Tähtihyökkääjien debyytit, ten Hagin uusi aikakausi ja vakuuttava nousija – Nämä asiat nousivat esiin Valioliigan avauskierroksella

1) Erling Haaland ja Darwin Nunez

Valioliigan alkaneen kauden ympärillä julkinen narratiivi on rakentunut kahden suuren mestarisuosikin ja heidän kiehtovien hyökkääjähankintojensa ympärille.

Manchester Cityn Erling Haaland ja Liverpoolin Darwin Nunez ovat lyhyessä ajassa osoittaneet, että he ovat maailmanluokan tekijöitä myös Valioliigassa. Haaland on aiemmin mättänyt maaleja Saksassa, Nunez puolestaan Portugalissa.

Haaland on maailmanluokan kärkipelaaja, jollaista City on viime vuosien menestysmarssistaan huolimatta kaivannut riveihinsä. Haalandin kaksi osumaa West Hamin vieraana olivat osoitus siitä, miksi Pep Guardiola halusi hänet riveihinsä. City pyöritti peliä tuttuun tapaansa, mutta Haalandin liikkeet vastustajan puolustuslinjan taakse toivat uuden suoraviivaisen murtouhan hyökkäyspelaamiseen.

Merkit näyttävät siltä, että Kevin De Bruynen murtavat syötöt ja Haalandin viimeistelykyky tekevät hallitsevasta mestarista entistä vaarallisemman. Kun myös viime kaudella itseään pelaajana Guardiolan systeemissä etsinyt Jack Grealish on löytämässä yhteyden uuden tähtihankinnan kanssa, City on jälleen kaikista vahvin mestarisuosikki.

Nunez tuli vasta vaihdosta kentälle Fulhamia vastaan, mutta hänen avausmaalinsa oli tähtitason viimeistely vaikeasta asennosta. Liverpool on onnistunut vuosia erinomaisesti rekrytoinneissaan, mikä on näkynyt myös parin viime siirtoikkunan hankinnoissa.

Luis Diaz sopeutui lähes välittömästi kesken viime kauden Jürgen Kloppin pelitapaan. Sama näyttäisi toistuvan Nunezin tapauksessa.

Haalandin ja Nunezin kummankin kohdalla yli 20 maalin kausi on enemmän kuin realismia – ja jompikumpi maalaa joukkueensa mestariksi asti.

https://twitter.com/ChloeBloxam/status/1555947642600955904?s=20&t=2IrLmqFKmgRwao2YePIgyQ

2) Erik ten Hag

Manchester Unitedin uusi manageri Erik ten Hag sai juuri sellaisen alun pestilleen, mitä hän varmasti vähiten toivoi. Vahva vierasjoukkue Brighton johti avauspuoliajan jälkeen 2–0, ja buuaukset saattoivat pelaajat pukukoppiin Old Traffordilla.

United aloitti 4-2-3-1-ryhmityksellä, jossa Christian Eriksen operoi kymppipaikalla ja Bruno Fernandes vaihdellen paikkaa välillä kärjessä valeysin roolissa ja välillä vasemmalla laidalla.

Toisella puoliajalla ten Hag reagoi tappioasemaan. Cristiano Ronaldo tuli varhain Fredin tilalle. Ryhmitys muuttui 4-3-3:een, jossa Marcus Rashford ja Jadon Sancho pitivät leveyden laidoilla. Ronaldo on saanut kritiikkiä prässiominaisuuksistaan, mutta ainakin kauden aloituksessa hän malttoi laskeutua pelinrakentelun tueksi.

Donny van de Beek tuli kentälle pelin viime vartiksi ja toi pallolliseen peliin enemmän kuin keskikentällä aloittaneet Fred ja Scott McTominay yhteensä. Unitedin pallollinen peli parani toisen jakson edetessä ja joukkue pakotti Brightonin vetäytymään paikoin hyvinkin syvälle.

Vaikka ten Hagin debyytti päättyi lopulta 1–2-tappioon, juuri nämä tulokset mittaavat Manchester Unitedia seurana. Nouseeko heti kohina ja erilaiset ristivedot seuran ympärillä? Vai osataanko katsoa tuloksen taakse ja ymmärtää, että nykyisiä Liverpoolin ja Manchester Cityn menestyskoneistojakaan ei rakennettu yhdessä yössä?

Jos ten Hag saa työrauhan, Manchester Unitedissa voi itää sekavan vuosikymmenen jälkeen jotain kaunista ja kestävää.

3) William Saliba

Kausi käynnistyi jo perjantaina Selhurst Parkilla, kun Arsenal haki rutiininomaisen 2–0-voiton Crystal Palacen vieraana.

Ottelun mielenkiintoisin tarina oli Pohjois-Lontoon vieraiden alakerrassa. Kun oikea pakki Takehiro Tomiyasu oli jälleen loukkaantuneena, hänen paikkansa otti Ben White ja toppariparina operoivat William Saliba ja Gabriel.

White on toppari, mutta pärjää mainiosti myös oikeana pakkina. Orastava iso läpimurto on tulossa kuitenkin Ranskasta. Salibaa on jo vuosia pidetty todella lupaavana pelaajana, mutta 21-vuotiaan topparin läpimurto Arsenalissa on syystä tai toisesta viivästynyt.

Arsenal hankki Saliban kesällä 2019 median raporttien mukaan noin 30 miljoonalla eurolla. Saliba pelasi vielä kauden 2019–2020 lainalla kasvattajaseurassaan Saint-Etiennessä, mutta yllätys oli suuri, kun Arsenalin manageri Mikel Arteta ei nähnyt hänelle käyttöä kahdella edelliselläkään kaudella. Tammikuussa 2021 Saliba siirtyi loppukauden mittaiselle lainalle Ranskan pääsarjaseuraan Niceen, ja viime kauden hän vietti kokonaan lainalla Marseillessa.

Saliba vakuutti jo harjoituskaudella ja väläytti avauspelissä ominaisuuksia, joiden takia hänestä on kohistu. Pitkänhuiskea toppari puolustaa mielellään rohkeasti eteenpäin ja riistää pallon vastustajalta. Hän ei kuitenkaan höntyile, vaan ajoittaa liikkeensä oikein, osana linjaa. Se on kenties myös nimenomaan kypsymiskohde, mitä Arteta on häneltä toivonut.

Saliballa on taito avata peliä laadukkailla lyhyillä ja pitkillä syötöillä.

Jos Saliba jatkaa laadukkaita otteitaan, hän antaa Artetalle positiivisen ongelman. Gabriel ja White muodostivat viime kaudella erinomaisen, toisiaan täydentävän toppariparin, mutta Saliban ehdoton potentiaali on kumpaakin heistä jokusen napsun korkeammalla.

https://twitter.com/Arsenal/status/1555680790582857729?s=20&t=fYQlpKqNCPR0us_XH0ppfA

4) Fulhamin vakuuttava sisääntulo

Kaikki kolme nousijaseuraa olivat tulessa jo lauantaina. Vakuuttavimman sisääntulon teki Fulham, joka nappasi kotikentällään pisteen Liverpoolilta.

Kauden piristysruiskeeksi povattu Nottingham Forest jäi sen sijaan täysin jyrän alle Newcastlessa. Kolmas nousija Bournemouth vastasi suurimmasta yllätyksestä, kun se voitti heikon Aston Villan hurmioituneen kotiyleisönsä edessä Dean Courtilla.

Fulham osoitti, että sillä on orastavaa potentiaalia viimein pysäyttää jatkuva hissiliike. Länsi-Lontoon sympaattinen mökkiläisseura on noussut tai pudonnut viimeiset viisi kautta peräkkäin.

Päävalmentaja Marco Silva on luonut reilun vuoden aikana toimivan sapluunan, mikä muovautuu myös Valioliigan vaatimuksiin. Fulham hurmasi viime kaudella pallollisella pelitavallaan. Fulham hallitsi palloa yli 60-prosenttisesti, eikä se joutunut kärkijoukkueena luonnollisesti tekemään valtavaa määrää puolustuspelitekoja otteluiden aikana Championshipissä.

Valioliigassa pelien luonne kääntyy, kun vastassa on Liverpoolin kaltaisia huippuseuroja. Fulham piti palloa vain 33 prosenttia, mutta se ei täysin vetäytynyt kuoreensa. Silva tuntee kolmea eri seuraa Valioliigassa aiemmin valmentaneena sarjan vaatimukset. Fulham piti intensiteetin, mutta malttoi ajoittaa prässinsä.

Kun Fulham sai pallon, sillä oli paljon selvemmät mallit lyhyisiin pallonhallintavaiheisiin esimerkiksi toiseen nousijaan Forestiin verrattuna.

Fulhamin kannalta lupaa hyvää myös se, että kesähankinnat aloittivat mainiosti. Andreas Pereira operoi 4-2-3-1-ryhmityksessä kymppipaikalla ja väläytti kykyjään maalipaikkojen alustajana. Joao Palhinha on lähtökohtaisesti huippuvahvistus keskikentän pohjalle Fulhamin kokoluokan seuralle.

Puolustuspelaamisen tason riittäminen Valioliigassa on ollut iso kysymys Fulhamin ympärillä. Jos Palhinha pysyy kunnossa, hän on isossa roolissa tasapainon ylläpitäjänä.

Bernd Leno istui vielä vaihtopenkillä. Hän joutunee kilpailla peliajastaan, sillä viime kauden ykkösvahti, oman junioriakatemian tuotos Marek Rodak torjui vakuuttavasti. Topparihankinta Shane Duffylla on pallollisena puutteita, mutta hän tuo kokemusta ja rutiinia kapeaan alakertaan.

Tärkeintä on se, että viime kaudella ennätyksiä rikkonut Aleksandar Mitrovic jatkoi hurjaa maalitahtiaan heti avauskierroksella. Mitrovic ei ole aiemmilla yrittämillään täysin lyönyt läpi Valioliigassa, mutta nyt henkisesti ja pelillisesti kypsynyt hyökkääjä näyttäisi olevan valmis.

5) Southamptonin ja Wolverhamptonin muutokset

Avauskierroksen kaksi omanlaistaan yllättäjää olivat Southampton ja Wolverhampton – joista kummallekin voi povata haastavaa kautta.

Southamptonilla ja Wolverhamptonilla on ollut viime vuosina Valioliigan kiveen hakatuimmat ryhmitykset. Ralph Hasenhüttlin valmentama Southampton on pelannut 4-2-2-2-muodolla, jossa sisäänvedetyt laiturit ovat muodostaneet sisäkaistoilla toisen prässilinjan.

Wolverhamptoniin valettiin Nuno Espirito Santon aikana kolmen topparin alakerran perinne, mitä nykyinen päävalmentaja Bruno Lage ei lopulta uskaltanut murtaa viime kaudella.

Avauskierroksella Southampton lähti Tottenhamin vieraaksi 3-5-2-ryhmityksellä, joka valui usein 5-3-2-muotoon, kun kotijoukkue painoi päälle. Hasenhüttlin äärimmäisen prässäävä pelitapa on aiemmilla kausilla tuottanut pitkiä voitto- ja tappioputkia. Riskitasot ovat olleet puolustuspelillisesti korkealla, ja Southampton onkin päästänyt kaudesta toiseen paljon maaleja.

Kyse ei ole ollut huonosta tuurista, vaan tietoisesta riskistä, sillä Southamptonin päästettyjen maalien odottamakin (xGA) on ollut Hasenhüttlin aikana aina suhteellisen korkea ja vain kasvanut viime kausina.

Uusi suunnitelma ei kestänyt kovin kauaa Tottenham Hotspur Stadiumilla, vaan aloitteellinen vastustaja jyräsi lopulta voittoon.

Positiivisiakin aihioita oli. Manchester Citystä hankittu 18-vuotias Romeo Lavia suojasi James Ward-Prowsen ja Oriol Romeun keskellä tunnollisesti alakertaa. Lavia voi nousta merkittävään rooliin, mikä pudottaisi taakkaa viime vuosina valtavasti uurastaneiden Ward-Prowsen ja Romeun harteilta.

Muista uusista kasvoista niin ikään Manchester Citystä hankittu 20-vuotias Gavin Bazunu aloitti maalilla. Vaikka hän päästi neljä maalia, nuorta vahtia ei voi niistä syyttää. Bazunu vaikuttaa lähtökohtaisesti modernimmalta ykkösvahdilta kuin penkille pudonnut Alex McCarthy.

Kärjessä Rangersista ostettu Joe Aribo aloitti Adam Armstrongin parina. Hän sopii monikäyttöisenä ja työteliäänä pelaajana Hasenhüttlin suosimaan prässipeliin, mutta ei tuo parannusta maalintekoon.

Lage oli puolestaan heittänyt 3-4-3-ryhmityksen ainakin toistaiseksi romukoppaan. Hän aloitti 4-2-3-1-muodolla Leeds Unitedin vieraana. Lage on omalla valmennusurallaan ennen Wolverhamptonia itse suosinut Hasenhüttlin tyylistä 4-2-2-2-muotoa, mutta osoittanut mukautumiskykyä nykypestissään.

Wolverhampton on seurana jonkinlaisessa käymistilassa, mikä näkyy myös nurmella. Kesällä ainoa uusi tulija oli toppari Nathan Collins, joka pelasi sarja-avauksessa Maximilian Kilmanin toppariparina. Pitkäaikainen kapteeni ja yksi sarjan parhaista toppareista Conor Coady istui koko pelin penkillä, mikä vahvisti siirtohuhuja hänen ympärillään.

Wolverhamptonin oma pallollinen pelaaminen oli viime kaudella hyvin köyhää. Lage on kiinnittänyt siihen harjoituskaudella huomiota. Wolverhampton ottikin heti avauskierroksella pallon haltuunsa ja hyökkäsi hieman aiempaa rohkeammin.

Suurinta ongelmaa eli maalinteon tuskaa pelitavan muutokset eivät poista, sillä ainoa varteenotettava viimeistelijä eli ykköskärki Raul Jimenez on loukkaantunut. Elland Roadilla kärjessä aloitti fyysinen Hee-chan Hwang, mikä näkyi toisinaan suoraviivaisina ratkaisuina kohti hänen juoksulinjojaan.

6) Evertonin tuska

Evertonin kausi alkoi niukalla 0–1-kotitappiolla Chelsealle. Tappio itsessään oli odotettu ja esitys oli jopa yllättävän pirteä, mutta kovin ruusuista kuvaa ei voi Evertonille tällekään kaudelle maalata.

Seurajohto on sekoillut Evertonin asemaan, jossa se on lähtökohtaisesti lähempänä putoamisviivaa kuin eurosijoja. Se on aikamoinen saavutus seuralta, joka esimerkiksi viime kaudella operoi sarjan seitsemänneksi ja tälläkin kaudella vielä yhdeksänneksi suurimmalla palkkarakenteella.

Silti Everton lähtee kauteen tilanteesta, jossa keskikentällä pelaa laitahyökkääjä Alex Iwobi ja kärkenä toinen laitahyökkääjä Demarai Gray.

Tilannetta ei helpota, että ykköskärki ja yksi tärkeimmistä pelaajista Dominic Calvert-Lewin sai kauden alla polvivamman. Avauskierroksella Frank Lampardin ilme näytti jo epäuskoiselta, kun ensin joukkueen laadukkain toppari Ben Godfrey rikkoi todella pahasti nilkkansa ja toisella puoliajalla vahvasti esiintynyt Yerry Mina nilkutti vaihtoon.

Pitkäaikaisen luottotopparin Michael Keanen asemasta kertoo se, että hän ei päässyt loukkaantumisista huolimatta vaihdosta kentälle.

Lampard on tiukassa paikassa, sillä hänen valmentajauransa ei ole edennyt järin onnellisten tähtien alla. Lampard on nimellään saanut merkittäviä pestejä, mutta onnistumiset ovat jääneet vähiin. Vieläkään on hankala määritellä, millaista peliä Lampard haluaa joukkueensa pelaavan.

Everton on sekaisin johtotasolta, keskinkertaisessa valmennusprosessissa ja pelaajapakka täysin levällään. Goodison Parkin tiiviillä yhteisöllä on jälleen edessä raskaat 10 kuukautta.