Tiira: Mestarien liigan voittaminen on pakkomielle Manchester Citylle hyvästä syystä

Manchester City nähdään lauantaina Mestarien liigan finaalissa. Viimeinkin, joku voisi sanoa. City on jahdannut UCL-menestystä pitkään. Kotimaan pokaalisateesta huolimatta euroseikkailut Sheikh Mansourin vuonna 2008 alkaneen omistajataipaleen aikana ovat päättyneet kerta toisensa jälkeen raskaisiin pettymyksiin.

City on saanut jopa jonkinasteisen eurokenttien alisuorittajan leiman.

Kotimaan menestys ei korreloi euromenestystä

Englannin kentillä City on noussut maan ykkösseuraksi. Tämän kauden Valioliiga-mestaruus oli viides kymmenen vuoden sisään. Ainoastaan Chelsea on yltänyt mestariksi kahdesti Cityn hallinnan aikana.

Liigacupin voitto tänä keväänä oli neljäs peräjälkeen ja kuudes seitsemän vuoden sisään. FA Cupin voittoa Manchesterin itäisellä puolella on juhlittu 2010-luvun puitteissa kahdesti.

Euroopassa tarina on toinen. City pelasi ensi kertaa Mestarien liigan lohkovaiheeseessa kaudella 2011-12. Tuloksena oli 10 pistettä ja lohkon 3. sija. Vuotta myöhemmin taivaansiniset jäivät lohkonsa jumboksi kolmella pisteellä.

Jatkopeleihin se eteni kolmannella yrittämällä kaudella 2013-14. Tie nousi kuitenkin pystyyn Barcelonaa vastaan ensimmäisellä kierroksella. Seuraavalla kaudella City koki tismalleen saman kohtalon.

Seuran ainoa onnistuneeksi määriteltävissä oleva euroseikkailu nähtiin kaudella 2015-16, kun Manuel Pellegrini piiskasi ryhmän välieriin. Puolivälierissä City pudotti PSG:n. Finaali jäi kuitenkin haaveeksi Real Madridin käsittelyssä.

Kevään 2016 jälkeen seurassa alkoi Pep Guardiolan aika, joka nosti odotuksia myös eurokentillä. Katalaani ei kuitenkaan ole saanut ryhmästään parasta irti isoissa europeleissä.

Kaikki neljä aiempaa Euroopan valloitusyritystä ovat päättyneet raskaisiin pettymyksiin. Keväällä 2017 City putosi neljännesvälierissä piskuiselle Monacolle, vaikka voitti avausosan Etihadilla 5–3. Vuotta myöhemmin Liverpool myöhensi taivaansiniset Anfieldilla puolivälierien avausosassa 3–0 ja paineli välieriin yhteismaalein 5–1.

Keväällä 2019 oli Tottenhamin vuoro pudottaa City dramaattisten vaiheiden jälkeen puolivälierävaiheessa. Pahin mahalasku nähtiin viime kesänä, kun vastahyökkäyksissä onnistunut Lyon voitti yksiosaisen puolivälierän lukemin 3–1.

Lohtua UCL-pettymyksille ei ole tullut myöskään Eurooppa-liigasta. Tie tyssäsi niin 2011 kuin 2012 neljännesvälieriin. Ensin Kiovan Dynamoa ja toisella kerralla Sporting Lissabonia vastaan.

Täysin tyhjä Cityn palkintokaappi ei europelien osalta kuitenkaan ole. Seuran toistaiseksi ainoaa europystiä juhlittiin kaudella 1969-70. Cup-voittajien cupin finaalissa kaatui puolalainen Górnik Zabrze maalein 2–1. Finaali pelattiin Wienissä Ernst-Happel-Stadionilla.

Pakkomielle?

Mestarien liigan voittamista on luonnehdittu pakkomielteeksi Citylle ja Guardiolalle. Barcelonan kanssa vuosina 2009 ja 2011 isokorvaista pystiä nostanut huippuluotsi sanoi kuitenkin syksyllä, ettei Mestarien liigan voittaminen sitä olisi.

– Se ei ole pakkomielle. Haluamme tehdä parhaamme ja sanoisin, että joka kausi yritämme parhaamme, Guardiola totesi lakonisesti marraskuussa.

City-luotsin suoranainen nollapuhe ja ylipäätään kysymykset pakkomielteestä kuvaavat asetelmaa. Cityltä odotetaan UCL-pyttyä.

Asetelma kuvaa myös Cityn suuruutta. Tuloerot ja sen myötä tasoerot kirkkaimman huipun ja haastajien välillä ovat kasvaneet ympäri Eurooppaa. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että esimerkiksi Bayern Münchenin, Juventuksen ja PSG:n kauden onnistumista mitataan ensisijaisesti UCL-menestyksellä. Kotimaan mestaruus ei pelasta kautta, mutta jos se lipeää muualle kausi on katastrofi, kuten Juvelle ja PSG:lle kävi tänä keväänä.

Cityä ei voi lukea samaan kastiin, sillä kilpailu Valioliigan kärjessä on kovempaa. Valioliiga-mestaruuden voittaminen on Citylle hyvä suoritus, ei pelkkä minimitavoite. Silti kaudesta jää jotain puuttumaan, jos eurokentillä ei mennä pitkälle.

Pakkomielle-narratiiviin vaikuttaa olennaisesti myös se tosiasia, että Cityä valmentaa juuri Pep Guardiola. Jalkapalloa mullistanut entinen keskikenttäsuuruus vietti ennen City-pestiään kolme menestyksen täyteistä kautta Bayernissa. Mestarien liiga jäi kuitenkin valloittamatta, Bayernin hyydyttyä kolmesti välieriiin. Tämä tosiasia tulee usein ensimmäisenä mieleen katalaanin Saksan ajasta.

UCL-mestaruuden karkaaminen Bayernissa jätti tietynlaisen stigman, jota epäonnistumiset Cityn kanssa ovat ruokkineet. Englantilaistoimittajat ovat lähes poikkeuksetta pohtineet ylivalmensiko Guardiola Cityn pudotessa. Sortuiko hän säätämään liikaa tiukassa paikassa?

Perinteilläkin on merkitystä

Cityä on tietyllä tapaa rasittanut myös laihat perinteet eurokentillä. Seuraa ei nähty 1980- tai 1990-luvulla kertaakaan Euroopassa. Kevät 2016 oli kolmas kerta, kun City nähtiin euroturnauksen välierissä.

Historialla ei sinällään ole merkitystä nykyhetken kanssa, mutta se voi luoda ulkopuolelta tulevaa painolastia tai antaa nostetta. Esimerkiksi Cityn arkkivihollisiin lukeutuva Liverpool on tunnettu euromenestyksestään. Rikas historia liitetään edelleen 70- ja 80-luvuilla Euroopassa dominoineeseen seuraan.

Voisi jopa väittää, että menestyksekäs eurohistoria kantoi Liverpoolia, kun se oli vaikeuksissa kotimaan liigassa. Viime kaudella tulleen liigamestaruuden ja edellisen 30 vuoden takaisen mestaruuden välissä The Reds pelasi Mestarien liigan finaalissa neljästi ja voitti turnauksen kahdesti (2005, 2019). UEFA Cupin ja sen perillisen Eurooppa-liigan Pool voitti 2001 ja hävisi finaalin 2016.

Vastaavasti, kun europerinteitä ei ole ja joukkue putoaa lähtökohtaisesti itseään huonommille, alkaa tarina helposti kirjoittaa itseään. Aletaan puhua kroonisista alisuorittajista ja kirouksista.

Ikään kuin rituaalinomainen yli- tai alisuorittaminen tietyssä ympäristössä on tietysti höttöä. Niin sanottuja henkimaailman juttuja, joita on vaikea kumota tai todentaa.

Jos kuitenkin tarkastellaan, mitkä joukkueet ovat juhlineet Mestarien liigassa 2000-luvulla, löytyy voittajien taustoilta jonkinasteisia toisteisuuksia. AC Milan, Inter, Real Madrid, Barcelona, Liverpool, Manchester United ja Bayern München ovat kaikki perinteisiä Euroopassakin menestyneitä suurseuroja.

Cityn lauantainen vastustaja Chelsea jahtasi UCL-voittoa vuosia ja kävi kerran häviämässä finaalin (2008) ennen täysin todennäköisyyksien vastaista täysosumaa keväällä 2012. Vuoden 2004 jättiyllättäjä FC Porto oli voittanut edellisenä keväänä UEFA Cupin Jose Mourinhon alaisuudessa.

Lauantaina selviää, onko Guardiola nero vai ”ylivalmentaako” hän isoissa peleissä, ottaako City paikkansa Euroopan huipulta vai jatkaako se kroonisena eurokenttien alisuorittajana.