Paikan päällä 21-22: Ensimmäistä kertaa pressikatsomossa hirmumyrskyn jälkimainingeissa ja ohipäivä

Brighton – Burnley.

Helmikuun 19. päivän lauantaiaamu valkeni sateisena ja viileänä. Iltapäivällä matkustaisin Falmerille Brighton-Burnley otteluun ensimmäistä kertaa Valioliiga-joukkueen pressiin kutsuttuna.

Pääsin töihin yhdeksän muun kurssilaiseni kanssa Brightonin yliopistokurssin tarjoaman työelämämahdollisuuden kautta.

Eunice-myrsky oli riepotellut edellisenä päivänä koko Englantia valtavalla voimalla. Puita oli kaatunut teille ja kadut olivat täyttyneet rankkasateena tulvivasta vedestä.

Myrsky oli vaikuttanut myös joukkoliikenteeseen ja kaikki junat Eastbournen opiskelijakaupungista Brightoniin oli peruttu.

Päässäni heräsi huoli, millä tavoin pääsisin otteluun ajoissa? Apu löytyi ryhmäni Facebook-chatista ja kurssikaverini tarjoutui kyyditsemään autollaan minut ja kaksi ystävääni stadionille.

Saavuimme lopulta Falmerille Amex Stadiumille varttitunnin ennen ottelun alkua. Ovi mediatilaan löytyi vetisessä räntäsateessa tehdyn lyhyen vaelluksen jälkeen järjestysvalvojien opastamana.

Mediatilassa ennen ottelua tarjolla oli perinteistä brittiruokaa beef and mash (lihaa ja perunamuussia) lounaaksi ja virvokkeita pitämään toimittajien mielen virkeänä.

Itse pressikatsomoon mentiin eri ovesta hissillä stadionin ylimpään kerrokseen. Paikkamme löytyivät stadionin ylimmältä riviltä. Paikkojen edestä löytyi televisioruudut, joista pystyi tarkistamaan raporttia tehdessä tärkeimmät tapahtumat hidastettuina.

Odotin etukäteen vierasjoukkue Burnleysta etenkin seuran hyökkäykseen tammikuussa Wolfsburgista Newcastleen siirtyneen Chris Woodin korvaajaksi saapuneen Wout Weghorstin näkemistä. Liki kaksimetrinen hollantilaiskolossi oli ennen Valioliigaan saapumistaan takonut Saksan Bundesliigassa kolme yli 15 maalin kautta.

Weghorst oli pelissä keskiössä ja pääsin todistamaan hyökkääjän ensimmäistä maalia Burnleyn kärjessä. Se oli suora laukaus Connor Robertsin keskitykseen ja puhdas osuma palloon ennen sen uppoamista ylänurkkaan.

Ottelun loppupuolelta mieleen jäi myös veteraanilaituri Aaron Lennonin viimeinen 0-3-maali, jota edelsi pikakiiturille ominainen vikkelä juoksu boksiin selustaan. Juoksua seurasi millintarkka viimeistely vasempaan nurkkaukseen.

Brightonin esitys Burnleya vastaan oli heikoin näkemäni koko kaudella ja erityisesti joukkueen puolustus näytti normaalia haavoittuvaisemmalta, johon vaikutti Manchester Unitedia vastaan ulosajetun Lewis Dunkin ja kapteenin topparipari Adam Websterin poissaolot.

Ottelun jälkeisestä lehdistötilaisuudesta Brighton-manageri Graham Potterin sanat, joissa hän pyysi anteeksi kannattajille yhtä joukkueen kauden heikointa esitystä, olivat erityisen mieleenpainuvat ja kuvastivat kotijoukkueelle synkkää iltapäivää.

Kyseinen kamppailu oli osana Brightonin kauden pisintä kuuden ottelun tappioputkea, joka päättyi vasta huhtikuun alussa tasapeliin Norwichia vastaan.

Paikan päällä 2021-22: Paluu katsomoon pandemia-ajan jälkeen ja suuria VAR-käänteitä

Joni Ahokkaan TOP3-muistot paikan päällä 2021-22: Brighton-Leicester.

Syyskuun 19. päivän sunnuntaiaamuna oli odotuksen tuntua ilmassa. Edessä olisi ensimmäinen Valioliiga-ottelu paikan päällä puolentoista vuoden jälkeen. Vahvasti kauden aloittanut Brighton saisi vieraakseen Leicesterin.

Koronaviruspandemia oli hiipunut ja olin juuri palannut Englantiin yliopistokurssini viimeistä vuotta varten. Ostin lipun peliin edellisenä iltana vajaan 40 punnan hintaan.

Syyskuun puoliväli oli vielä lämmin Etelä-Englannissa, joten takkia ei tarvinnut pukea ylle matkaan lähdettäessä. Huppari ja shortsit olivat ideaali asu auringonpaisteeseen.

Hyppäsin junaan Eastbournessa 2 tuntia ennen peliä ja olin paikalla Falmerissa puoli tuntia myöhemmin. Porteilla ei juuri ollut tuohon aikaan jonoa ja pääsin sisään ilman suurempaa odottelua.

Stadionin sisällä nautiskelin yhden oluen ja nappasin burgerin purtavaksi. Hintaa tälle oli yhteensä vajaa 10 puntaa. @Matsisapuskat

Sunnuntain iltapäiväpeliin paikalle oli saapunut runsaasti lapsiperheitä. Ottelun alun lähestyessä siirryin paikalleni. Fanikamerassa pauhasivat tutut ennen jokaista kotiottelua soitettavat yhteislaulut Neil Diamondin Sweet Carolinesta The Beatlesin Hey Judeen. Kotiyleisö laulaa raikuvasti mukana.

Seuraavaksi on pelaajien aika astua kentälle ja Sussexin urheilujoukkueiden tunnukseksi muodostunut sota-ajan hymni Sussex by the Sea soi ämyreistä.

Sävelmän saapuessa kertosäkeeseensä musiikki taukoaa ja koko yleisö hoilaa komeasti ilman säestystä.

– Good old Sussex by the sea.  Good old Sussex by the sea.

– Oh we´re going up to win the cup for Sussex by the sea.

Kaikki on valmista aloituspotkua varten.

Nurmella näkemäni Brighton oli itsevarma ja aktiivinen pitämään pallonhallinnan itsellään. Täysin toista maata kuin toissa kaudella ensimmäisenä opiskeluvuotena näkemäni ryhmä, joka pyristeli tasapelin Watfordia vastaan.

Kotijoukkue sai ensimmäisen aiheensa riemuun avauspuoliskon lopulla, kun Seagullsille vihellettiin rangaistuspotku vieraiden tanskalaistoppari Jannik Vestergaardin käsivirheestä.

Neal Maupayn asettuessa valmistaumaan ampumaan pilkkua stadionille laskeutui odottava tunnelma. Samalla  kotiyleisö alkoi taputtaa raivoisasti vieraspäädyn protestoidessa vihellyksin tuomiota vastaan.

Oma paikkani oli lähellä kulmalippua ja pääsin seuraamaan tilannetta katse-etäisyydeltä. Laukaus meni sisään ja koko katsomo-osa räjähti huudahduksiin riemusta. Ranskalaishyökkääjä Maupay liukui villiintyneenä kulmalipulla juhlimaan suurta osumaa.

Toisen puoliskon alussa Seagulls-kannattajien ilo yltyi vielä lisää, kun seurassa suureen suosioon noussut Danny Welbeck puski Albionin kahden maalin johtoon.

11 minuuttia Welbeckin osuman jälkeen Leicester pomppasi unesta peliin mukaan Jamie Vardyn tuotua Ketut maalin päähän. Edessä olisi kotiyleisölle puoli tuntia painostavaa jännitystä, joka korostuisi erityisesti viimeisellä kymmenminuuttisella.

Brightonin pelaajissa näkyi väsymys pitkän taistelun jälkeen ja Kettulauma painoi suurella intensiteetillä päälle kotijoukkueen puolustusalueella taistelussa aikaa vastaan.

Kello tikitti ja viisi minuuttia ennen täyttä aikaa Wilfried Ndidi onnistui puskemaan pallon Brighton-vahti Robert Sanchezin ohitse. Vieraspääty hyppäsi ilmaan ja kaulaili toisiaan riemusta, kunnes VAR-merkki hetkeä myöhemmin ilmaantui salakavalasti ruudulle.

Juhlinta pysähtyi kuin seinään vaihtuen katseisiin suuresta hämmennyksestä. Hetki kului ja näyttö paljasti tekstin ”Goal disallowed”. Viesti jonka kotiyleisö halusi kuulla. Leicesterin vieraspääty heilutti turhautuneena nyrkkejään ilmasta pettymykseen Albion-huutojen raikuessa entistä kovemmin.

Suurin luoti oli väistetty ja edessä oli viimeiset minuutit taistelusta. Lopulta oli päätösvihellyksen aika ja yleisö nousi seisaaltaan taputtamaan pelaajeien suurelle uroteolle 2-1-voiton jälkeen.

https://twitter.com/AhokasJoni/status/1439624878043410441?s=20&t=sFhfeDWF5vRGVIuuCYTZOA

Poistuessani stadionilta koko kävelymatkaa juna-asemalle säestivät Brighton-kannattajien Seagulls-huudot. Voitto oli heille kauden neljäs viidestä ensimmäistä ottelusta.

Kotimatkani venyi lopulta yli kaksituntiseksi, sillä junavuorot takaisin Eastbourneen olivat peruttu. Jouduin näin kiertemään lähialue Lewesin kautta vaihtamalla ja saavuin lopulta takaisin iltayhdeksän aikaan.

Pidentynyt paluumatka oli lopulta vain pieni särö upeassa jalkapallopäivässä, joka oli tunnelmaltaan yksi huimimmista pelikokemuksistani paikan päällä.

Paikan päällä 2021-2022: Vapaapotkuvirtuoosi James Ward-Prowsen dominanssia ja pressiongelmia

Joni Ahokkaan TOP3-muistot paikan päällä 2021-22: Brighton-Leicester.

Jokaiselle toimittajalle sattuu joskus päiviä, jolloin mikään ei suju niin kuin pitäisi. Itselleni se tapahtui 24.  päivä huhtikuuta toisessa pressikokemuksessani Brighton-Southampton-ottelussa.

Nyt pääsisin myös Amex Stadiumin mixed zonelle viimeistenkin pandemian aikaisten varotoimenpiteiden poistuttua.

Olin saapunut takaisin Englantiin kaksi päivää aiemmin varhaisella aamulennolla ja matkustusväsymys tuntui vielä sunnuntaiaamuna.

Hyppäsin junaan, joka olisi noin tuntia ennen aloituspotkua perillä. Aurinkoinen kevätsää oli saanut kannattajat liikkeelle ja eri pysäkeiltä matkaan valui yhä enemmän porukkaa. Istumapaikasta ei ollut toivoakaan, sillä juna oli täyttynyt jo aiemmilla asemilla.

Lewesissa minua odotti lyhyt junanvaihto ja vartin odotuksen jälkeen saavuin Falmerille tuntia ennen ottelun alkua. Mediatilassa tarjolla oli tällä kertaa perinteinen brittiläinen sunnuntaipaisti , perunoiden ja ruskean gravy-kastikkeen kera.

Nälkäisenä töitä ei joutuisi paiskimaan.

Varttia ennen pelin alkua aloin suunnata kohti paikkaani, mutta liikuin epähuomiossa opasteiden mukaisesti väärään pressikatsomon osaan, joka oli mediantilan vieressä.

Etsiessäni oikeaa katsomoa, kuulin kotiyleisön huutavan riemuissaan Danny Welbeckin nimeä, joka oli vienyt Brighton alkuminuuteilla johtoon. Maali oli syntynyt vain hetkeä aiemmin ennen saapumistani paikoilleni ylärivin lehdistökatsomoon.

Avausjakson puolivälissä koko stadion hiljeni huolesta Southamptonin nuoren läpimurtopuolustajan Tino Livramenton polven hajottua kaksinkamppailutilanteessa Enoch Mwepun kanssa. Kylmäävästä ilmapiiristä tunnisti, että nyt oli käynyt huonosti.

Kun Livramento kannettiin pois paareilla, koko stadion riippumatta kannattamistaan väreistä taputti kunnioituksesta nuorukaiselle upean kauden katkettua ennenaikaisesti. Livramenton vakava polvivamma noi väistämättä mieleen kolmen viikkoa aiemmin pelatun Norwich-ottelun loppuhetkillä tapahtuneen Brightonin keskikenttäpelaaja Jakub Moderin loukkaantumisen.

Yksilötasolla Southampton-kapteeni James Ward-Prowsen esitys oli omaa luokkaansa. Keskikenttäpelaaja toi kahdella maalillaan vierasjoukkueen kahden maalin takaa tasoihin.

Niistä ensimmäinen ensimmäisen puoliskon lisäajalla oli erittäin nerokas vapaapotku.  Ward-Prowse ujutti laukauksensa isäntien muurin läpi sijoittaen sen tyhjäksi jääneeseen alanurkkaan.

Myös tasoitusmaali oli teknisesti taidokas. Ward-Prowse otti boksin reunalla Oriol Romeun keskityksen haltuunsa ja suuntasi matalan laukauksen Robert Sanchezin selän taakse.

Saints-kippari osoitti olevansa tärkeiden hetkien ratkaisija ja sai yksilöpanoksellaan Southamptonin mukaan taistelemaan pisteistä.

Viihdyttävän kamppailun kliimaksi nähtiin viimeisellä vartilla, kun Pascal Gross pamautti laukauksensa verkkoihin saaden kotiyleisön pomppaamaan tuoliltaan riehaakkaaseen juhlintaan. Ilo vaihtui epätietoiseksi hiljaisuudeksi VAR-tarkastuksen kumottua mahdollisen johtomaalin.

Gross oli ollut paitsiossa vastaanottaessaan syöttöä, joka vahvistui videotarkastuksessa. 2-2-tuloksesta tyytyväisempi osapuoli oli ehdottomasti vierasjoukkue Southampton. Brightonille pistemenetys oli hukattu mahdollisuus taistelussa paikasta 10 parhaan joukossa.

https://twitter.com/AhokasJoni/status/1518279558306349057?s=20&t=uiPh1wHzrhkpAzQgyaJ01w

Ottelun päätyttyä palasimme nopeasti mediatilaan, josta toimittajat ohjattiin mixed zonelle ottelun jälkeistä lehdistötilaisuutta varten. Paikalla olisivat molempien joukkueiden managerit Brightonin Graham Potter ja Ralph Hasenhuttl.

Edellisessä Burnley-ottelussa lehdistötilaisuus tehtiin etänä zoomin kautta, joten en tiennyt käytäntöjä. Istuuduin keskiriville penkkejä laitoin nauhurin puhelimestani pyörimään oman paikkani vieressä.

Se oli virhe, sillä nauhaa purkaessani valmentajien kommenteista oli hyvin vaikea saada selkoa kaiken muun hälinän keskellä. Kokeneemmat brittitoimittajat olivat vieneet nauhurinsa managerien eteen, jotta taustamelu ei kuuluisi.

Sain napattua nauhalta vain osittaisia paloja kommenteista ja palautin lopulta yliopistolta annettun harjoitustehtävän puoli tuntia myöhässä vajailla sitaateilla.

Kokemuksena päivä jäi mieleen virheistä ja vastoinkäymisistä, josta ottaa oppia seuraavaan kertaan.