Kotimäki: Liverpoolin mullistavat laitapuolustajat ovat välikaistojen valtijoita

Hyökkäävän laitapuolustajan käsite on tunnettu jo pitkään. Pelin evoluutio on kehittänyt laitapuolustajien roolia edelleen eteenpäin, kuten mm. Palloliiton pelianalyysipäällikkö Henri Lehdon ja pelianalyysiasiantuntija Mauri Heinosen tuoreesta, helmikuussa 2022 julkaistusta kansainvälisen huippujalkapallon analyysiraportista (Palloliitto) käy ilmi.

Laitapuolustajien hyökkäyspelillisten vaatimusten kasvuun on vaikuttanut merkittävästi positional play -ajattelu, jossa korostetaan kentän eri alueiden täyttöä ja sitä kautta alueellisten ylivoimien luomista. Kiinteiden pelipaikkojen merkitys on vähentynyt pelaajien täyttäessä kenttää monilla eri variaatioilla.

Vielä muutama vuosi sitten leveyssuuntaa ajateltiin melko paljon “laidassa tai keskellä” -kahtiajakona. Tänä päivänä kentän täyttö leveyssuunnassa nähdään useimmiten viiden kaistan, keski-, laita- ja välikaistojen kautta. Oli sitten kyse laitapakkien tai koko ajan yleistyvien wingbackien käytöstä, on välikaistojen merkitys tässä ilmiössä iso.

Hyökkäävien laitapuolustajien rooli on perinteisesti mielletty pitkälti laitakaistaa edestakaisin juoksevaksi ajokoiraksi, joka keskittää paljon sivurajan tuntumasta boksiin – usein korkeina palloina. Näitä “perinteisemmän” tyylin laitapakkeja/wingbackeja on toki edelleen. Lehto ja Heinonen nostavat tästä esimerkiksi Huuhkajien Jere Urosen laitapelaamisen viime kesän EM-kisoissa.

Kasvavassa määrin näemme laitapuolustajia, jotka liikkuvat laitakaistan lisäksi (tai jopa sijasta) välikaistalla. Varsinkin vastustajan kenttäpuoliskolla heidän liikkensä suuntautuu laitakaistalta välikaistalle, josta he antavat avainsyöttöjä ja tarjoavat itsekin suoraa maalintekouhkaa. Tällaisen laitapuolustajan eliittitason prototyyppinä voidaan pitää Lehdon ja Heinosenkin esiin nostamaa Liverpoolin Trent Alexander-Arnoldia.

Myös hänen joukkuekaverinsa Andy Robertsonin pelaamisessa on (jopa hieman yllättäen) paljon samoja elementtejä. Otan tässä artikkelissa tarkasteluun tämän täysin perustellusti maailman parhaaksi laitapuolustajakaksikoksi tituleeratun duon.

Hyökkäyspään hirmunumerot

Ainakin kaikki Fantasy-managerit sen tietävät; Alexander-Arnold ja Robertson ovat nollapelien lisäksi todellisia hyökkäyspään tehoilijoita. Kaverusten tilastot kestävät vertailun koko liigan mittapuulla pelipaikasta riippumatta, mikä on poikkeuksellista.

Trent Alexander-Arnold on syöttänyt pelaamassaan 22 liigaottelussa (tilanne 18.2.2022) 10 maalia. Piilevät numerot ovat vielä hurjempia; xA:ta (expected assists) eli maalisyöttöodottamaa hän on kerryttänyt peräti 18 maalin verran – maalisyöttö 82% todennäköisyydellä ottelua kohden. Maalisyöttöjen määrä oikeuttaa koko Valioliigan kolmosijaan, ja odottama suoraan ykköspallille. Maalipaikkoja Alexander-Arnold on luonut ottelua kohden 1,64 (sarjan 2.) ja avainsyöttöjä hän on antanut 2,4 (sarjan 3.).

Trent Alexander-Arnold has now created 300 chances in 150 Premier League appearances for Liverpool.

Only Kevin De Bruyne (464) has created more since the Englishman made his debut in the competition. pic.twitter.com/gzX6rCc5ol

— Squawka Football (@Squawka) February 10, 2022

Vasemman puolen verrokki Andy Robertson jää kollegansa tahdista jonkin verran, mikä lähinnä korostaa Alexander-Arnoldin tilastojen poikkeuksellisuutta.

Skotlannin miehen lukemat ovat silti laitapuolustajalle todella kovaa tasoa. Hän on pelannut 18 ottelua, joissa maalisyöttöjä on syntynyt 8. Ottelukohtainen keskiarvo 0,44 on koko Valioliigan 2. paras. Toisin kuin Alexander-Arnold, Robertson on ylittänyt maalisyöttöodottamansa, joka on ottelua kohti 0,33. Sekin oikeuttaa sarjassa sijalle 12. Maalipaikkoja Robbo on luonut ottelua kohden 1,28 (sarjan 8.) ja avainsyöttöjä 2,0 (sarjan 5.).

Välikaistojen valtiaat

Kuten liigan maalitykkejä käsittelevässä kirjoituksessani nostin esiin, Trent Alexander-Arnold vaarallisimmillaan välikaistalla Mo Salahin lähtiessä murtautumisvaiheeseen leveyden kautta. Näemme välillä jopa tilanteita, joissa Alexander-Arnold on pallon kanssa  30-40 metrin päässä vastustajan maalista esimerkiksi Jordan Hendersonin täyttäessä välikaistan.

Mitä ylemmäs kenttää Alexander-Arnold etenee, sitä enemmän hän alkaa käyttää pallon kanssa välikaistaa. Liverpoolin pelinavaamisvaiheessa mies on vielä laitakaistalla. Välikaistalla operointi alkaa toden teolla pallon ylitettyä puolen kentän rajan. Sieltä Alexander-Arnold syöttää paljon diagonaalisuunnassa boksiin tai kymppialueelle. Ylläolevasta kartasta nähdään hyvin myös, kuinka isossa roolissa hänen puolenvaihtonsa ovat Liverpoolin pelinrakentelussa.

Andrew Robertsonin olen mieltänyt oman silmäni perusteella “perinteisemmäksi”, lähinnä laitakaistaa uutterasti tahkoavaksi laitapuolustajaksi. Tämän ajatuksen pääsen ainakin osittain kumoamaan.

Ylläoleva syöttökarta vahvistaa vielä aiempaa, silmämääräistä käsitystäni. Robertson toimii pallon kanssa laitakaistalla eikä kaista vaihdu hyökkäyksen edetessä lähemmäs vastustajan boksia.

Tarkastellessamme hyökkäyspään muuttujia, joissa molemmat tähdet ovat Valioliigan eliittiä, huomaamme heissä kuitenkin yllättävän paljon yhtenäisyyksiä.

En ole erotellut kaksikkoa yhteiskartoissa eri väreillä, sillä heidän pelitekonsa toteutuvat lähes 100-prosenttisesti keskiakselin omilla puolillaan.

Tarkastellessa murtautumisvaiheen ratkaisevien syöttöjen antamista, eivät pelaajat juuri eroa toisistaan. Pallon ollessa n. 40 metrin päässä vastustajan maalista, lähtevät Alexander-Arnoldin avainsyötöt aavistuksen verran kollegansa vastaavia keskemmältä. Ero ei ole merkittävä. Myös Robertson syöttää välikaistalta eikä vietä kaikkea aikaansa sivurajassa kiinni. Molemmat pelaajat tekevät paljon underlap-juoksuja, joilla tarkoitetaan pallon ja kentän keskiakselin välistä, “sisäpuolelta” tehtäviä juoksuja (monelle tuttu takakierto-termi on puolestaan overlap-juoksu). Nämä toteutetaan usein pelaamalla pallo laitakaistalle keskikenttäpelaajalle tai hyökkääjälle tarkoituksena venyttää vastustajan pakkaa leveyssuunnassa, jolloin laitapuolustaja juoksee välikaistalle syntyneeseen tilaan.

Underlap-juoksut ovat luonnollinen seuraus Liverpoolin pelitavasta, jossa sekä Mohamed Salah että Sadio Mane liikkuvat paljon laitakaistalla avaten tilaa välikaistoille. Lopulta kyse on pelaajien välisestä havainnoinnista ja kommunikaatiosta; mille kaistalle tyhjä tila milläkin hetkellä syntyy? Joustavuus ja reagointi toisten liikkeisiin ovat jälleen kerran avainasemassa.

Hyökkäyksen edetessä boksiin, eivät nykyfutiksen tärkeimmät maalisyöttöalueet (joihin viitattiin myös Lehdon ja Heinosen raportissa) voisi erottua selkeämmin Alexander-Arnoldin ja Robertsonin toiminnassa. Nykypäivän huippufutiksen yksi ominaispiirre on, että keskityksiä ei enää haluta ottaa boksin ulkopuolelta läheltä päätyrajaa, saati kulmalippua. Pallo halutaan ensin jalkaan tai tilaan boksin sivurajan sisäpuolelle, josta annetaan matalia syöttöjä joko maalin edustalle tai takaviistoon.

Alexander-Arnold on syöttänyt vaarallisimmalta maalisyöttöalueelta peräti viisi ja Robertsonkin kolme maalia. Kaikki nämä maalisyötöt on annettu maaliteon kultaiselle, korkean xG:n alueelle. Aivan sivurajan tuntumasta annetuilla keskityksillä syntyneitä maaleja ei ole tullut ainuttakaan. Alexander-Arnoldin boksin ulkopuolelta lähteneet maalisyötöt ovat kulmapotkuja lukuun ottamatta kaikki välikaistalta, Robertsonilla välikaistalta sekä laitakaistan sisemmältä puolelta.

Sekä Alexander-Arnold että Robertson ovat syöttämisen lisäksi äärimmäisen vahvoja voittamaan tilaa ohittamalla ja kuljettamalla. Edellä mainittu on tehnyt 1,82 1v1-ohitusta ottelua kohden onnistuen

niistä 65 prosentissa ja jälkimmäinen 1,61 ohitusta 66 prosentin tehokkuudella. Kuten syöttäminen, myös ohitukset tapahtuvat paljon muuallakin kuin laitakaistalla. Mitä lähemmäksi boksia Liverpool etenee, sitä enemmän molemmat pelaajat haastavat vastustajaa pallon kanssa väli-, ja jopa keskikaistalla.

Yksisarviset

Pohjoisamerikkalaisessa urheilukulttuurissa on olemassa mahtipontinen käsite unicorn, yksisarvinen. Sillä viitataan ainutlaatuisen monipuoliseen urheilijaan, jollaisia nousee esiin erittäin harvoin. Liverpoolilla on näitä myyttisiä olentoja käsissään peräti kaksin kappalein.

https://twitter.com/AnfieldWatch/status/1494220138563911684?s=20&t=u2k5-BHcUVVBTqgXiD4nXg

Unicorn-nimityksille riittää katetta, kun yrittää kuvitella itsensä vastustajan puolustajan nappulakenkiin. Kumpi tahansa näistä vauhtiveikoista voi laittaa nilkkasi solmuun ohittamalla, pelata täydellisen murtavan syötön tai pamauttaa itse kaikkiin maalikoosteisiin päätyvän osuman. Niin, ja mikäli onnistut pallon heiltä jotenkin voittamaan, on ilo usein valitettavan lyhytaikainen. Liverpoolin vastaprässi kun on yksi planeetan tehokkaimmista, sen(kin) johtotähtinään yksi mies Liverpoolin ja toinen Glasgow’n kaupungista.