Tiira: Tottenham on hukannut suuntansa – se on jumissa vanhan ja uuden välissä

Jalkapalloseurat voi jakaa karkeasti kahteen. On seuroja, jotka tavoittelevat menestystä pitkäjänteisten prosessien kautta ja on seuroja, jotka pyrkivät maksimoimaan tuloksia lyhyellä aikavälillä.

Jaottelu on tietysti turhan yksinkertainen. Yksikään seura ei elä pelkästään tässä ja nyt, eikä yksikään seura sivuuta nykyhetkeä vaikka tavoitteet olisivat kauempana.

Myös seurojen asema vaikuttaa niiden johtamistapaan. Esimerkiksi Valioliigan häntäpäässä piskuinen Burnley on säilynyt sarjassa pelaamalla selviytymisen maksimoivaa korutonta jalkapalloa. Se on myös rekrytoinut pelaajia tätä ajatusta silmällä pitäen. Vastaavasti sarjan toisessa päässä Manchester Unitedin hetkessä eläminen on tuonut lähinnä tempoilua ja pettymyksiä.

Lähes jokaisesta Valioliigaseurasta voi sanoa, ovatko ne hetkessä eläjiä vai prosessin rakentajia. Arsenal, Brentford ja Liverpool ovat selkeitä prosessiseuroja. Chelsea, West Ham, ja Newcastle hetkessä eläjiä. Yhdestä seurasta sen sijaan on vaikea hahmottaa, kummalle puolelle teoreettista jaottelua se asettuu. Seura on Tottenham.

We've asked the Club for a meeting to explain its strategy. https://t.co/8iunMvGiFb

— THST (@THSTOfficial) September 28, 2021

Argentiinalainen pilvilinna

Tottenham oli pitkään malliesimerkki prosessiseurasta. Tarkemmin sanottuna vuodet 2014-2019, kun Mauricio Pochettino luotsasi pohjoislontoolaisia.

Southamptonissa vakuuttavaa työtä tehnyt Pochettino saapui sekavaan ympäristöön kesällä 2014. Vuotta aiemmin Tottenham oli myynyt talismaaninsa Gareth Balen, mutta hassannut rahat pitkälti Roberto Soldadon ja Paulinhon kaltaisiin floppeihin. Andre Villas-Boas oli saanut potkut joulukuussa, Tim Sherwood veti kauden loppuun.

Pochettinon pestin alku oli haastava, mutta debyyttikauden mittaan joukkue tottui luotsin vaativiin metodeihin. Tulos oli kelvollinen 64 pistettä ja viides sija. Sen jälkeen alkoi tapahtua. Argentiinalainen johdatti seuran neljästi kärkinelikkoon. Heikoimmillaan Pochettinon Spurs keräsi 70 pistettä (2015-16). Ennen Pochettinon aikaa Spurs oli yltänyt kahdesti neljänneksi ja ylittänyt 70 pisteen rajapyykin niin ikään kahdesti.

Pochettinon Spurs kohosi lajin ravintoketjussa juuri linjakkaan prosessin ansiosta. Ennen kesää 2019 Tottenhamin nettokulutus siirtomarkkinoilla oli vain 30 miljoonaa puntaa miinuksella. Samoihin aikoihin seurapomo Daniel Levy piti kiinni palkkakatosta, jonka pelaajakohtainen yläraja oli 100 000 puntaa viikossa. Tottenham siis peittosi Man Unitedit ja Arsenalit, vaikka se käytti vähemmän rahaa siirtoihin ja palkkoihin.

Tottenham pärjäsi, koska Pochettino teki joukkueesta kollektiivin. Hän repi yhtä aikaa tulosta ja kehitti pelaajia. Harry Kane kehittyi argentiinalaisen alaisuudessa täydestä tuntemattomuudesta planeetan ykköshyökkääjien kastiin. Heung-min Son ja Christian Eriksen jalostuivat maailmanluokan pelaajiksi. Samaa voi sanoa alakerran Toby Alderweireldista, Danny Rosesta ja Kyle Walkerista.

– Kun hän saapui, hänellä oli suunnitelma, miten kehitymme Euroopan huipulle. Standardit, jotka hän on asettanut näkyvät seurassa. Hän on loistava manageri, joka on tehnyt fantastista työtä. Kaikki pelaajat haluavat taistella ja tehdä kaikkensa hänelle, Kane luonnehti Pochettinoa Mestarien liigan finaalin alla toukokuussa 2019.

UCL-finaali oli Tottenhamin prosessin kliimaksi. Vaikka Madridin ilta päättyi Liverpoolin juhliin, oli finaalipaikka upea saavutus seuralle, joka oli tempoillut pitkään Valioliigan ylemmässä keskikastissa.

Hidastettu törmäys seinään

Tottenhamin epäonneksi kliimaksi tarkoitti myös ulospuhallusta. Siitä näkyi viitteitä jo kevään Valioliigapeleissä, mutta lopullinen romahdus nähtiin syksyllä. Pochettinon aikakausi Pohjois-Lontoossa päättyi puoli vuotta Madridin illan jälkeen, kun Spurs majaili sarjassa 12 kierroksen jälkeen vasta sijalla 14.

Pochettinon aikakaudella pohdittiin toisinaan, oliko menestyksen pääarkkitehti manageri vai seurapomo. Levy antoi kysymykseen nopean vastauksen pestaamalla Jose Mourinhon 3,5 vuotisella sopimuksella. Sivuhuomiona mainittakoon, että Levy oli kauppaamassa Kanea divarissa pelanneeseen Leedsiin tammikuussa 2014, mutta tilapäismanageri Sherwood blokkasi siirron.

Aiemmalle prosessille kävi, kuten prosesseille monesti jossain vaiheessa käy. Se kului. Spurs pelasi monta vuotta saman managerin alaisuudessa samanlaista jalkapalloa samoilla pelaajilla. Tuloksen tekijänä tunnetun Mourinhon palkkaaminen ei ollut uuden prosessin alku, vaan tuhoon tuomittu yritys tekohengittää kiville ajanutta prosessia. Spurs olisi kaivannut tuuletusta ja uusia ärsykkeitä, ei miestä menneisyydestä.

Lusitaanin reilun vuoden kestänyt pesti oli lopulta juuri sitä, mitä sen ajateltiin olevan. Kuin katsoisi autokolaria hidastettuna. Pochettinon Spursille ominainen korkea prässi ja pallonhallinta vaihtuivat bussitukseen ja vastaiskuihin. Jäljelle jäi kauas kärkinelikosta tipahtanut seura ja yli 30 miljoonan punnan lasku Mourinhon sopimuksen irtisanomisesta.

Väärä mies

Tottenham astui uuteen aikaan kesällä, kun Juventuksessa vaikuttanut Fabio Paratici palkattiin Sporting directoriksi.

Tietyllä tapaa Tottenhamin voi nähdä aloittaneen uuden prosessin. Vanhin kesällä hankittu pelaaja oli kakkosveskariksi osto-optiolla lainattu 26-vuotias Pierluigi Gollini. 20-vuotiaaseen Bryan Giliin ja vuotta nuorempaan Pape Sarriin upposi yhteensä yli 45 miljoonaa puntaa. Lähtijäpuolella oli monia pitkän linjan Spurs-pelaajia, kuten Toby Alderweireld, Moussa Sissoko, Danny Rose ja Erik Lamela.

Loppu viimein prosessin keskiössä eivät kuitenkaan ole pelaajat, vaan valmentaja. Ulkoapäin tarkasteltuna Tottenhamin managerijahti oli tragikoomista seurattavaa. Keväällä Pohjois-Lontoossa haaveiltiin Julian Nagelsmannista ja Brendan Rodgersista. Paraticille Juventuksesta tuttu Antonio Conte neuvotteli seuran kanssa tuloksetta.

Romasta häipynyt Paulo Fonseca näytti jo saapuvan Tottenhamiin, kunnes seura käänsi katseensa Fiorentinasta yllättäen eronneen Gennaro Gattuson suuntaan, taas tuloksetta. Myös Brightonin Graham Potter ja Ajaxin Erik ten Hag pyörivät huhuissa. Lopulta kesäkuun viimeisenä päivä seura tiedotti tehneensä kaksivuotisen sopimuksen Nuno Espirito Santon kanssa.

Jo sopimuksen mitta kertoi, ettei vuodet 2017-2021 Wolverhamptonia luotsannut portugalilainen ollut optimaalinen valinta. Eikä Nuno ollut varsinkaan sitä, mitä Levy kuukautta aiemmin lupaili.

– Meidän täytyy valita manageri, jonka ajatukset vastaavat hienon seuramme arvoja ja palata pelaamaan vapaasti virtaavaa, hyökkäävää ja viihdyttävää jalkapalloa, josta olemme tunnettuja, Levy maalaili.

Nunon Wolvesin pallonhallinta oli korkeimmillaan viime kaudella, vajaat 50 prosenttia. Kolmen Mustalla maalla vietetyn Valioliigakauden aikana Nunon Wolves tuli tunnetuksi ennemminkin vaikeasti murrettavana joukkueena kuin pallon vastustajan kenttäpuolella riistävänä prässiryhmänä. 3–4–3-muotoon asemoitunut Wolves oli erinomainen vastaiskujoukkue, ei vastustajan muodot linja kerrallaan murskannut aloitteen kanssa viihtyvä lyhytsyöttökone.

Kausilla 2018-19 ja 2019-20 Wolves ylsi upeasti seitsemänneksi, mutta sen peleissä nähtiin toiseksi vähiten maaleja. Viime kaudella joukkue loi maaliodottamaa vain 38,62 maaliin, mikä oli viidenneksi vähiten koko sarjassa.

Luvuissa ei ole kyse siitä, etteikö Nuno olisi tehnyt hyvää työtä Molineuxilla. Niissä on kyse siitä, että portugalilainen ei ollut alkuunkaan sellainen manageri, mitä Levy kesän alussa lupaili.

– Hän ei ollut ensimmäinen eikä toinen vaihtoehto. Viime kaudella Wolves taantui, enkä usko, että Tottenham-fanit tulevat koskaan näkemään haluamaansa jalkapalloa Nunon alaisuudessa. Nimitys ei yksinkertaisesti ole sopiva ja se menee Daniel Levyn piikkiin, entinen Valioliigahyökkääjä Chris Sutton ruoti hiljattain BBC:llä.

Englannissa onkin irvailtu, että Nuno näyttää Mourinhon kevytversiolta. Tottenham on luonut maaliodottamaa kolmanneksi vähiten koko sarjassa, reilun maalin peliä kohden. Maalipaikkoja se on luonut niin ikään kolmanneksi vähiten ja ollut pallossa vain 47 prosenttisesti.

Nuno sai lentävän lähdön, kun vastaiskuja kytännyt Spurs peittosi Man Cityn sarja-avauksessa 1–0. Myös Wolves- ja Watford-ottelut toivat 1–0-voitot, mutta pelissä näkyi ongelmia. Ne iskivät kasvoille syyskuussa, kun joukkue hävisi kaikki kolme sarjaotteluaan maalierolla 1–10. Chelsea-tappio oli odotettu, mutta jyrän alle jääminen Arsenalin ja Crystal Palacen vieraana otti koville. Villa-voitto ennen maajoukkuetaukoa oli helpottava, mutta ei järin vakuuttava.

Tekeminen nurmella on näyttänyt siltä, että niin pelaajat kuin managerikin ovat epätietoisia siitä, mitä Tottenham tällä hetkellä on. Pitäisikö olla aloitteellinen vai reaktiivinen? Onko menestysikkuna lähitulevaisuudessa vai parin vuoden päässä?

Tottenhamin ongelmat kulminoituvat seurajohtoon, mutta ne heijastuvat Nunon ja edelleen kauden ensimmäistä Valioliigamaaliaan jahtaavan Harry Kanen kautta. Kane olisi halunnut lähteä, mutta hänet pidettiin. Nunoa seura ei halunnut, mutta hänet otettiin.

Molemmat kuvastavat Tottenhamin olevan jossain vanhan prosessin päättämisen ja uuden aloittamisen välimaastossa. Lähtöhaluja uhkuneen Kanen myynti olisi putsannut pöytää ja tarjonnut runsaasti lisävaroja joukkueen vahvistamiseksi. Nuno taas on kokenut pragmaatikko, joka saattaa vielä repiä tulosta ja johdattaa Spursin Eurooppaan. Isossa kuvassa ex-veskari ei kuitenkaan vie Tottenhamia eteenpäin.

Myös kannattajakunta on pannut suunnan puuttumisen merkille. Tottenham Hotspur Supporters’ Trust kertoi syyskuun lopussa pyytäneensä tapaamista seuran johtokunnan kanssa.

– Tapaaminen on seuran päättäjien tilaisuus avata suunnitelmiaan kannattajille. Vastauksen pitäisi kertoa päämääristä tälle kaudelle ja pidemmälle, sekä valottaa miten menestystä mitataan ja miten seuran DNA palautetaan, THST:n tiedotteessa kirjoitettiin.