Valioliigan nousijat: Toisen kauden kirous ei pidäkään ihan paikkaansa – numerot kertovat jotain muuta

Viime kauden jättiyllättäjä Sheffield United kyntää Valioliigan jumbona vain 11 pisteellä. Bladesin kohdalla on puhuttu ”toisen kauden kirouksesta”. Myytin mukaan toinen kausi on aina ensimmäistä vaikeampi. Suurin kiima on laantunut ja yllätysmomentti kadonnut, sanotaan.

Sheffieldiläiset ovat toki pelanneet viime kautta huonommin, mutta sen suoritustaso ei ole laskenut niin dramaattisesti, mitä pistepussi antaa ymmärtää. Blades on hävinnyt 17 peliä. Niistä peräti 13 on maalin tappioita. Viime kauden 14 voitosta yhdeksän tuli yhden maalin turvin. Pienet marginaalit ovat siis kääntyneet teräskaupungissa.

Pisteodottaman mukaan Chris Wilderin miehistön olisi pitänyt kerätä 21 pistettä. Viime kaudella se raapi 49 pisteen odottamalla 54 pinnaa. Maalinteko tuotti viime kaudellakin joukkueelle haasteita, mutta olennaisin ero tähän kauteen on tapahtunut puolustuspäässä. Viime kaudella Blades päästi peräti 13 maalia vähemmän, mitä odottama lupasi. Tällä kaudella sen reppu on heilunut kolme kertaa odottamaa enemmän.

Sheffield Unitedin tavoin kohti Championshipia ovat matkaamassa West Bromwich ja Fulham. Molemmat sarjanousijoita.

Onko toisen kauden kirous olemassa? Kuinka armoton sarja Valioliiga on nousijoille?

Brittifutis.com teki kattavan tilastollisen analyysin 2000-luvun nousijoista. Analyysissä tutkittiin niin nousukausia kuin toisiakin kausia.

Alle puolet nousijoista putoaa suoraan

Valioliigaan nousi vuosien 2000 ja 2019 välillä kaikkiaan 60 joukkuetta. Nousijoista 24, eli 40 prosenttia teki ranskalaisen visiitin ja putosi heti sarjaporrasta alemmas.

Jos mukaan lasketaan myös toinen kausi, putoajien määrä nousee 32:een. Prosenteiksi muutettuna 55 prosenttia 2000-luvulla sarjanousua tuulettaneista joukkueista siis putoaa Valioliigasta kahden ensimmäisen kauden aikana. Kolmannella kaudella on pudonnut vain kaksi joukkuetta, neljännellä yksi. Ensimmäiset kaudet ovat siis kriittisiä sen suhteen, tuleeko seurasta niin sanotusti sarjan vakiokasvo.

Pääsarjan arki on nousijoille raskasta. Viime kaudella yhdeksänneksi venynyt Sheffield United oli vasta 2000-luvun yhdeksäs kärkikymmenikköön kurottanut nousija. Nousijoiden loppusijoitusten keskiarvo on 15. mediaanisijoituksen ollessa 16. Pisteitä nousijat keräävät keskimäärin 39.

Yleensä nousijat siis joko putoavat tai säilyttävät sarjapaikkansa niukasti. Säilymisen kannalta maagisena rajana joskus pidetty 40 pistettä on ylitetty nousijoiden toimesta 29 kertaa.

On siis aavistuksen todennäköisempää, että nousija uusii sarjapaikkansa, kuin menettää sen. Tällä vuosituhannella on kuitenkin pelattu vain kolme kautta, jolloin yksikään nousija ei olisi pudonnut. Viimeisin nähtiin 2017-18, kun Newcastle, Brighton ja Huddersfield pitivät kaikki pintansa kirkkaissa valoissa. Vastaavasti jokaisen nousijan putoamista ei olla todistettu kertaakaan.

Yleisin skenaario nähtiin viime kaudella: yksi nousijoista putoaa. Näin on käynyt 10 kertaa, eli keskimäärin joka toinen kausi. Kaksi kolmesta nousijasta on pudonnut – kuten tällä kaudella näyttää tapahtuvan – seitsemän kertaa.

2000-luvun parhaan nousun jälkeisen kauden on pelannut Ipswich Town. Perinteikäs suffolkilaisseura nousi Valioliigaan kaudeksi 2000-01 ja keräsi huimat 66 pistettä. Saman verran kuin Man United ja Chelsea raapivat viime kaudella. The Tractor Boysin loppusijoitus oli viides. Ipswich on samalla ainoa 60 pisteen rajapyykin puhkaissut nousija.

Yli 50 pisteeseen on yltänyt seitsemän nousijaa. Viimeisimpänä Blades ja vuotta aiemmin Wolves.

Nousijoiden tarkastelu paljastaa myös sen, kuinka armoton sarja Valioliiga on pitkässäkin juoksussa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen nousijoista ainoastaan Manchester City on kestänyt sarjassa tähän päivään saakka. Cityzensin lisäksi keväällä 2001 nousseet Fulham, Blackburn ja Bolton, 2007 noussut Sunderland ja 2008 noussut Stoke pelasivat sarjassa 10 kautta tai enemmän.

Sikäli, kun Southampton ja West Ham säilyttävät sarjapaikkansa tällä kaudella, niistä tulee 2010-luvun ensimmäiset kymmenen kautta yhtäjaksoisesti Valioliigassa pelanneet nousijat.

Viime kauden päätteeksi pudonnut Norwich on noussut 2000-luvulla peräti neljästi. Sen pisin yhtäjaksoinen Valioliigataival kesti kolme vuotta (2011-2014). Muuten visiitit ovat jääneet yhteen kauteen. Jos Kanarianlinnut nousevat tämän kauden päätteeksi takaisin pääsarjaan – kuten tällä hetkellä näyttää – nousevat norfolkilaiset West Bromin rinnalle viisi kertaa tällä vuosituhannella nousseeksi seuraksi.

Kolmen nousun joukkueita on viisi. Kaikkiaan kahdesti sarjaan on noussut 12 joukkuetta. Kerran hissiin kyytiin kivunneita on seuroja on 17.

Toisen kauden kirous pitää paikkansa ja ei pidä

”Toista kauden kirousta” voi hahmottaa kahdesta näkökulmasta. Säilyttävätkö edelliskauden nousijajoukkueet sarjapaikkansa myös toisella kaudellaan, mutta toisaalta myös siltä kantilta, parantavatko ne toisella kaudellaan.

Puhtaasti sarjapaikan säilyttämisen näkökulmasta ”toisen kauden kirous” on myytti, joka ei pidä kutiaan. Sarjapaikkansa 2000-luvulla uusineista 34 nousijasta (Bladesia ja Villaa ei laskettu mukaan) vain kahdeksan on pudonnut seuraavalla kaudella. Toisin sanoen alle neljännes (23,5%) putoaa toisella Valioliigakaudellaan.

2010-luvulle tultaessa Valioliiga on ollut vielä armollisempi toisen kauden joukkueille. Ainoastaan kolme joukkuetta 16:sta on pudonnut toisella kaudella (Huddersfield 2018-19, Hull 2014-15, QPR 2012-13). Nousijoiden putoamisten, pisteiden ja sijoitusten suhteen 2000- ja 2010-luvut ovat lähes identtisiä.

Jos toisia kausia kuitenkin tarkastellaan tuloskehityksen osalta, toinen kausi on usein ollut ensimmäistä vaikeampi. Joskin kirouksesta puhuminen on ehkä turhan vahva ilmaus.

⦿ 15 games
⦿ 0 wins
⦿ 2 points

Second season syndrome in full effect for Sheffield United. 😬 pic.twitter.com/ovuTfIjvzU

— 90min (@90min_Football) December 26, 2020

34:stä sarjapaikan uusijasta ainoastaan 14 (41%) on onnistunut parantamaan pistesaldoaan toisella kaudellaan. Vielä harvempi, vain 12 (35%) on kohentanut sijoitustaan avauskauden jälkeisellä sesongilla.

Toisilla kausilla on kuitenkin hajontaa huomattavasti enemmän kuin avauskausilla. Toisen kauden joukkueiden pistekeskiarvo 42 pistettä on kolme pinnaa nousijoiden keskimääräistä pistepottia kovempi. Toisen kauden sijoitusten keskiarvokin nousee selvästi avauskauden 15:sta keskiarvoon 12,67.

Leicester keen to avoid second season syndrome. Fast start!

— Anthony Lewis (@tonylewis92) August 15, 2015

Esimerkkejä hajonnasta löytyy suuntaan ja toiseen. Esimerkiksi Leicester teki ehkäpä tämän vuosituhannen kovimman ”Great Escapen” kaudella 2014-15 ja säilyi 41 pisteellä. Vielä 30. kierroksen jälkeen Ketut olivat sarjajumbona vain 19 pisteellä. Seuraavalla kaudella se rynni sensaatiomaisesti Valioliigan mestariksi keräten 81 pistettä. Newcastlekin paransi 2010-luvun ensimmäisen divarivisiittinsä jälkeisen kauden 46 pisteestä 19 pinnaa ja oli komeasti viides kaudella 2011-12.

Kärkikymmenikköön on ylletty toisilla kausilla kaikkiaan kymmenen kertaa. 50 pisteen raja taas on ylitetty seitsemään otteeseen.

Tarinaa ”toisen kauden kirouksesta” kirjoittavat kuitenkin toisen ääripään esimerkit.

2000-luvun paras nousija Ipswich hankki tykkikautensa jälkeen muun muassa Jari Litmasen kanssa Mestarien liigan voittoa Ajaxissa juhlineen nigerialaistähti Finidi Georgen Portman Roadille, mutta kyykkäsi seuraavalla kaudella pahemman kerran. Edelliskauden 66 pisteestä hupeni lähes puolet ja Ipswich putosi 36 pisteellä.

Samankaltaisen kohtalon koki Reading kuusi vuotta myöhemmin. Pisteillä mitattuna Reading on edelleen 2000-luvun toiseksi paras nousija. Se keräsi 55 pistettä kaudella 2006-07. Vuotta myöhemmin The Royals putosi 36 pisteellä.

Muita yli kymmenen pistettä avauskaudesta pudottaneita ja toisella kaudella pudonneita joukkueita ovat Birmingham (2011-12), QPR (2012-13) ja Huddersfield (2018-19).

Vastaavasti yli kymmenen pisteitä toisella kaudellaan parantaneita joukkueita on 2000-luvulla samat viisi. Todennäköisesti tämän kauden jälkeen molemmat ääripäät kasvavat yhdellä joukkueella Sheffield Unitedin kyntäessä ja Aston Villan nostaessa profiiliaan.

Narratiivin voisi siis yhtä lailla kääntää toisen kauden menestyjiksi. Draaman kaareltaan merkittävä parannus ei kuitenkaan ole yleistyksenä niin vetävä kuin dramaattinen pudotus. Luultavasti juuri sen takia myytti ”toisen kauden kirouksesta” elää ja voi hyvin.

Todellisuudessa elintilaa Valioliigasta etsivien seurojen suurin koetinkivi ei kuitenkaan ole toinen kausi, vaan juuri ensimmäinen. Jos selviää kuivin jaloin kahdesta ensimmäisestä kaudesta, pääsee Valioliigajalkapallosta nauttimaan keskimäärin seitsemän kautta.