa koko keskikentän kolmikon lähelle palloa, luomaan vaihtoehtoja. Leeds United eteni sen sijaan Phillipsin laadukkailla, linjoja murtaneille syötöillä. 

Pelaajaa vai aluetta?

Puolustaminen on jalkapallossa usein hyvin aliarvostettu osa-alue ja huipputasolla äärimmäisen vaativaa puuhaa.

Puolustaminen jaetaan usein pelaajavartiointiin, aluepuolustamiseen tai pallo-orientoituneeseen puolustamiseen. Todellisuudessa jokaisen joukkueen puolustustyylit heijastelevat kaikkea kolmea alalajia. Samalla puolustamiseen kuuluu paljon mekanismeja ja käyttäytymisiä aina puolustusroolin vaihtamisesta, kommunikointiin ja ajoituksiin. Lista on pitkä. Jokainen valmentaja jakaa puolustamisen eri tavalla paloihin.

Bielsa painottaa hyvin vahvasti pelaajavartiointia. Guardiola on taas aluepainotteisen puolustamisen ystävä. Isossa kuvassa on jopa hyvä, että pelaaja oppii jossain vaiheessa urallaan yhden puolustustyylin kerrallaan, jopa hieman korostetulla painotuksella.

https://twitter.com/Kalvinphillips/status/1552015274177712128?s=20&t=QssBX6pIcQmgtOOnQzq-fg

Koko ajatus de-bielsaamisesta on hämmentävä. Marcelo Bielsa antaa pelaajille työkaluja pelata jalkapalloa.

Argentiinalaisen koko toimintatapa perustuu pelaajien opettamiseen, pienissä ryhmissä harjoitteluun. Esimerkiksi Elland Roadilla hurmannut Raphinha siirtyi kesällä FC Barcelonaan ja sopeutui nopeasti. Javi Martínezkin teki komean 10 vuoden uran Bayern Münchenissä. Entinen Bielsa-pelaaja Aymerick Laporte on pärjännyt hyvin Guardiolan koulussa Etihadilla. 

Phillips voi hyvinkin pelata Guardiolan jalkapalloa bielsamaisilla mausteilla. Suurin este hänen läpimurrolleen on höpinäteorioiden sijaan Rodri, joka on sementoinut paikkansa Taivaansinisten keskikentän pohjalla. Rodri on vasta 25-vuotias, Phillips täyttää joulukuussa 26.

Kohti parvimaisuutta

Vastaavaa keskustelua on riittänyt jalkapallomaailmassa. Valeri Lobanovskyin Kiovan Dynamo pystyi syöttelemään pallon silmät kiinni läpi kentän maaliin saakka – ilman vastustajaa. Tämä perustui äärimmäiseen kollektiiviseen mekaanisuuteen. Valeri Lobanovskyin pelaajat saattoivat törmätä haasteisiin eri ympäristöissä, koska pelaaminen ei edennytkään tuttuja raiteita pitkin.

Nykyjalkapallossa vastaava ajattelu on harvinaisempaa. Bielsakaan ei perusta pelaamista tiettyjä poikkeuksia  lukuun ottamatta kovinkaan jäykkiin koko joukkueen kaavoihin, vaan enemmänkin äärimmäisen hiottuun yhteistyöhön. Bielsamaisessa ajattelussa tietty ärsyke tuottaa tiettyä toimintaa. Esimerkkinä vaikkapa kolmen pelaajan yhteistyö laitakaistalla.

Guardiola uskoo enemmän etsimiseen. City houkuttelee ja houkuttelee, yrittää luoda etua ja edetä linja linjalta – vaikkakin Manchester Cityllä riittää pelaamisessa mekaanisempiakin piirteitä, erityisesti viimeisellä kolmanneksella. 

Guardiola joutui kommentoimaan Bielsaa usein viime kaudella. Hän totesi, että Leeds United ei pärjäisi hänen tyylillään, mutta Bielsa voisi hyvinkin pärjätä Etihadilla tyylillään. Tämä on varmasti totta, koska Leeds United ei pystyisi koskaan pitämään palloa nykyjoukkueellaan guardiolamaiset 70 prosenttia.

Pallon pitäminen heijastuu tilanteenvaihdoissa, erityisesti hetkillä jolloin City menettää pallon. Guardiola haluaa, että City on mahdollisimman tiivis ja valmis antamaan paineen kohti vastustajaa.

Phillips taas kertoi, että Bielsa uskoo pelaajavartiointiin tilanteenvaihto miinuksissakin. Pelaajien pitää löytää oma suora vastustaja mahdollisimman nopeasti tai ainakin pyrkiä katkaisemaan hänelle johtava syöttölinja.

https://twitter.com/lufc/status/1543886765517414404?s=21&t=vbxAhFyq-P-563Fba0zS0w

Ei Manchester Unitedille

Phillipsillä on siis paljon opittavaa. Hän on kovaa taklaava, tarkkoja pitkiä palloja antava pohjapelaaja, joka opettelee jatkossa houkuttelemaan, puolustamaan aluetta ja liikkumaan tilanteenvaihto miinuksissa parvimaisesti.

Tämä matka on pitkä. Uuden oppiminen tekee pelaamisesta herkemmin hitaampaa. Tällä matkalla Phillips hyötyy siitä, että hän on kerran elämässään käynyt läpi vastaavan matkan. Aivan eri asia on se, onko Phillips lopulta riittävän hyvä pelaaja Etihadille vai jääkö hän täyttämään laadukkaana englantilaisena pelaajana kotimaisten pelaajien kiintiötä. 

Guardiola todennäköisesti halusi Phillipsin, koska hän on osoittanut jo kykyään oppia. Phillips on myös näyttänyt nykyjalkapallossa poikkeuksellista seurauskollisuutta.

Phillipsin kasvot on maalattu seinille ympäri Leedsin. Phillips ei suostunut siirtymään Leedsin viholliseen Manchester Unitediin, vaikka Old Traffordilla tarjottiin huomattavasti varmempaa peliaikaa. Phillips piti kiinni arvoistaan ja halusi oppia uutta. Tämä antaa pohjan tulevaisuudelle.