fbpx
Artikkelit

Liverpool: Andrew Robertson ei lannistunut, kun sai tylyt potkut – jo maailman paras pelipaikallaan?

Iiro Riihimäki pureutuu laitapuolustajien kasvaneeseen arvostukseen.

Vuonna 2009 skotlantilaisseura Celtic FC:n alle 15-vuotiaiden juniorijoukkueessa tehtiin päätös vapauttaa laitapuolustajan pelipaikalla viihtyvä nuori mies sopimuksestaan. Häntä pidettiin liian pienikokoisena eikä tulevaisuutta jalkapalloammattilaisena nähty todennäköisenä.

Tämä pelaaja on nimeltään Andrew Robertson. Sittemmin 178-senttinen “Andy” on voittanut Liverpoolin avauksen vakiokasvona Mestarien liigan ja Valioliigan. Hänet on myös valittu UEFA:n vuoden joukkueeseen ja kahtena edellisenä vuonna Valioliigan vuoden joukkueeseen. Nykyään 26-vuotias Robertson kantaa Skotlannin maajoukkueen kapteeninnauhaa jo kolmatta vuotta.

Robertsonin nousu yhdeksi maailman parhaaksi laitapuolustajaksi on ollut kivikkoinen tie.

https://twitter.com/andrewrobertso5/status/1335703110350761986?s=20

Queen´s Parkin junioripuolelle

Celticin junioriakatemista ulos potkimisen jälkeen skotlantilainen liittyi maansa neljännellä sarjatasolla pelaavan Queen´s Parkin junioripuolelle. Debyyttinsä aikuisten peleissä Robertson teki kaudella 2012-13. Hyvät peliesitykset eivät jääneet huomaamatta Skotlannin pääsarjatasolla ja seuraavalle sesongille laitapuolustaja siirtyikin Dundee Unitedin riveihin vakiinnuttaen heti paikkansa
avauksen pelaajana.

Loistavat otteet jatkuivat Dundeessa. Robertson valittiin Skotlannin Valioliigan parhaaksi nuoreksi pelaajaksi. Skotlannista tie vei silloin Englannin Valioliigassa pelanneeseen Hull Cityyn. Hullin pudottua Mestaruussarjaan Robertson päätti kuitenkin jäädä seuraan ja saikin toisella kaudellaan lähes täyden vastuun vasemman laitapuolustajan paikalla.

Heinäkuussa vuonna 2017 Liverpool maksoi kahdeksan miljoonaa puntaa kovakuntoisesta skotista. Saksalaisluotsi Jürgen Klopp näki Robertsonissa potentiaalia.

Nyt neljättä kauttaan Liverpoolissa pelaava Robertson on tosiaankin ollut siirtosummansa väärti. Kloppin ryhmässä hänen nopeutensa, työmoraalinsa ja keskitystaitojensa ansiosta hänestä on kehittynyt yksi maailman parhaista pelipaikallaan. Pitkä on ollut matka Skotlannin neljänneksi korkeimmalta
sarjatasolta kansainväliseksi supertähdeksi.

Jokainen pelaaja haluaisi pelata Robersonin kanssa samassa joukkueessa, mutta kukaan ei häntä vastaan. Omalla tavallaan ilkeä ja kovaa pelaava laitapuolustaja ei anna piiruakaan periksi puolustussuuntaan, eikä häntä voi hyökkäyspäässä jättää hetkeksikään huomioimatta.

Erittäin dynaaminen juoksukone keskittää yli viisi kertaa peliä kohden. Boksiin lähetetty pallo on aina harkittu ja vaarallinen eikä turhia roiskimisia näy. Hän haastaa innolla vastustajan laitapuolustajia syvyyteen, mutta usein myös hakee puhkovia syöttöjä puolustuslinjojen väliin.

Robertsonin räjähtävä lähtönopeus yhdistettynä luovaan syöttövalikoimaan on syy sille, miksi hän on vaikea puolustettava.

https://twitter.com/ESPNFC/status/1335589266215342080?s=20

Jalkapallon aliarvostetuin pelipaikka

Ennen ihailun kohteena saattoi olla esimerkiksi kliiniset maalintekijät, nopeat hyökkääjät ja taitavat keskikenttäpelaajat. Laitapakin tontille valikoitui usein väliinputoajia, joilla ei ollut puolustustaitoa toppariksi tai riittävästi nopeutta ja
luovuutta hyökkääjäksi.

– Kukaan ei halua nuorena olla laitapuolustaja. Kukaan ei halua olla Gary Neville, Jamie Carragher laukoi Sky Sportsilla aikaisemmin tänä vuonna.

Miksi modernissa jalkapallossa laitapuolustajat ovat sitten niin tärkeitä?

Modernin pallollisen laitapuolustajan pitää olla vahva molempiin suuntiin. Huipulla vaaditaan vahvaa jalalla pelaamista, juoksuvoimaa syvyyteen ja hyvää potkutekniikkaa, jotta voi antaa tarkkoja keskityspalloja boksiin ja sitä kautta luoda maalintekouhkaa.

Liverpoolissa he ovat uhka myös erikoistilanteissa. Trent Alexander-Arnoldilla ja Andrew Robertsonilla on suuri vastuu kulma- ja vapaapotkutilanteissa.

Miten laitapuolustajan pelipaikan muutos näkyy Valioliigassa?

Kautta aikojen Englannissa on nähty maailmanluokan pelaajia puolustamassa omaa laitaansa. Ashley Cole, Lee Dixon ja Gary Neville löytynee jokaisen brittifutisseuraajan listalta kun pohditaan historian parhaita
pelipaikallaan. Heitä kaikkia yhdisti periksiantamattomuus, työmoraali ja raudanluja puolustuspelaaminen. Kaikilla edellä mainituilla on yli 300 esiintymistä Englannin pääsarjatasolla ja legendan status, mutta he eivät juhlineet syöttö- tai maalintekijätilastoissa.

Heistä ainoastaan Chelsea-ikoni Cole pystyi tekemään yli 10 maalia, nämä vaajaassa 400:ssa pelissä. Häntä onkin luonnehdittu ensimmäiseksi moderniksi englantilaiseksi laitapuolustajaksi. Vertailun vuoksi: saman pelipaikan Crystal Palacen 30-vuotias Patrick van Aanholt on onnistunut tekemään 195:ssä pelissä jo 20 maalia.

Laitapuolustajan merkitys joukkueille näkyi myös kesän siirtoikkunassa. Kaiken kaikkiaan Valioliiga-joukkueet tekivät 22 uutta hankintaa nimenomaan laitapuolustajan paikalle, mikä on lähihistorian ennätys. Kaikista pelipaikoista juuri edellä mainittuja siirtyi eniten. Siirtyneiden laitapuolustajien keski-ikä on noin 25 vuotta.

https://twitter.com/BarcaUniversal/status/1336701212767358976?s=20

Myöskään siirtosummissa ei säästelty. Leicesteristä Chelseaan siirtyneestä Ben Chilwellistä maksettiin 50 miljoonaa puntaa. Chilwell on onnistunut tekemään jo kaksi maalia ja syöttämään yhtä monta. Manchester United hankki Portugalin pääsarjassa peräti 11 maalia iskeneen Alex Tellesin. Vasenjalkainen keskittäjä maksoi Punaisille Paholaisille hieman yli 15 miljoonaa puntaa.

Kautta 2020/21 on tätä tehdessä pelattu yhdeksän kierrosta ja siinä ajassa kunnioitettavat 14 eri laitapuolustajaa on onnistunut maalinteossa. Kaksi tai useamman maalisyötön on saalistanut jo seitsemän eri laitapuolustajaa. Heistä mainittakoon Leicesterin tuore Atalantasta hankittu Timothy Castagne tehoilla 1+2 ja Tottenhamin Sergio Reguilon, joka on onnistunut saamaan tililleen kaksi maaliin johtanutta syöttöä.

Bielsan Leeds hurjin

Manchester Cityn ja Liverpoolin menestyksen kulmakivistä on otettu oppia ja muutkin seurat ovat panostaneet nimenomaan pallollisiin, hyökkääviin laitapuolustajiin.

Perinteisten 4-4-2 ja 4-3-3 muotojen lisäksi yhä useampi Valioliigajoukkue käyttää formaatioita, joissa kolme keskuspuolustajaa muodostaa puolustuslinjan laitapakkien ryhmittyessä wingback-rooleihin. Tämä ”kolmen linja” sallii entistä hyökkäävämmän roolin laitalinkeille, mutta myös vaatii enemmän töitä laidalla. Koulutukseltaan laitahyökkääjiä on jalostettu wingbackin rooliin, jolloin kokemus hyökkäyspelaamisesta pääsee etuihinsa.

Tätä pelitapaa Valioliigassa käyttää säännöllisesti esimerkiksi Wolverhampton Wanderers. Kesällä Barcelonasta hankittu Nelson Semedo toimii loistavasti Valioliigan portugalilaismiehistössä wingbackkinä dynaamisena kahden suunnan pelaajana.

Hyvänä hyökkäävänä laitapuolustajana tunnettu Semedo on tuonut juoksuvoimaa oikealle laidalle ja sopii Wolvesin moderniin hyökkäystapaan, jossa laitahyökkääjät tekevät juoksuja boksiin ja wingbackit pitävät leveyden. Edellisellä kaudella Semedon paikalla väläytteli niin ikään hyökkääjänä paremmin
tunnettu Adama Traore, mikä osoittaa edellä mainitun trendin – laitahyökkääjien peluuttamisen laitapuolustajana.

Kauden 2019/20 komeettajoukkue Sheffield United säväytti koko Britanniaa edellisellä kaudella hyvillä tuloksillaan ja wingbackkien modernilla ”vauhtijalkapallolla.”

Samaa tyyliä edustaa myös Marcelo Bielsan Leeds United. Leeds suosii perinteistä kahden keskus- ja kahden laitapuolustajan linjaa, mutta laitapuolustajat pelaavat Bielsan alaisuudessa monesti jopa korkeammalla kuin laitahyökkääjät.

https://twitter.com/Squawka/status/1330562986872860672

Pep Guardiola ja Jürgen Klopp edelläkävijöitä

Tarkkaan organisoidut Liverpool ja Manchester City ovat menestyksellään Englannissa osoittaneet uusiutuneen pelaamisen toimivaksi. Molempien joukkueiden pelikirja perustuu monipuoliseen hyökkäämiseen ja kauden 2019/20 maalimäärät puoltavat väitettä. City teki 102 maalia, kun taas Liverpool onnistui Valioliigassa maalaamaan 85 kertaa.

Viimekauden mestari Liverpoolilla on laitapuolustajan paikalla kaksi loistavaa pelaajaa. Trent Alexander Arnold on 22-vuotias oma kasvatti, joka edellisellä kaudella antoi upea 13 maaliin johtanutta syöttöä ja teki itse neljä. Tätä pidetään kaikkien aikojen tehokkaimpana laitapuolustajan kautena Valioliigassa.

Robertson antoi ”vain” 12 maalin johtanutta syöttöä tehden itse kaksi. Skotti on jatkanut tehoilua myös tällä kaudella, mutta Alexander-Arnoldilla on ollut vaikeampi startti. Anfieldillä laajuutta lisättiin hankkimalla nuori kreikkalainen Konstantinos Tsimikas Olympiakosista.

Liverpoolin laiturit Mane ja Salah leikkavat vahvasti keskelle jättäen laitapuolustajalle kaistojen hallinnan. Liverpool luo ylivoiman
kentän toiselle laitapuoliskolle samalla ylimiehittäen keskikentän, jonka jälkeen painopiste vaihdetaan kovalla diagonaalisyötöllä toiselle laidalle. Usein laitapuolustajalta laitapuolustajalle.

Guardiolan ryhmässä laitapuolustajat eivät tehtaile pisteitä kilpakumppaneidensa veroisesti, mutta ovat silti tärkeässä roolissa. Cityn kokoonpanossa kokemuksellaan loistaa Kyle Walker. Walker on erittäin monipuolinen pelaaja. Hän pystyy pelaamaan topparin paikalla kuten Englannin maajoukkueessa viime aikoina. Varsinaisella pelipaikallaan laidalla hän on edelleen maansa parhaimmistoa.
Vasemmalla kaistalla pelaa vaihtelevasti ranskalainen Benjamin Mendy, Joao Cancelo tai nuori ukrainalainen Oleksandr Zinchenko. Heistä portugalilainen Cancelo on nähty myös oikealla puolella.

Espanjalaisvalmentajan luottamuksesta laitapuolustajien merkitykseen joukkueessa kertoo se, että City on viime vuosina käyttänyt hurjan summan siirtomarkkinoilla pelkästään laitapuolustajiin. Neljässä vuodessa yli 100 miljoonaa puntaa.

City on hyvä esimerkki laitapuolustajien pelaamisesta keskikentän tukena. Pepin ryhmä hallitsee palloa lähes jokaisessa pelaamassaan pelissä yli puolet ajasta. Laitapuolustajat kaventavat pelin rakenteluvaiheessa keskelle luoden ylivoimaa laitahyökkääjien pitäessä leveyden ylempänä.

Keskikentän runsas miehitys mahdollistaa useammat syöttösuunnat ja lyhyemmät etäisyydet, jos City menettää pallon on myös prässi tehokkaampi miesylivoiman ja lyhyiden etäisyyksien takia. Tätä Pepin kehittämää laitapuolustajia hyödyntävää pelitapaa kutsutaan termillä “inverted fullbacks”.

Nämä seurat monien muiden ohella ovat todistaneet laitapuolustajien tärkeyden modernissa jalkapallossa. Voittava joukkue tarvitsee 11 laadukasta pelaajaa.
Laitapuolustajan paikka on pitkään eittämättä ollut yksi aliarvostetuimmista, mutta viimeaikaiset pelaajarekrytoinnit ja tehopisteet puhuvat arvostuksen puolesta.

Kirjoittaja: Iiro Riihimäki

Lähteet: Transfermarkt.com, Premierleague.com

admin

Brittifutis.com. Intohimosta brittiläiseen jalkapalloon. Mind the Gap.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button